Tositapahtumat – mitä ne osoittavat?

PAIKALLISET juorut ja sensaatiolehdistö tuovat usein esille kertomuksia perheväkivallasta siksi, että sairaalloinen mielenkiinto sellaisiin kertomuksiin on yleistä. Kuitenkin me esitämme seuraavat tositapahtumat täysin eri syystä.a Ne esitetään siinä mielessä, että me voisimme oppia niistä. Siksi kunkin tapauksen jälkeen esitämme joitakin ajatuksia herättäviä kysymyksiä. Punnitse niitä mielessäsi. Kerrotut varoittavat esimerkit voivat auttaa sinua näkemään, missä ongelman syy usein on. Ne voivat saada sinut havaitsemaan heikkouksia, jotka aiheuttavat vaikeuksia, ja voivat auttaa sinua huomaamaan tapoja tämän ongelman ratkaisemiseksi tai väkivallan välttämiseksi kodissa. Se on seuraavan Raamatun sananlaskun mukaista: ”Mielevä näkee vaaran ja kätkeytyy [välttyy siltä, ”Today’s English Version”], mutta yksinkertaiset käyvät kohti ja saavat vahingon.” – Sananl. 22:3.

Kenties ensimmäiseksi panisit Gloriasta, 24-vuotiaasta newyorkilaisesta naisesta, merkille, että hänellä on leuasta solisluuhun ulottuva paha arpi. Hän oli yksi kuudesta lapsesta. Kun hänen isänsä oli humalassa, hän löi usein vaimoaan ja tyttäriään. Välttyäkseen väkivallalta Glorian äiti pakeni toisinaan kotoa. Mutta aina hän palasi.

Gloria turvautui heroiiniin pakotienä. Seuraava askel oli se, että hän lähti kotoa ja meni naimisiin Robertin, toisen huumeiden orjan, kanssa. Robert pieksi häntä, mutta lapsuutensa vuoksi Gloriasta tuntui, että sellainen vain kuuluu normaaliin perhe-elämään. Kun Gloria alkoi odottaa lasta, hän etsi hoitoa voittaakseen riippuvaisuutensa heroiinista. Pojan synnyttyä tämän itku teki elämän vaikeammaksi. Gloria rupesi juomaan paljon. Avioliittonsa ja lapsesta huolehtimisen aiheuttamassa paineessa Gloria alkoi pahoinpidellä lastaan – läimäytellä ja lyödä häntä ja polttaa hänen jalkojaan kuumalla silitysraudalla; kerran hän jopa katkaisi tämän molemmat kädet. Hänen lapsensa ollessa vasta toisella vuodella se pantiin hoitokotiin.

Robert reagoi siihen pieksemällä Gloriaa enemmän ja lopulta jättämällä hänet. Pian sen jälkeen Gloria lyöttäytyi yhteen Albertin kanssa ja toivoi todellista muutosta. Mutta Albert oli äkkipikainen ja raivostuessaan hän purki sisuaan Gloriaan. Eräässä kahakassa hän pieksi Glorian niin pahoin, että tämä päätyi sairaalaan murtunein kylkiluin. Saiko tämä heidät tekemään muutoksia? Tuskinpa. Kun Albert toi häntä kotiin sairaalasta, hän suuttui taas. Hän otti katuojasta pullon, rikkoi sen ja viilsi Glorian kurkun, niin että siihen jäi alussa mainittu kauhea arpi.

Perhe alkoi saada apua sosiaalityöntekijöiltä. Gloria lopetti juomisen ja ponnistelee varatakseen perheelle monipuolista ruokaa. Albert koettaa hillitä vihaansa, ja nykyään menee joskus viikkoja, niin ettei hän lyö vaimoaan.

Kysy itseltäsi: MISSÄ MÄÄRIN ALKOHOLILLA OLI OSUUTTA ONGELMAAN? MITEN GLORIAN LAPSUUDENKOKEMUKSET VAIKUTTIVAT HÄNEEN?

Sarahin avioliitto ei varmastikaan seestynyt ajan mukana. Hänen miehensä hyökkäsi hänen kimppuunsa yhä useammin. Paitsi että Sarah nautti rauhoittavia lääkkeitä, se mitä hän oli kokenut viime aikoina – kaksi murtunutta kylkiluuta, puuttuva hammas, mustelmia, ruhjehaavoja ja kolme sairaalakäyntiä – todisti hänen miehensä menettävän malttinsa yhä helpommin. Hänen kaksi teini-ikäistä poikaansakin saattoivat nähdä sen.

