Raamatun kanta

Tarkoittiko Jumala: ”Älä tapa”?

KUKAPA ei olisi kuullut jonkun sanovan: ”Kymmenessä käskyssä Jumala kieltää: ’Älä tapa’”? Viime sotien aikana jotkut miehet kieltäytyivät tällä syyllä taistelemasta. Se nousee esiin myös keskusteltaessa kuolemanrangaistuksesta.

Mutta toiset viittaavat tähän käskyyn pyrkiessään osoittamaan, että Raamattu on ristiriitainen.

Eräässä tätä tarkoitusta palvelevassa kirjasessa on otsikko ”Tappaminen kielletty”, ja siinä mainitaan ”Älä tapa. (2. Moos. 20:13.)” Mutta sen jälkeen se kiinnittää huomion tapauksiin, joissa Jumala käski israelilaisia teloittamaan toisia. (2. Moos. 32:27; 2. Kun. 10:11, 30) Ja Jehova ohjasi israelilaisia hävittämään perin pohjin viholliskansoja. (5. Moos. 7:1, 2, 16; 12:31; Joos. 6:12–21) Kielsikö Jumala siis todella: ”Älä tapa”? Mitä tämä kuudes käsky tarkoittaa? Ja sulkeeko se ehdottomasti pois sodankäynnin ja kuolemanrangaistuksen? Ilmaisu ”älä tapa” kuulostaa tutulta useimmille ihmisille, sillä jotkut suositut Raamatut esittävät 2. Mooseksen kirjan 20:13:n tällä tavalla. (5. Moos. 5:17) Jos kuitenkin etsit tämän kohdan monista nykyaikaisista käännöksistä, löydät sieltä todennäköisesti sanat ”sinä et saa murhata” tai ”sinä et saa tehdä murhaa”.a Mistä tällainen eroavuus johtuu?

Tähän liittyvä alkuperäinen heprealainen sana on ratsahh, joka kirjaimellisesti tarkoittaa ’rikkoa’ tai ’murskata palasiksi’. Oppinut John Parkhurst selittää heprealaisessa sanakirjassaan, että Raamatussa ratsahh ”merkitsee tappoa tai murhaa ts. joko tapaturmaista tai tahallista toisen elämän riistämistä”.

On huomattavaa, että kun sanaa ratsahh käytetään 47 kertaa Raamatun heprealaisissa kirjoituksissa, niin se esiintyy 33 kertaa Israelin turvakaupunkien yhteydessä. Ne palvelivat tapauksissa, joissa ihminen riisti toiselta ihmiseltä elämän. Jos oikeus päätti, että tappo oli tahaton, tappaja saattoi jäädä tällaiseen kaupunkiin. Mutta jos lainmukaisissa tutkimuksissa paljastui, että hän tappoi pahassa tarkoituksessa tai harkitusti, hän sai maksaa sen omalla hengellään. Kun pidämme mielessä nämä kaksi mahdollisuutta, pane merkille, miten sana ratsahh on käännetty sopivasti kolme kertaa:

”Valitkaa itsellenne kaupunkeja turvakaupungeiksenne. Niihin paetkoon tappaja, joka tapaturmaisesti on jonkun surmannut. . . . Mutta jos joku rauta-aseella lyö toista [käyttäen sitä harkitusti aseena], niin että tämä kuolee, on hän tahallinen tappaja [murhaaja, UM]; sellainen tappaja [murhaaja, UM] rangaistakoon kuolemalla.” – 4. Moos. 35:6, 11–34; 5. Moos. 4:41–43; 19:1–7; Joos. 20:2–6; 21:13–39.

Muut jakeet osoittavat sanaa ratsahh käytettävän tavallisesti silloin, kun on kysymys ihmishengen laittomasta riistosta vastoin Jumalan lakia. Pane merkille, mitä kaikkea Hoosean 4:2:ssa mainitaan: ”Vannotaan ja valhetellaan, murhataan, varastetaan ja rikotaan aviot, murtaudutaan taloihin, ja verityö verityötä seuraa.” – Jer. 7:9.

Kuten edellä mainitusta tahallisen murhaajan saamasta rangaistuksesta ilmenee, kaikkea ihmishengen riistoa ei pidetty ratsahhina (murhana), eikä kuudes kymmenestä käskystä kieltäisi sitä. Vedenpaisumuksen jälkeen Jehova Jumala tähdensi Nooalle seuraavaa: ”Joka ihmisen veren vuodattaa, hänen verensä on ihminen vuodattava, sillä Jumala on tehnyt ihmisen kuvaksensa.” (1. Moos. 9:6) Jopa ennen kuin Jumala antoi lakikokoelman Israelille, hän siis salli kuolemanrangaistuksen. Kuudes käsky kielsi ’ihmisen veren vuodattamisen’ murhaamalla, mutta ei murhaajan lainmukaista teloitusta.

