Raamatun kanta
Miksi korostetaan kristillistä vapautta?
”KRISTUS vapautti meidät. Pysykää sen tähden lujina älkääkä antako sitoa itseänne jälleen orjuuden ikeeseen.” (Gal. 5:1) ”Olkaa kuin vapaat säilyttäen kuitenkin vapautenne, ei pahuuden verhona, vaan kuin Jumalan orjat.” (1. Piet. 2:16) Nämä ja vastaavat lausunnot Raamatun kreikkalaisissa kirjoituksissa korostavat kristillisen vapauden suurta arvoa ja sen turvaamisen tärkeyttä. Ensimmäisellä vuosisadalla vallinneiden olosuhteiden tarkastelu voi auttaa meitä ymmärtämään, miksi kristilliselle vapaudelle on pantava niin suuri paino.
Ennen kuin Jeesus Kristus tuli maan päälle antaakseen elämänsä uhrina, Kaikkivaltias Jumala oli tekemisissä yksinomaan Israelin kansan kanssa. Ensimmäiseen vuosisataan mennessä israelilaiset olivat olleet Mooseksen lain alaisuudessa yli 1500 vuotta. Juutalaisuuden uskonnolliset johtajat, erityisesti fariseukset, uskoivat voivansa hankkia ansiota Jumalan silmissä noudattamalla tiukasti Lakia perinteisen tulkinnan mukaan. Sen sijaan että nämä miehet olisivat etsineet nöyrästi Jehova Jumalalta hänen armoaan ja suosiotaan, he ylpeillen katsoivat olevansa parempia kuin muut israelilaiset ja paremmassa asemassa Jumalan edessä. Heidän asenteensa muistutti sen fariseuksen asennetta, jonka Jeesus eräässä vertauksessaan esitti rukoilevan seuraavasti: ”Oi Jumala, minä kiitän sinua, etten ole niin kuin muut ihmiset, kiristäjät, epävanhurskaat, avionrikkojat, enkä myöskään niin kuin tämä veronkantaja. Minä paastoan kahdesti viikossa, minä annan kymmenesosan kaikesta, mitä omakseni hankin.” – Luuk. 18:11, 12.
Mutta todellisuudessa Mooseksen laki tuomitsi fariseuksetkin syntisinä. Esimerkiksi Paavali, vaikka hän oli fariseus, tajusi, ettei hän voinut pitää Lakia täydellisesti. Hän huomasi, että vaikka hän kuinka yritti noudattaa Lakia, niin himoitsemisen kieltävä käsky tuomitsi hänet. Kirjeessään roomalaisille hän kirjoitti: ”En olisi . . . tuntenut himoitsemista, ellei Laki olisi sanonut: ’Sinä et saa himoita.’ Mutta synti, joka sai käskystä aiheen, sai minussa aikaan kaikenlaista himoitsemista, sillä ilman lakia synti oli kuollut. Minä olinkin kerran elossa ilman lakia, mutta kun käsky saapui, synti virkosi jälleen eloon, mutta minä kuolin.” – Room. 7:7–9.
Yksi Lain päätarkoituksista oli johtaa israelilaiset Messiaan luo tekemällä heidät tietoisiksi siitä, että he tarvitsevat tämän lunastustyötä. Siksi sen jälkeen, kun Jeesus Kristus sai päätökseen uhrimenettelynsä ja esitti uhrinsa arvon Isälleen, Laki oli täyttänyt tarkoituksensa. (Gal. 3:24, 25) Kaikki ne, jotka uskoivat Jumalan Kristuksen välityksellä tekemään järjestelyyn syntien anteeksi saamiseksi, vapautettiin synnin tuomiosta ja myös Laista, joka teki sellaisen tuomion ilmeiseksi. – Room. 7:6; 8:1, 2.
Ensimmäisellä vuosisadalla eräät kristityiksi tulleet juutalaiset eivät ymmärtäneet tätä tärkeää totuutta ja väittivät, ettei pelastusta voitaisi saada erossa Laista. Uskoessaan hyväksyttävän moraalisen käytöksen riippuvan Lain täsmällisestä noudattamisesta he halusivat määrätä sen uskoville ei-juutalaisille. (Apt. 15:2, 5) Sellaiset kristityiksi tulleet juutalaiset eivät nähneet sitä, ettei Laki itsessään voinut taata hyvää käytöstä ja että Jumalan hengen toiminta niissä, jotka uskoivat Kristukseen, on paljon väkevämpi vanhurskauteen vetävä voima. (Gal. 5:16–18) Jumalan henki aikaansaa ihmisessä rakkautta, ja ”rakkaus ei aikaansaa lähimmäiselle pahaa”. – Room. 13:10.