Eräänä päivänä ennen työhön lähtöään Sarahin aviomies käski 16-vuotiasta poikaansa siivoamaan autotallin. Sitä ei ollut tehty puoleen päivään mennessä, ja poika sanoi menevänsä uimaan ystäviensä kanssa. Tästä Sarah pelästyi, sillä hän tiesi, että hänen miehensä vuodattaisi vihansa hänen päälleen. Hän puristi rystyset valkoisina keittiön tuolin selkänojaa ja käski poikaansa: ”Sinun on siivottava autotalli tänään.” ”Lakkaa jo kiusaamasta minua!” poika kiljui ja ryntäsi portaita ylös kohti huonettaan. Sarah juoksi ylös hänen perässään, tarttui hänen käteensä ja rupesi sanomaan: ”Sinä et mene minnekään, ennen kuin . . . ” Mutta hän ei ehtinyt lopettaa. Poika pyörsi ympäri ja tuuppasi rajusti häntä rintaan. Sarah ei onnistunut tarttumaan kaiteeseen ja hän kieri portaita alas asti.

Kysy itseltäsi: OLISIKO OLLUT PAREMPI ODOTTAA? MITEN ISÄ JA POIKA NÄYTTÄVÄT OLEVAN LUONTEELTAAN JA TOIMINNOILTAAN TOISTENSA KALTAISIA?

[Neuvojalle osoitettu kirje:] ”Olen 13-vuotias ja kirjoitan tämän kirjeen, en ainoastaan omasta puolestani, vaan neljän nuoremman veljeni ja sisareni puolesta. He ovat 11, 10, 9 ja 6 vuoden ikäisiä. Vanhempamme eivät ole tappelematta yhtään iltaa. Olemme saaneet tarpeeksemme huutamisesta ja haukkumisesta, ovien paiskimisesta ja lautasten heittämisestä. Isä tekee ankarasti työtä ja on hyvä mies. Heti kun hän kävelee sisään ovesta, äiti tulee hänen luokseen valituslistansa kanssa. Isä käskee häntä pitämään suunsa kiinni, ja sen jälkeen tappelu alkaa. Kun tappelu on ohi, äiti itkee ja sanoo, ettei isä rakasta häntä. Hän on väärässä. Isä rakastaa häntä kovasti. Mutta jos hän ei rakastaisi, olisiko se hänen vikansa? Kuka haluaa, että häntä haukutaan pataluhaksi kaiken aikaa? Auttakaa meitä panemaan nämä kaksi järjestykseen. Me emme halua perheemme hajoavan, mutta ei tällä tavalla voi elää.”

Kysy itseltäsi: KUKA OLI SYYPÄÄ VÄKIVALTAISIIN YHTEENOTTOIHIN, MITÄ VOITAISIIN TEHDÄ TÄLLAISTEN VIHAISTEN KOHTAUSTEN ESTÄMISEKSI? TUNNETKO LAPSIA, JOILLA VOISI OLLA AIHETTA SAMANLAISEN KIRJEEN KIRJOITTAMISEEN?

Connien mies, jonka kanssa hän oli ollut naimisissa monta vuotta, oli piessyt hänet miltei tajuttomaksi. Koska hän ei kehdannut mennä sairaalaan saamaan tarpeellista hoitoa, hän meni pahoinpideltyjä naisia varten perustettuun turvakotiin, joka oli lähellä San Antoniossa Texasissa. Connie kuvaili pieksämistään syventymättä sen kummemmin vihanpurkaukseen johtaneisiin molemminpuolisiin jännityksiin tai turhautumiin.

Hänen miehensä oli tullut kotiin, mutta hän ei ollut oma itsensä. Sen sijaan hän hoiperteli humalassa ja lemusi oluelta. Seuranneessa tunneperäisesti latautuneessa kohtauksessa Connie läimäytti häntä. Se oli ensimmäinen kerta heidän avioliittovuosinaan, kun hän oli tehnyt niin. Hän muistelee: ”Sen jälkeen hän kävi minuun kiinni. Hän alkoi lyödä minua, aivan kuin olisin ollut mies – lyöden minua nyrkillä vatsaan ja kaulaan. Ja kaaduttuani hän potkaisi minua.” Se oli raaka hyökkäys, päällekarkaus.

Kysy itseltäsi: KUKA OLI SYYLLINEN VÄKIVALTAAN TÄSSÄ TAPAUKSESSA? MITEN TÄLLAINEN YHTEENOTTO OLISI VOITU VÄLTTÄÄ? MITÄ SINÄ OLISIT TEHNYT CONNIEN ASEMASSA?

Vaikka nämä esimerkit eivät katakaan kaikkea kodin väkivaltaan liittyvää, ne valaisevat joitakin ongelman yleisiä puolia. Ja tapausten jälkeen mainitut kysymykset ovat jo voineet auttaa sinua saamaan selvemmän käsityksen kodin väkivallasta. Seuraavissa artikkeleissa käsitellään joitakin näissä tositapahtumissa ilmenneitä tekijöitä. Lisäksi me keskitymme erikoisesti aviomiehiin, vaimoihin ja lapsiin liittyvän väkivallan syihin ja seurauksiin. Silloin voimme paremmin ymmärtää neuvoja sen suhteen, miten tällainen ongelma ratkaistaan tai miten estetään tämän nykyään niin monia perheitä ja monien elämän tuhoavan yleisen vitsauksen puhkeaminen.

[Alaviitteet]