Raamatun kanta

”Yksi Jehova” – missä mielessä?

MOOSES julisti israelilaisille Luvatun maan kynnyksellä: ”Kuule, Israel: Jehova, meidän Jumalamme, on yksi Jehova.” (5. Moos. 6:4, UM) Mitä Mooses tarkoitti tällä?

Ennen tähän kysymykseen vastaamista kannattaa tarkastella niiden ihmisten näkemystä, jotka väittävät Mooseksen lausunnon tarkoittavan sitä, että Jumala on kolmesta tasavertaisesta, yhtä ikuisesta persoonasta yhdeksi Jumalaksi muodostunut ”kolminaisuus”.

He koettavat todistaa tämän ”Jumalaa” tarkoittavalla heprealaisella sanalla elohim, joka on monikossa. Monikkomuodon oletetaan todistavan, että Jumala on enemmän kuin yksi persoona. Edelleen tälle näkemykselle etsitään tukea heprealaisesta sanasta ”yksi” (ehhad). Silloin tällöin raamatunkirjoittajat käyttävät tätä sanaa tarkoittamaan useamman kuin yhden ihmisen muodostamaa kokonaisuutta, kuten esimerkiksi miehen ja vaimon tapauksessa, jotka ovat ”yhtä lihaa”. (1. Moos. 2:24) Tällä perusteella väitetään, että ilmaus ”yksi Jehova” tarkoittaa kolmen yhdessä olevan persoonan ”yhdistynyttä kokonaisuutta”.

Tarkastelkaamme Jumalaa tarkoittavaan monikolliseen heprealaiseen sanaan elohim perustuvaa väitettä. Sen ei tarvitse suinkaan merkitä sitä, että Jumala on enemmän kuin yksi persoona. On tavallista, että hepreassa monikollinen sana tarkoittaa yksittäistä asiaa tai ihmistä. Aaron Ember kirjoittaa julkaisussa The American Journal of Semitic Languages and Literatures (21. vsk., heinäkuu 1905): ”Useat maailmankaikkeuden ilmiöt ilmoitettiin hepreassa monikkomuotoisilla ilmaisuilla, koska ne loivat heprealaisen ihmisen mieleen ajatuksen suuruudesta, mahtavuudesta, loistosta ja pyhyydestä.” Valaistakseen asiaa Ember osoittaa, että ”Persian kuningas . . . ilmoitetaan useissa Vanhan Testamentin jakeissa monikollisella sanalla melakhim ’kuninkaat’, ts. Suuri Kuningas, ja Persian valtakunta monikollisella sanalla mamlakhoth ’valtakunnat’, ts. Suuri Valtakunta”. Sama kirjoittaja sanoo Jumalaa tarkoittavasta heprealaisesta sanasta:

”On kehitetty monenlaisia teorioita selittämään Israelin Jumalaa tarkoittavaa monikollisen elohim-sanan käyttöä. Vähiten uskottavan tuntuinen on se 1100-luvulla vaikuttaneesta Petrus Lombarduksesta alkunsa saanut vanhojen teologien käsitys, että monikkomuodossa meillä on viittaus kolminaisuuteen . . . Se, että Vanhan Testamentin kieli on täysin luopunut elohim-sanan monikollisesta ajatuksesta (kun se sovelletaan Israelin Jumalaan) ilmenee erityisesti siitä, että se melkein aina järjestetään yksikössä olevalla verbin predikaatilla ja että se vaatii yksikössä olevan adjektiiviatribuutin. . . . pikemminkin elohim täytyy selittää vahvistavana monikkomuotona, joka ilmaisee suuruutta ja mahtavuutta ja merkitsee samaa kuin Suuri Jumala. Se lukeutuu monikollisten sanojen adonim [’isäntä’] ja baalim [’omistaja’, ’herra’] joukkoon, joita käytetään viitattaessa ihmisiin.”

Ei ole siis perusteltua päätellä monikollisesta heprealaisesta sanasta elohim, että Jumala on enemmän kuin yksi persoona.

Mitä on sanottava väitteestä, jonka mukaan 5. Mooseksen 6:4:ssä oleva ”yhtä” tarkoittava heprealainen sana osoittaa, että Jumalassa yhdistyy useampi kuin yksi persoona. Sekin on vailla vankkaa perustusta, sillä ”yksi” tarkoittaa Raamatussa alituiseen yhtä lukuun ottamatta muita. Esimerkiksi: ”Tuossa on yksinäinen, ei ole hänellä toista”; ”kahden on parempi kuin yksin”; ”yksi ainoa on minun kyyhkyseni, puhtoiseni, äitinsä ainokainen”. – Saarn. 4:8, 9; Kork. v. 6:9.

