Kiinnostus Raamattuun kasvaa Italiassa
MONET vilpittömät italialaiset etsivät Jumalan sanasta vastauksia elämän ongelmiin. He ovat onnellisia löytäessään nämä vastaukset ja heistä tulee Jumalan palvelijoita ja hänen messiaanisen Valtakuntansa hyvän uutisen julistajia. Tyypilliset kokemukset tosi elämästä osoittavat, miten voimakas halu heillä on saada lisää tietoa Jumalasta ja millaisia esteitä he voittavat tehdessään niin.
Usein niin Raamatun näkeminen kuin lukeminenkin on uutta monille, vaikka he ovatkin nimellisesti kristittyjä. Tällainen oli tilanne erään vilpittömän miehen tapauksessa. Hän sanoo:
”Olin roomalaiskatolilainen, vaikken ollutkaan kovin ahkera kirkossa kävijä. Mutta silloin kun kävin kirkossa, tein sen tuntien vakavuutta ja vakaumusta. Mutta sydämessäni kehittyi yhä suurempi tyhjyyden tunne ja halusin vilpittömästi olla arvollisempi Jumalan palvoja. En tuntenut Raamattua; niinpä rupesin ajattelemaan sen lukemista. Koska minulla oli veli, joka oli katolinen pappi, pyysin häntä hankkimaan minulle Raamatun. Hän antoi minulle lahjaksi Raamatun ja sanoi: ’Lue se, ja sen jälkeen voimme keskustella.’ Kun aloin lukea, huomasin pian, miten jyrkästi Raamatun opetukset eroavat kirkon opetuksista. Sillä välin muuan ystävä puhui Torinossa tapaamistaan Jehovan todistajista. Niinpä etsin heidät ja sovin raamatuntutkistelusta heidän kanssaan. Veljeni teki kaiken voitavansa saadakseen minut luopumaan siitä, vaikka hän onnistuikin hetkeksi, pian aloin tutkia uudestaan ja edistyin ja minut kastettiin vuonna 1974. Nyt iloitsen elämästä, eikä minulla ole sitä tyhjyyden tunnetta, joka minulla oli silloin, kun en tuntenut Jumalan sanaa.”
Jumalan nimen tuntemus valistaa
Jumalan nimen, Jehovan, tunnetuksi tekeminen on yksi ”hyvän uutisen” piirteistä. Etelä-Italiasta kotoisin oleva mies kertoo, millaiset vaikutukset tällä tiedolla oli häneen, ja sanoi:
”Sain ensi kosketuksen Jehovan todistajiin monia vuosia sitten. Siihen aikaan olin harras katolilainen, ja pelkkä ajatuskin siitä, että olisin poissa sunnuntaisin pidettävästä messusta, oli käsittämätön synti. Tästä syystä en halunnut kuunnella todistajia, kun he tulivat ovelleni. Mutta lopulta suostuin keskustelemaan Raamatusta. Ensimmäisiä oppimiani asioita oli Jumalamme nimi – Jehova. Suurin yllätys oli se, miten monta kertaa Pyhä Raamattu mainitsee tämän Jumalan nimen ja että Jeesus itse (opetuslapsilleen antamassaan mallirukouksessa) asetti tämän nimen pyhittämisen etusijalle. Pian näin, että monet niistä opetuksista, joihin olin uskonut, olivat epäraamatullisia ja ainoastaan ihmisten keksimiä perinteitä. Niinpä tein tarpeelliset muutokset elämässäni. Erosin kirkosta, jätin erilaiset seurakunnan urheilukerhot ja tein muita muutoksia. Myöhemmin vaimoni ja minut kastettiin vedessä Jehovan ja hänen Poikansa, Jeesuksen Kristuksen, palvelijoina.”
