Lääkärinhoito verta käyttäen – tunneperäinen kiistakysymys

IHMISET ovat taipuvaisia pitämään nykyään suosittua lääkärinhoitoa tieteellisenä, ainoana keinona jonkin vaivan hoitamiseksi. He voivat arvostella voimakkaasti ihmistä, joka valitsee epämuodikkaan hoitokeinon tai joka kieltäytyy suositusta hoitokeinosta. Sellaista ihmistä voidaan jopa parjata ja vainota.

Valaisemme tätä: suoneniskentä oli satoja vuosia yleistä lääkärinhoidossa. Uskottiin, että suoneniskentä laski pois huonon veren ja auttoi sairasta ihmistä toipumaan. Se hyväksyttiin lääketieteelliseksi hoitokeinoksi viime vuosisadalle saakka ja vielä kauan sen kuluessakin. ”Suoneniskentä oli uskomattoman suosittua”, kirjoitti tri Alonzo Jay Shadman kirjassaan Who Is Your Doctor and Why?

Tällaisen lääkärinhoidon johdosta monet kärsivät ja kuolivat, heidän joukossaan Yhdysvaltain ensimmäinen presidentti George Washington. Hänelle kehittyi tulehdus henkitorven yläosaan (ilmeisesti se oli verenmyrkytyksen aiheuttama kurkkutulehdus), ja hän kuoli joulukuussa 1799. Tri Shadman väittää: ”George Washingtonin lääkärit vuodattivat hänestä niin paljon verta, että hän kuoli.”

Siihen aikaan Washingtonin lääkäreitä ei arvosteltu. Eikä heitä juuri arvosteltu seuraavallakaan vuosisadalla. Mutta mitä on sanottava niistä, jotka alkoivat viime vuosisadalla epäillä suoneniskennän arvoa?

Heitä parjattiin ja vainottiin. Khristoff Wilhelm Hufeland, jota The Encyclopædia Britannica sanoi ”aikansa huomattavimmaksi saksalaiseksi käytännön lääkäriksi”, kannatti siihen aikaan suosittua suoneniskentää lääketieteellisenä hoitokeinona. Hän sanoi vuonna 1830: ”Jokainen, joka ei välittäisi laskea verta ihmisestä, kun tämä olisi vaarassa pakahtua omaan vereensä (näin ajateltiin tulehduksellisista kuumeista), olisi murhaaja laiminlyönnin vuoksi.”

Kuitenkin tuon ajan lääkäreitä kuvataan nykyään ’murhaajiksi’, jotka ’vuodattivat Washingtonista niin paljon verta, että hän kuoli’. Tämän päivän lääkärintoimessa veren antamisesta, ei sen ottamisesta, on tullut yleinen hoitokeino. Itse asiassa ihmisiä, jotka ovat kieltäneet verensiirrot perheenjäseniltään, on luonnehdittu ’murhaajiksi’. Näin lääkärinhoito, johon liittyy veri, on jälleen tunneperäinen kiistakysymys.

Onko se vastaus?

Heiluri on nykyään heilahtanut niin, että verta siirretään rutiininomaisesti potilaisiin, ikään kuin se olisi yleislääke. Mutta yleislääke se ei ole! Sen sijaan se voi pahentaa potilaan tilaa tai jopa tappaa hänet. Family Health -lehdessä todettiin maaliskuussa 1977: ”Kymmenen viime vuoden aikana arviolta 30000 ihmistä on kuollut [verensiirrosta saatuun] seerumihepatiittiin, ja saastuneen veren siirto on vaurioittanut parantumattomasti tuhansien muiden maksan.

Verensiirrot ovat myös syypäitä monien muiden tautien siirtämiseen, jotka sairastuttavat ja tappavat tuhansia joka vuosi. Lisäksi monilla potilailla on haitallisia verensiirtoon liittyviä reaktioita, jotka ovat joskus kohtalokkaita. Tri Charles Gilpin huomauttaa: ”Miamin alueella [Floridassa] noin joka kymmenes verensiirto aiheuttaa jonkinlaisen reaktion.”

Miten suuria vaarat siis ovat? The Southern Medical Journal -lehti esitti huhtikuussa 1976, että arvio ”3000–30000:sta verensiirtojen aiheuttamasta kuolemasta” vuosittain on kenties varovainen arvio. Kuitenkin nämä luvut ovat ainoastaan yhdestä maasta – Yhdysvalloista! Voitko sen tähden syyttää asioihin perehtyneitä ihmisiä, jotka epäröivät ottaa verensiirtoja?

On kuitenkin selvää, että jos ihminen menettää verta liikaa, hän kuolee. Useimpien lääkärien mukaan verensiirrot voivat pelastaa sellaisia ihmisiä, jotka muutoin kuolisivat. Vaikka se voi olla totta, Jehovan todistajat kieltäytyvät ottamasta verensiirtoja. Se johtuu siitä, että he suhtautuvat vakavasti seuraavaan Raamatun kristityille esittämään käskyyn: ’Karttakaa verta.’ (Apt. 15:28, 29) Tottelevaisuudesta tätä käskyä kohtaan he ovat toisinaan joutuneet ristiriitaan tämän yleisen hoitomenetelmän kanssa, mikä on luonut tunneperäisen kiistakysymyksen.

On kuitenkin olemassa vaihtoehtoisia hoitomuotoja, eikä niihin sisälly sellaisia vaaroja kuin verensiirtoihin. Jehovan todistajat hyväksyvät sellaiset lääketieteelliset menetelmät, jotka ovat usein osoittautuneet elämää pelastaviksi. Monet lääkärit voivat olla sitä mieltä, että he ovat täysin perehtyneitä verikysymykseen, mutta he eivät ehkä tunne kaikkia tosiasioita. Ajattele seuraavaa erään texasilaisen sairaalan ylilääkärin kokemusta.