Voimme nyt palata tämän kirjoituksen alussa herätettyyn kysymykseen: mitä tarkoitetaan lausunnolla ”Jehova, meidän Jumalamme, on yksi Jehova”?

Tekstiyhteys paljastaa, että Mooses oli juuri päättänyt kymmenen käskyn kertaamisen ”kaikelle Israelille”. (5. Moos. 5:1–22) Ensimmäinen niistä vaati, että Israel ’ei saa pitää muita jumalia minun rinnallani’. (5. Moos. 5:7) Kun Mooses julisti Israelin Jumalan olevan ”yksi Jehova”, hän ilmeisesti vastusti pakanakansojen harjoittaman väärän palvonnan kahta piirrettä. Miten niin?

Ensiksikin nuo kansat olivat polyteistisia, monien jumalien palvojia. Sen vastakohtana Israelilla oli ainoastaan yksi Jumala, Jehova. Apostoli Paavali ilmaisi tämän hyvin, kun hän sanoi: ”Vaikka onkin niitä, joita sanotaan ’jumaliksi’, joko taivaassa tai maan päällä, niin kuin on monia ’jumalia’ ja monia ’herroja’, niin todellisuudessa on meillä yksi Jumala, Isä.” – 1. Kor. 8:5, 6.

Toiseksi, silloinkin kun pakanat palvoivat yhtä nimenomaista jumalaa, jumala oli usein jaettu lukuisiin osiin, joista kukin oli tyypillinen tietylle alueelle. Esimerkiksi Baal oli yksi jumala. Mutta Raamattu paljastaa, että eri paikkakunnilla oli eri baalit, kuten esimerkiksi Baal-Peor Mooabissa, Baal-Berit Sikemissä ja Baal-Sebub Ekronissa. (4. Moos. 25:3, 5; Tuom. 8:33; 2. Kun. 1:2–6) Siitä, millainen vaikutus tällaisella oli kunnioitetun jumalan ykseyteen, itämaisten kielten ja kulttuurien tutkija E. F. C. Rosenmüller osoitti 1800-luvun alussa, että ”[pakanat] eivät [palvoneet] ainoastaan monia jumalia, vaan typerällä uskonnollisella tavalla kunnioitettiin jopa yhtä ja samaa jumalaa, joka eri nimien avulla ikään kuin moninkertaistui muiksi hyvin erilaisiksi jumaliksi”.a Kun eri alueiden ihmiset palvoivat eri baaleja kunkin jumalan omatessa omat eriskummallisuutensa, oli ikään kuin Baal olisi ollut monta jumalaa. Muuan lähempänä nykyaikaa oleva hakuteos valaisee sitä seuraavasti:

”Monia Baalin palvonnan ’paikallisia’ edustuksia voitaisiin verrata roomalaiskatolisen Marian palvonnan paikallisiin edustuksiin. Samoin kuin voidaan puhua Pariisin tai Lourdesin tai Nordin Notre Damesta (Neitsyt Mariasta), aivan samoin voidaan puhua myös Sapãnin tai Sidonin tai Ugaritin Herrasta [Baalista], vaikka mielessä olisi vain yhdestä persoonasta tehdyt muunnelmat.” – Theological Dictionary of the Old Testament, II osa (1975), s. 186.

Tällaisten taikauskoisten käsitysten vastakohtana Mooses julisti Israelin Jumalan olevan ”yksi Jehova”. Se merkitsi sitä, että Jehova oli yksi ja ainoa Jumala, jota oli palvottava vain yhtenä, ei joksikin ryhmäksi jaettuna tai paikallisina ’Jehovina’, kuten tapahtui ”baalien” yhteydessä. – Tuom. 2:11; 3:7; 8:33.

Raamatun mukaan se päivä lähestyy nopeasti, jolloin koko ihmiskunta tunnustaa Jehovan ykseyden. Jumala julisti sen profeetta Sakarjan kautta: ”Herra on oleva koko maan kuningas. Sinä päivänä on Herra [Jehova, UM] oleva yksi ja hänen nimensä yksi.” (Sak. 14:9) Se merkitsee sitä, että koko ihmisperhe tunnustaa Jehovan suvereenisuuden. Hän on ainoa Jumala, jota palvotaan. Ja ihmiset suorittavat pyhää palvelusta Jehovalle, ei sellaiselle, joka olisi ikään kuin jaettu lukuisiin osiin, jotka eroavat seudulta toiselle, vaan yhdelle persoonalle yhden yhdistyneen palvontamuodon yhteydessä maailmanlaajuisesti. (Ks. Ef. 4:4–6.) Silloin sanotaan yksimielisesti ja yhtäpitävästi kautta maailman: ”Jehova, meidän Jumalamme, on yksi Jehova.”

[Alaviitteet]