Ovatko heidän perustelunsa järkeviä?

USKOTKO, että ihminen voi tulla toimeen ottamatta huomioon Jumalaa? Voi olla totta, että hän koettaa tulla toimeen tällä tavalla. Mutta onnistuuko hän?

Se, mitä näet nykyään tapahtuvan maailmassa, on yksi seuraus siitä, että ihminen koettaa tulla toimeen ilman Jumalaa. On totta, että jotkut maailman johtajista väittävät olevansa uskovaisia, mutta ranskalainen filosofi Voltaire sanoi kerran paikkansapitävästi: ”Useimmat tämän maailman suurmiehistä elävät ikään kuin he olisivat ateisteja. . . . Jumalan, hänen läsnäolonsa ja oikeudenmukaisuutensa tuntemuksella ei ole vähäisintäkään vaikutusta sotiin, sopimuksiin ja kunnianhimon, mielenkiinnon tai nautinnon kohteisiin, joiden tavoitteluun he ovat täysin syventyneet.”

Mitä hedelmiä on ollut siitä, että ’on eletty ikään kuin olisi oltu ateisteja’? Nälkää, sortoa, rikollisuutta, sairautta ja murhetta. Saastuminen ja liikakansoitus tekevät ihmisen olemassaolon viheliäiseksi. Eräässä 6. maaliskuuta 1979 päivätyssä sanomalehtiartikkelissa lueteltiin joukko maita, joiden väestö yhteensä muodostaa neljäsosan ihmiskunnasta ja jotka tuona nimenomaisena päivänä olivat vaikeuksissa terroristien toiminnan, sisäisen kuohunnan tai suoranaisen sodan vuoksi.

Raamattu väittää, ettei ihminen voi hallita itseään menestyksellisesti ilman apua. Jeremian 10:23:ssa se sanoo: ”Ei ihmisen tie ole hänen vallassansa, eikä miehen vallassa, kuinka hän vaeltaa ja askeleensa ohjaa.” Nykyiset tapahtumat tukevat tämän totuudenmukaisuutta. Kuitenkin Raamattu kertoo meille, että Jumala ohjaa niitä, jotka todella haluavat sitä.

Tarvitsemmeko me Jumalaa tunneperäisesti?

Ateistit ovat sitä mieltä, että ihminen voi ”tulla toimeen . . . tunneperäisesti . . . ottamatta huomioon Jumalaa”. Pitääkö se paikkansa?

Todisteet osoittavat ihmisen olevan luonnostaan uskonnollinen. Kaikille kulttuureille on ollut kautta historian tyypillistä jonkinlainen palvontajärjestelmä.

Ja mitä tapahtuu, kun ihmiset vastustavat sitä, mikä on kuvailtu heidän ”uskomisen tarpeekseen”? He voivat kääntyä rahan, vallan, tieteen, poliittisten oppien tai oman itsensä palvontaan. Ateismistakin voi tulla uskonto. Psykiatri Stafford-Clark sanoo niistä, jotka väittelevät ateismin puolesta: ”Se intohimo, jolla he puolustavat sitä . . . on jälleen yksi selvä osoitus uskomisen tunneperäisestä perustarpeesta.”

Entä älyllisesti?

Eikö ole totta, että ihmiset voivat selittää kaiken olemassaolon välittämättä Jumalasta? He koettavat sitä. On esiintynyt kasvavaa liikehdintää Jumalan työntämiseksi taka-alalle.

Yhdytkö tähän näkökulmaan? Jos yhdyt, niin mieti hetkinen. Missä määrin se johtuu omasta ajattelustasi? Ja miten paljon se johtuu nykyisessä maailmassa vallitsevan ”älyllisen ilmapiirin” vaikutuksesta?

