Tokion huippukokous
Raportti Japanista
”SEITSEMÄN teollistuneimman demokratian johtajat avaavat tänään huippukokouksensa . . . löytääkseen ulospääsytien maailman syvenevästä öljykriisistä”, kertoi ”Mainichi Daily News” -lehti.
Mutta löysivätkö he ulospääsytien? Mitä tuloksia oli tästä viime kesänä Tokiossa Japanissa pidetystä vaikuttavasta huippukokouksesta, jossa oli edustettuna johtajia joistakin voimakkaimmista valtioista? Miksi kokous todellakin pidettiin?
Vuoden 1973 ”öljykriisin” jälkeen, jolloin öljyntuottajamaat nostivat dramaattisesti öljyn hintoja, inflaatio, tuotannon lama ja maailman rahamarkkinoiden hämmennys ovat pahasti ahdistaneet näitä maita, joiden on tuotava öljyä. Tästä syystä on vuodesta 1975 alkaen pidetty vuosittain taloudellisia huippukokouksia ratkaisujen löytämiseksi.
Mutta ovatko nämä maat nykyään paremmassa asemassa kuin neljä vuotta sitten? Eivät, sillä Tokion kokouksessa vallitsi vielä suurempi paine vuoden 1979 ”energiakriisin” vuoksi.
Niinpä tämä huippukokous keskittyikin energiaan. Tärkeimmät kysymykset olivat öljyhuolto, öljyn hinnat, inflaatio, rikkaampien ja köyhempien maiden välinen kuilu ja kansainväliset rahaongelmat.
Kuitenkin ikään kuin tämän huippukokouksen pilkkaamiseksi öljyntuottajamaiden järjestön (OPECin) kolmipäiväinen kokous päättyi Genevessä Sveitsissä päivänä, jona Tokion kokous alkoi. Mihin se päätyi? OPEC-maat ilmoittivat jälleen suuresta öljyn hintojen korotuksesta, joka nosti hinnan 23,5 dollariin tynnyriltä, eikä siitä ole kovin kauan, kun hinta oli suunnilleen kymmeneksen tuosta! Muiden tuona vuonna tehtyjen korotusten jälkeen tämä korotus merkitsi sitä, että öljyn hinnat ovat nousseet noin 50 prosenttia vuonna 1979!
Mikä oli tulos?
Mitä Tokion huippukokous saavutti? Koska öljyvaikeudet olivat tärkein aihe, eräässä yhteisessä julkilausumassa sanottiin: ”Kiireellisimpiä tehtäviä ovat öljyn kulutuksen vähentäminen ja muun energian kehittämisen jouduttaminen.”
Osanottajamaat sopivat siitä, että ne koettavat noin viiden vuoden ajan pysyttää öljyn tuonnin tasolla, joka ei ylitä vuosien 1977 tai 1978 tasoa. Jotkut kuitenkin totesivat, ettei siitä olisi paljon apua, koska öljyn tuonti oli silloin huipputasolla.
Huippukokouksen julkilausumassa puhuttiin myös ponnistelujen tehostamisesta ”sellaiseen talouspolitiikkaan pyrkimiseksi, joka sopisi kuhunkin maistamme kestävän ulkoisen tasapainon saavuttamiseksi”. Toisin sanoen kukin maa päättää itse siitä, mikä on ”sopivaa” talouspolitiikkaa.
Yksi sen kappaleista herätti japanilaisissa levottomuutta. Siinä sanottiin: ”Me valitamme äskeisen OPEC-kokouksen tekemää päätöstä. Annamme arvoa sille, että eräät osanottajamaat ilmaisivat suhteellista maltillisuutta, mutta vastuuttomalla öljyn hintojen korotuksella, josta siitä huolimatta sovittiin, tulee varmasti olemaan erittäin vakavia taloudellisia ja yhteiskunnallisia seurauksia.”
”Daily Yomiuri” -lehti kertoi: ”Ulkoministeri Sonoda ei ollut tyytyväinen OPECin voimakkaaseen arvosteluun.” Mistä tällainen herkkyys? Se johtuu siitä, että Japani tuo lähes kaiken öljynsä OPEC-maista. Niinpä tässä artikkelissa todettiin lopuksi: ”Muuan ulkoministeriön korkea virkamies sanoi, että Tokion huippukokouksen jälkeen Japani ryhtyisi toimenpiteisiin lepyttääkseen” öljyä tuottavia maita.
On selvää, etteivät nämä seitsemän maata saavuttaneet yhtä tärkeimmistä tavoitteistaan eli toiminnan ykseyttä. Lisäksi ne ongelmat, joita nämä ja muut maat kohtaavat, ovat nyt aivan yhtä suuria kuin ennen Tokion huippukokousta. Todellisuudessa ne ovat suurempia, sillä öljyn hinta on nykyään paljon korkeampi.