Raamatun elämän sanoma vetää monia puoleensa
Toivo ikuisesta elämästä sellaisena, kuin se Raamatussa ilmaistaan, saa monet tutkimaan Jumalan totuuden sanaa. Eräs toscanalainen mies kirjoittaa:
”Olin tottunut elämään samalla tavalla kuin niin monet katolilaiset. Uskoin Jumalan olemassaoloon ja noudatin kirkon perinteisiä opetuksia. Eräänä päivänä kaksi Jehovan todistajaa tuli ovelleni, ja erityisesti yksi heidän kysymyksistään yllätti minut: ’Haluaisitteko nähdä lastenne menevän naimisiin ja lastenlastenne ja lastenlastenlastenne kasvavan aikuisiksi?’ Voitte uskoa minun olleen kiinnostunut tästä ehdotuksesta, kun ajattelette, että olen kolmentoista lapsen isä. Sitä paitsi olin paikallisen hautausmaan hoitajana viettänyt suurimman osan elämästäni kuolleiden ympäröimänä. Siksi ikuinen elämä, josta Raamatussa puhutaan, tuntui minusta mahdottomalta uskonnostani huolimatta. Suostuin tutkimaan Raamattua siinä paikassa. Pian perheeni jäsenet alkoivat vastustaa minua. Paikalliset papit koettivat omalta osaltaan tuottaa ikävyyksiä, ja vaikeuksia oli muitakin, kuten se, että minua uhattiin työpaikkani menetyksellä. Pysyin kuitenkin lujana, ja siitä on koitunut hyviä hedelmiä. Vaimoni on nyt kiinnostunut ’hyvästä uutisesta’, ja perheeni on hyvin yksimielinen. Lapsillani on säännöllinen perhetutkistelu Raamatusta heidän uskonsa rakentamiseksi, ja kiitän Jehovaa siitä, että hän on auttanut minua löytämään mielenrauhan, oikean suhteen kanssaan ja vankan toivon tulevaisuudesta.”
Vanhemmat ihmiset kiinnostuneita Jumalan palvelemisesta
Jehovan todistajien Italiassa julistama ”hyvä uutinen” vetää puoleensa kaikenikäisiä ihmisiä, jopa eläkeikäisiä, jotka johdonmukaisesti ajattelevat hyvin vakavasti elämää ja kaipaavat toivoa tulevaisuuden suhteen. Eräs 60-vuotias nainen kertoo kokemuksestaan seuraavasti:
”Olin käynyt 10-vuotiaasta asti, toisin sanoen 50 vuotta, messussa ja nauttinut ehtoollista joka aamu. Vanhin tyttäreni, joka myös oli palava katolilainen, oli keskustellut Jehovan todistajien kanssa. Heränneiden kysymysten vuoksi me tunsimme tarvetta selvittää eräitä opillisia kohtia pätevän papin kanssa. Olin äärettömän hämmästynyt, kun teologi, jonka puoleen käännyimme, selitti selvästi, ettei limbusta eikä kiirastulta ole olemassakaan. Tunsin ikään kuin kaikki, mihin olin uskonut, olisi romahtanut ympärilläni. Tajusin, että kaikki se, mitä olin tehnyt koko ikäni, on saattanut olla aivan turhaa – esimerkiksi kaikki kuolleiden puolesta esitetyt rukoukset ja messut. Myöhemmin keskustelun kuluessa pyysimme selitystä kolminaisuuteen, ja tyttäreni kysyi: ’Jos Jeesus Kristus olisi Jumala, miksi Saatana koetti kiusata häntä, jos hän tiesi hänen olevan itse Jumala? Eikö hän tajunnut, että se olisi hyödytöntä?’ Papin vastausta ei voinut mitenkään hyväksyä, sillä hän sanoi: ’Saatana ei tiennyt Jeesuksen olevan Jumala.’ Siitä alkaen päätimme keskustella Jehovan todistajien kanssa käyttämällä ainoastaan Raamattua pohjana. Pian kuusi muuta perheen jäsentä ja minä omaksuimme totuuden, ja nykyään olen Jehova Jumalan kastettu, tosi palvoja ja onnellinen palvellessani häntä sopusoinnussa hänen Sanansa totuuden kanssa.”
Onko sopivaa muuttaa uskontoaan?