Ihmiset, jotka pitivät kiinni Lain noudattamisesta, kielsivät tuiki välttämättömän uskon arvon ja pitivät edelleen tekoja keinona itsensä vanhurskauttamiseksi. Heidän ankara Laista kiinni pitämisensä palvonta-asioissa olisi vienyt kristityt takaisin sellaisen järjestelmän alaisuuteen, joka ainoastaan paljasti ihmiset syntisiksi ja kuoleman ansaitseviksi. – Room. 3:20; 6:23.
Näin ollen Lain noudattamisesta itsepintaisesti kiinni pitäminen pelastuksen saamiskeinona olisi todellisuudessa palaamista orjuuteen, josta kristityt oli vapautettu Jeesuksen uhrin perusteella. Apostoli Pietari tähdensi tätä niille, joiden mielestä Lain vaatimukset pitäisi määrätä ympärileikkaamattomien ei-juutalaisten joukossa oleville uskoville. Apostoli viittasi siihen, että italialainen Kornelius ja muut olivat saaneet Jumalan hengen ollessaan ympärileikkaamattomassa tilassa, ja hän teki seuraavan johtopäätöksen:
”Jumala, joka tuntee sydämen, todisti antamalla heille pyhän hengen niin kuin meillekin. Eikä hän tehnyt mitään erotusta meidän ja heidän välillä, vaan puhdisti heidän sydämensä uskolla. Miksi te siis nyt panette Jumalan koetukselle sälyttämällä opetuslasten niskaan [Mooseksen lain] ikeen, jota eivät esi-isämme emmekä me [juutalaiset] ole pystyneet kantamaan? Päinvastoin me uskomme pelastuvamme Herran Jeesuksen ansaitsemattoman hyvyyden välityksellä samalla tavoin kuin hekin.” – Apt. 15:8–11.
Koska Jehova Jumala vuodatti Poikansa välityksellä henkeään uskoviin ei-juutalaisiin, ne jotka halusivat ympärileikkaamattomien uskovien tulevan Lain alaisuuteen, todellisuudessa arvostelivat Jumalaa. He saivat näyttämään siltä, ettei Korkein tiennyt mitä teki hyväksyessään ei-juutalaiset vaatimatta heitä ensin noudattamaan Lakia. Se oli todellakin sopimatonta ’Jumalan koettelemista’. Kristillistä vapautta oli puolustettava, jotteivät uskovat herättäisi tyytymättömyyttä Jehovassa.
Nykyään meidänkin täytyy varjella kristillistä vapauttamme. Se ei merkitse sitä, että me voimme olla tottelematta lakeja. Päinvastoin me olemme Jumalan ja Kristuksen orjia. Jos meistä tulisi synnin harjoittajia, me kieltäisimme juuri sen tarkoituksen, jonka vuoksi Jumalan Poika kuoli puolestamme, nimittäin vapauttaakseen meidät synnistä. Miten väärin olisikaan luottaa liiaksi meille osoitettuun ansaitsemattomaan armoon! (Room. 8:2–11; 1. Piet. 1:17–19) Kuitenkin meidän tulee olla varovaisia, ettemme lankeaisi sellaisen ajattelun ansaan, että me saamme ikuisen elämän lahjan suorittamalla määrättyjä tekoja. Se voisi saada meidät ajattelemaan fariseusten tavoin liian paljon itsestämme ja ottamaan itsellemme kunnian sellaisesta teosta, joka on Jumalan aikaansaannosta Kristuksen ja pyhän hengen välityksellä. (Vrt. Room. 7:21–25; 1. Kor. 3:6, 7.) Hyvät tekomme ja käytöksemme ovat ainoastaan ilmaus toimivasta, elävästä uskostamme. (Jaak. 2:26) Ne osoittavat, että me sallimme taivaallisen Isämme ja hänen Poikansa käyttää meitä välikappaleinaan. Kaikki kunnia kuuluu siis Jehova Jumalalle ja Herrallemme Jeesukselle Kristukselle.
Älkäämme koskaan kadottako näkyvistämme kristillisen vapauden arvoa palvellessamme Jumalaa oikeista vaikuttimista. Täydellinen lakikokoelma ei voi tehdä kenestäkään vanhurskasta. Jotta Jumala hyväksyisi meidät, me tarvitsemme elämässämme lakia väkevämmän voiman voittaaksemme syntiset lihalliset taipumuksemme. Tämä väkevämpi voima on Jumalan henki, joka toimii täysin määrin niiden ihmisten hyväksi, jotka todella uskovat Jumalan Kristuksen kautta tekemään pelastusjärjestelyyn. Siksi kristillisen vapauden vaihtaminen juutalaiseen lain itsepintaiseen noudattamiseen merkitsisi kristillisen uskon kieltämistä.