Filosofi Leslie Dewart, jota lainattiin edellä mainitussa kirjassa Religion in a Secular Age, sanoo, että ”aikamme tieteellinen kulttuuri muovaa . . . nykyajan ihmisiä, kuten keskiaikainen teologinen kulttuuri muovasi senaikaisia ihmisiä”. Keskiajalla useimmat uskoivat Jumalaan. Silloinen yhteiskunta oli sellainen. Sitä paitsi oli usein vaarallista olla uskomatta! Mutta heidän uskonsa oli usein sokeaa ja taikauskoista. Toisinaan senaikainen ”teologinen kulttuuri” pyrki estämään tieteellisen edistyksen. Niinpä kun Galilei teki mullistavat havaintonsa, uskonnolliset johtajat koettivat sen jälkeen saada hänet peruuttamaan sanansa julkisesti (vaikka itse asiassa se, mitä hän oli havainnut, ei ollut millään tavoin ristiriidassa sen kanssa, mitä Raamattu sanoi).

Nykyään on toinen ääni kellossa. Nyt painostetaan lähes yhtä paljon jumalankielteisyyteen kuin aiemmin painostettiin Jumalaan uskomiseen. Papitkin hylkäävät osia Raamatusta nykyaikaisten teorioiden, kuten evoluution, vuoksi. Jotkut jopa hylkäävät Raamatun moraalimittapuut ja hyväksyvät esimerkiksi homoseksuaalisuuden ja haureuden.

Onko kumpikaan näistä tilanteista, keskiaikainen tai nykyinen tilanne, oikea? Se, että keskiaikainen taikauskoinen käsitys oli tasapainoton, ei tee nykyistä, materialistista käsitystä oikeaksi. Aikakirjoihin on merkitty esimerkiksi huomattavan amerikkalaisen rakettisuunnittelijan tohtori Wernher von Braunin lausumat sanat: ”Minun on yhtä vaikea käsittää sellaista tutkijaa, joka ei myönnä maailmankaikkeuden olemassaolon takana olevaa korkeampaa järjellisyyttä, kuin jotakuta teologia, joka kieltäytyisi tunnustamasta tieteen saavutuksia.”

Voiko evoluutio korvata Jumalaan uskomisen?

Ennen kuin Darwin teki kehitysteorian yleisesti tunnetuksi, useimmat olettivat että täytyi olla Jumala, koska ei voitu millään muulla tavalla selittää kaiken olemassaoloa. Mutta evoluutioteorian hyväksymisen myötä monet ilmeisesti tunsivat, ettei enää ollut tarvetta uskoa Jumalaan.

Mutta jos sinä uskot evoluutioon, sinua saattaa kiinnostaa se, minkä eräässä Harper’s-aikakauslehden jonkin aikaa sitten ilmestyneessä numerossa sanottiin muovanneen Darwinin ajattelua. Perustuuko se todellakin elollisten ja fossiilien asialliselle erittelylle? Biologian professori Stephen J. Gouldin Harvardin yliopistosta mainitaan sanoneen: ”Asteittainen fylogeneettinen kehitys oli alusta pitäen ennakolta omaksuttu olettamus – sitä ei koskaan ’nähty’ kivilajeista, ja se ilmentää 1800-luvun vapaamielisyyteen liittyneitä sivistyksellisiä ja poliittisia suuntauksia.” Toisin sanoen Darwinin ajattelua sääteli se yhteiskunta, jossa hän eli. Karl Marxin mainitaan sanoneen: ”On merkille pantavaa, miten Darwin näkee eläinten ja kasvien keskuudessa englantilaisen yhteiskuntansa työnjakoineen, kilpailuhenkineen [ja niin edelleen].”

Nykyään monet tiedemiehet herättävät vakavia kysymyksiä evoluution tueksi esitettyjen teorioiden paikkansapitävyydestä. Miksi sitten yhä puolustetaan Darwinin opetukseen uskomista? Samassa artikkelissa sanotaan edelleen: ”On niitä, jotka väittävät, että evoluutiomekanismin hylkääminen johtaisi väistämättä sellaisiin epäilyksiin, ettei evoluutiota olisi tapahtunut lainkaan. Tämä on epäilemättä syynä siihen, miksi Darwinia puolustetaan yhä niin lujasti . . . sillä [hänen kannattajansa] ovat materialisteja.”