Voiko henkilö, joka on mennyt niin pitkälle, että hän kuuluu papistoon, muuttaa uskontoaan Jumalan suostumuksella? Entinen katolinen munkki kertoo elämästään:
”35. syntymäpäiväni jäi erittäin hyvin mieleeni, sillä se sattui olemaan se päivä, jona päätin lähteä luostarista, jossa olin elänyt monta vuotta. Miksi tein sellaisen päätöksen? Koska olin päässyt niistä harhakuvitelmista, joita minulla oli ollut. Kylmän ilmapiirin kyllästämä ympäristö, muodollisen kielen käyttö puhuteltaessa esimiehiämme, säännöllinen eristäytyminen mietiskelyä ja katumusharjoituksia varten, lihamme kuolettamiseksi äärimmäisyyteen viedyt köyhyyden ja tottelevaisuuden lupaukset – kaikki nämä tekivät elämän siellä hyvin onnettomaksi. Toinen syy tyytymättömyyteeni oli se, että vakaumukseni mukaan Raamattu oli Jumalan sana. Silti en voinut ymmärtää sitä. Tein ylemmilleni kysymyksiä, mutta minulle tavattiin vastata: ’Sinä et voi ymmärtää näitä asioita.’ Kaikkien noiden vuosien jälkeen päätin lopulta lähteä. Apotti antoi minulle vapautuksen lupauksistani ja sanoi raivostuneena: ’Siinä on passisi helvettiin!’
”Tämän jälkeen sain työtä kaupungista ja huoneen eräästä omakotitalosta. Saavuttuani eräänä iltana myöhään kotiin kuljin vuokraemäntäni ohi sanoakseni hänelle hyvää yötä, mutta hän kutsui minut keskusteluun, jota hän kävi kahden miehen kanssa. Näin heidän olevan tutkimassa Raamattua. Päättelin erheellisesti: ’Voi hyvä tavaton! Olen muuttanut protestanttien vuokralaiseksi!’ Otin kuitenkin kutsun vastaan. Myöhemmin päätin suostua tutkimaan Raamattua omassa huoneessani. Aloin tutkia uudelleen uskontoani hyvin huolellisesti, mutta se vain vahvisti sen, minkä jo tiesin. Sen lisäksi kirkko oli tyhjä ja kylmä. Olin sitten läsnä Jehovan todistajien valtakunnansalissa pidetyssä kokouksessa. Mikä ero! Kaikki puhuivat toistensa kanssa, kaikki he tunsivat toisensa hyvin ja annettiin arvokasta opetusta. Minulla oli pian rohkeutta jäädä pois sunnuntain messusta ensi kerran. Myöhemmin olin läsnä Jehovan todistajien piirikonventissa. Katselin ympärilleni hyvin tarkkaan nähdäkseni, oliko toisilla seurakunnilla sama usko ja henki, ja olin myyty mies nähdessäni saman hengen, uskon ja veljellisen rakkauden kaikkien läsnäolijoiden keskuudessa. Lopulta minut kastettiin täsmälleen vuoden kuluttua siitä, kun lähdin luostarista.”
On niin kuin apostoli Paavali kirjoitti: ”Jumalan sana on elävä ja voimaa uhkuva ja on terävämpi kuin mikään kaksiteräinen miekka ja tunkee lävitse jopa erottamaan sielun ja hengen ja nivelet ja niiden ytimen ja kykenee havaitsemaan sydämen ajatukset ja aikomukset.” (Hepr. 4:12) Se voi muuttaa elämän. Sen totuus valaisee mieltä ja sydäntä antaen tarkoituksen elämälle ja toivon tulevaisuuden suhteen. Ne jotka vilpittömästi tutkivat sitä, kehittävät lähimmäisenrakkautta. Tämä rakkaus on usein se, mikä ensimmäiseksi vetää Jumalaa vilpittömästi etsiviä puoleensa. Jeesus korosti sen paikkansapitävyyttä: ”Tästä kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni, jos teillä on rakkaus keskuudessanne.” – Joh. 13:35.
”Hyvä uutinen”, jota Jehovan todistajat julistavat, saa siis helposti sijaa monien italialaisten sydämessä. Jehovan todistajilla on nykyään Roomassa 42 seurakuntaa sekä koko Italiassa yli 1200 muuta seurakuntaa, jotka kukoistavat ja kasvavat. Todistajien äskettäin Roomassa ja Milanossa pitämissä konventeissa oli läsnä yli 111000 ihmistä! Niissä kastettiin 2288, ja he liittyivät mukaan levittämään ”hyvää uutista” vielä useammille Jumalaa pelkääville ihmisille täällä Italiassa.