Tämä auttaa meitä ymmärtämään sanan ratsahh käytön kuningas Ahabin yhteydessä. Kuningas himoitsi Naabotin viinitarhaa, ja saadakseen sen hän surmautti Naabotin. Kuningas Ahabin tapauksessa ei ollut kysymys siitä, että hän olisi johtanut jonkun Israelissa henkirikokseen syyllistyneen laillisesti oikeutettua teloitusta. Sen sijaan oli kysymyksessä laiton miestappo, jollaisen kuudes käsky kielsi. Näin Ahab oli ”murhamies”, joka ansaitsi kuoleman. – 1. Kun. 21:1–10; 2. Kun. 6:32; 3. Moos. 24:17.

Mutta mitä on sanottava sodasta? Olivatko Israelin käymät sodat vastoin Jumalan käskyä, joka on käännetty sanoilla: ”Sinä et saa murhata”?

Eivät. Raamattu ei milloinkaan käytä sanaa ratsahh (murha) mistään noista sodista. Kun israelilaiset sotivat Jumalan käskystä, he eivät toimineet lainvastaisesti. Korkein Lainantaja oli valtuuttanut heidät ja ohjasi heitä. (Jes. 33:22, ”johdattajamme” = ”Asetustenantajamme”, UM; Ps. 19:8) Nämä sodat eivät olleet rajattomien aluevaltausten vuoksi käytyjä sotia, kuten niin monet viime aikojen kansalliset sodat. Taloudellinen ahneus ei ollut näiden sotien vaikuttimena. Eivätkä ne olleet vastoin laillisesti järjestettyjä rauhansopimuksia tai hyökkäämättömyyssopimuksia olleita sotia, jollaisia jotkin nykyhistorian sodista ovat olleet.

Maan päällä ei ole nykyään ainoatakaan kansakuntaa, joka koostuisi yksinomaan Jehovaa palvovista ihmisistä, jota hän ohjaisi ihmeitä tehden profeettojen välityksellä ja jonka haltuun hän olisi antanut tietyn osan maasta. Mutta tämä kaikki piti paikkansa muinaisesta Israelista. Jehova oli pannut merkille, että Kanaanin asukkaat olivat pahuuden läpitunkemia ja moraalisesti turmeltuneita, ja he ansaitsivat tulla teloitetuiksi. (1. Moos. 15:13–21; 3. Moos. 18:24, 25) Koko maan omistajana Jumala päätti antaa maan Israelin kansalle. Ja Jumala käytti Israelia erikoisesti valitsemiensa johtajien alaisuudessa toteuttamaan hänen tuomionsa kanaanilaisia vastaan. – 5. Moos. 9:4, 5; 12:31; Joos. 10:40.

Kun siis israelilaiset panivat täytäntöön Jehovan laillisia ja moraalisesti oikeita tuomioita tai kun he puolustivat Jumalan heille antamaa maata, he eivät syyllistyneet käskyn ”sinä et saa murhata” rikkomiseen.

Miten on kristittyjen laita? Koska kuudes käsky oli pelkästään sen kertausta, mitä Jumala oli aiemmin sanonut Nooan välityksellä koko ihmissuvulle, meillä on yhä velvollisuus välttää murhaamista. Itse asiassa meitä jopa varoitetaan Raamatun viimeisissä luvuissa, että katumattomat murhaajat kokevat ikuisen tuhon ”toisessa kuolemassa”. (Ilm. 21:8; 22:15) Miten tärkeää siksi onkaan välttää osallistumasta ihmishenkien riistoon ilman Jumalan nimenomaisesti esittämää valtuutusta. Tämän mukaisesti Jesajan 2:3, 4:ssä kuvaillaan profeetallisesti Jumalan tosi palvojia: ”Monet kansat lähtevät liikkeelle sanoen: ’Tulkaa, nouskaamme Herran vuorelle, Jaakobin Jumalan temppeliin, että hän opettaisi meille teitänsä . . .’ Niin he takovat miekkansa vantaiksi ja keihäänsä vesureiksi; . . . eivätkä he enää opettele sotimaan.”

Sitä paitsi se, että murhat ovat lähtöisin pahasta sydämestä, saa kristityt varuilleen. (Matt. 5:21–26; 15:19) Jos ihminen sallii sydämessään kehittyä vihaa kristittyä lähimmäistä kohtaan, hän olisi samanlainen kuin tappaja tai murhaaja, jollaisena olemista meidän täytyy karttaa. – 1. Joh. 3:15.

Niinpä käännös ”älä tapa” ei välitä oikein kuudennen käskyn aitoa sävyä. On parempi kääntää se ”älä murhaa” tai ”sinä et saa murhata”. Tämän ymmärtäminen auttaa meitä näkemään, etteivät Israelin vanhurskaat sodat rikkoneet tätä käskyä. Ja me voimme paremmin tajuta sen merkityksen omalle käytöksellemme ja asenteellemme, joka meillä on ihmishengen riistoon.

[Alaviitteet]