Mutta eihän heidän haluttomuutensa jonkin vaihtoehdon ajattelemiseen merkitse sitä, että evoluution täytyy olla oikein?a Ei sen enempää kuin Galilein ajan uskonnollisten johtajien jääräpäisyys merkitsi sitä, että hänen täytyi olla väärässä. Mielenkuohu ja ennakkoluulo voivat sokaista tiedemiehiä aivan yhtä helposti kuin uskonnollisia johtajia.

Totuus on, että huolimatta kaikesta ”modernismin” aiheuttamasta paineesta, jolla pyritään hylkäämään usko Jumalaan tai ainakin työntämään hänet taka-alalle, monet ovat lujasti vakuuttuneita Jumalan olemassaolosta. Ja meidän aikanamme tapahtunut tieteellisen tietämyksen kasvu vain vahvistaa heidän vakaumustaan.

[Alaviitteet]

[Huomioteksti s. 5]

”Keskiajalla useimmat uskoivat Jumalaan. Silloinen yhteiskunta oli sellainen. . . . Nykyään on toinen ääni kellossa.”

[Tekstiruutu s. 6]

Tiedemiehet herättävät epäilyksiä

Hyväksyvätkö tiedemiehet yksimielisesti evoluution? Niin on monet saatu uskomaan. Kuitenkin kirjaimellisesti tuhannet arvossa pidetyt tiedemiehet yksistään Yhdysvalloissa hylkäävät evoluution tai asettavat sen kyseenalaiseksi tieteellisin perustein, ja kehitystä kannattavat tutkijat itsekin usein myöntävät teoriassa olevan suuria puutteita. Pane merkille, mitä jotkut heistä toteavat kehitysopista:

”Ihmisen mahdollista alkuperää koskevat selitykset ovat viime vuosikymmeninä muuttuneet niin huomattavasti, että varovaisuutta tarvitaan sanottaessa, mistä ja milloin ihminen tuli. Monet tiedemiehet vain toistavat kehitysopin linjaa. Mutta on järkeviä perusteita, joilla evoluutiota voidaan epäillä ilman mitään uskonnollisia olettamuksia.” – Biologi Wayne F. Friar King’s Collegesta.

”Se on ahdasmielisyyttä, ei tiedettä. Se ei ole järkevää nykyisen tieteellisen tietämyksen valossa.” – Luonnontieteilijä John N. Moore Michiganin valtionyliopistosta.

”Muistuttaisin lukijaa siitä, että jotkin vanhimmista ja hankalimmista ihmisen evoluutiota koskevista kysymyksistä ovat edelleen vastausta vailla. . . . Samoin kuin menneisyydessä erilaisten olettamusten nykyisetkin kannattajat voivat olla väärässä juuri niissä kohdissa, joissa he mielestään ovat varmimmin oikeassa. . . . kaikki ihmisen evoluutiota koskevat näkemykset rakentuvat näennäisille tosiasioille, joiden luotettavuus vaihtelee suuresti.” – Fyysisen antropologian professori Sherwood L. Washburn Kalifornia-yliopistosta Berkeleystä.

Voisiko mikroskooppinen elämänmuoto, jonka oletetaan kehittyvän elottomasta aineesta, lisääntyä itsestään?

”On varsin paikallaan huomauttaa, että arvostettu teoreettisen fysiikan tutkija Eugene P. Wigner eräässä vähän tunnetussa julkaisussa esitti ryhmäteorian avulla elegantin ja aukottoman todistuksen siitä, että millaisen tahansa itselisääntyvän yksikön itsesyntyisen olemassaolon todennäköisyys on nolla.” – Edward A. Boudreaux, joka opettaa kemiaa New Orleansin yliopistossa.