Amazonia kiistelyn keskipisteenä
Äkillinen pyrkimys Amazonin altaan avaamiseksi on käynnistänyt yhden vuosisadan kuumimmista ekologisista kiistelyistä. Aimo paloja trooppisesta sademetsästä nousee savuna ilmaan. Muu maailma ihmettelee, mihin sellainen voi lopulta johtaa. Tuleeko maailman suurimmasta vihreästä viidakosta punaista aavikkoa? Kirjeenvaihtajamme kävi Manausissa, Amazonin alueen sydämessä, hankkimassa ensi käden tietoja.
”BRASILIA palaa”, huudahti Brasilian ympäristönsuojeluministeri. Toiset yhtyvät hänen huutoonsa. Tiedot siitä, että suuri Amazonin alue voi muuttua ”punaiseksi aavikoksi” vuoteen 2000 mennessä, ovat herättäneet levottomuutta tiedemiehissä, tavallisessa ihmisessä ja Brasilian hallituksessa.
Satelliittikuvat paljastavat, että eräällä (Ranskan kokoisella) 55 miljoonan hehtaarin alueella on neljältä miljoonalta hehtaarilta hävitetty metsät. Alue on suurempi kuin Hollanti. Sen lisäksi eräät nimekkäät tiedemiehet sanovat uskovansa, että mahdollisesti jopa kymmenen prosenttia Amazonin alueen sademetsästä on jo mennyttä.
Toisaalta Veja-aikakauslehti sanoo sen, mitä monet brasilialaiset ajattelevat: ”On myös luonnollista, ettei Amazonia voi loputtomiin pysyä suljettuna taloudelliselta hyödyntämiseltä ikään kuin se olisi kasvitieteellinen puutarha – maa tarvitsee ehdottomasti alueen rikkauksia.”
Mistä Amazonin alueella oikeastaan on kysymys? Millainen Amazonin alueen viidakko itse asiassa on?
Maailman suurin trooppinen sademetsä
Amazonia, joksi brasilialaiset aluetta nimittävät, levittäytyy kahdeksan maan alueelle. Tocantinsjoen alue mukaan luettuna se on pinta-alaltaan seitsemän miljoonaa neliökilometriä eli suunnilleen Australian kokoinen. Brasilian puolelle jää lähes viisi miljoonaa neliökilometriä. Vaikka se onkin maailman suurin trooppinen sademetsä, vain noin 65 prosenttia koko alueesta on enemmän tai vähemmän tiheää viidakkoa. Loppu on puita kasvavaa ruohostomaata, puutonta seutua ja pensastomaata. Uskomaton 80000 kilometriä pitkä vesiteiden verkosto halkoo valtimoiden tavoin ristiin rastiin tätä suunnatonta aluetta. 23000 kilometriä, joka vastaa yli puolta maapallon ympärysmitasta, on purjehduskelpoista.
Se on koostumukseltaan niin moninainen, että jonkin aikaa sitten tutkijat tunnistivat 179 yli viidentoista senttimetrin paksuista puulajia hehtaarin laajuiselta alueelta. Metsässä kasvaa yhteensä noin 4000 erilaista puulajia. Mutta näistä puista ja niiden ominaisuuksista tiedetään niin vähän, että ainoastaan 6–7 lajia hyödynnetään kaupallisesti. Paremmin tunnettuja ovat muhkeat brasilialaiset pähkinä-, mahonki-, setri- ja kumipuut.
Ylimalkaisesti sanotaan, että yli 60000 trooppista kasvilajia on kotoisin Amazonin altaasta. Se on melkein neljäsosa kaikista tunnetuista kasveista. Mikään muu trooppisten kasvien keskittymä maailmassa ei vedä vertoja tälle. Kuitenkaan monia tuhansia ei ole koskaan luokiteltu. Eikä kaikkia eläimiä, lintuja, kaloja ja hyönteisiä ole tutkittu. Satoja vuosia Amazonin alueen viidakko on ollut käytännöllisesti katsoen luonnontilassa.
Mitä Amazonin alueen valtavat paljaaksihakkuut saattaisivat siksi merkitä ihmiskunnalle? Tiedemiesten mukaan Amazonin alueen kasviston ja eläimistön täydellinen tuntemus voitaisiin menettää ennen kuin siitä ylipäätään saataisiin selkoa kokonaisuudessaan. Eräässä uhanalaisia lajeja käsitelleessä konferenssissa, joka pidettiin jonkin aikaa sitten San Joséssa Costa Ricassa, Kansainvälisen luonnonsuojeluliiton presidentti David Munroe sanoi:
”Sademetsien suojelemisen puolesta voidaan esittää erittäin voimakkaita perusteita. Samaan aikaan kehitysmaiden johtajat uskovat, että on yhtä oikeutettua hävittää se ja käyttää saadut rahat kansan taloudelliseksi hyödyksi. Jossakin vaiheessa perusteissa aletaan päästä toiselle, vähemmän materialistiselle tasolle. Ihmiset joutuvat pakosta itse päättämään, millaisen maailman he haluavat: Sellaisen, jossa kaikki voidaan ottaa liiketaloudelliseen käyttöön ja joka näyttää melko karulta ja yksitoikkoiselta. Vai sellaisen, jossa pannaan suuri paino suurenmoiselle vaihtelevuudelle ja jossa innostuneena hämmästellään sitä, miten luonnontilainen maailma lyö kättä monenlaisen elämän kauneuden kanssa.”
Herkkä ekologia
Mitä muita vaurioita voisi mahdollisesti syntyä? Siihen ei ole antaa yksinkertaista vastausta. Amazonin alueen metsä on riippuvainen monimutkaisesta ja toistaiseksi heikosti ymmärretystä ekologiasta. Esimerkiksi ainoastaan puolenkymmentä altaan 1100 joesta kuljettaa ravinnepitoista lietettä. Miten rikasta kasvukerros sitten todellisuudessa on? Brazil Herald -sanomalehti kirjoitti:
”Ongelman ydin on siinä, että Amazonin alueen ikuiselta näyttävä hedelmällisyys kätkee alleen yhden maailman hauraimmista ekologisista järjestelmistä. Amerikkalainen tiedenainen Betty Meggers on sanonut Amazonin aluetta ’väärennetyksi paratiisiksi’ – viidakoksi, jonka rehevyys ei ole peräisin sen kasvukerroksesta, vaan tiheän metsäpeitteen läpi tapahtuvasta jatkuvasta ravinteiden kierrosta.”
Itse asiassa Amazonin alueen kasvukerros on ohutta, hyvin hapanta ja kaikkea muuta kuin hedelmällistä. Miten sitten viidakko voi ylläpitää itseään? Niin sanotun ravinteiden suoran kierron avulla. Käytännöllisesti katsoen kaikkien pitempien kasvien ja puiden ympärillä on monimutkainen pintajuuristo. Sadevesi suodattuu eri lehväkerrosten läpi ja irrottaa mineraalisuoloja lehdistä, oksista ja rungoista. Matkallaan kohti maanpinnan humuskerrosta ravinnepitoinen vesi imeytyy osittain ja varastoituu. Loiskasveilla, sienillä ja hyönteisillä on myös oma osansa metsän ravitsemisessa.
Toinen ratkaiseva tekijä metsän säilymiselle on vuotuinen jopa 3600 millimetrin sademäärä. Latin America Daily Post -lehti sanoi:
”Paljaaksihakkuuta seuraava kasvillisuuden muuttuminen voisi johtaa paikallisiin ilmaston muutoksiin joillakin trooppisilla alueilla. Vaikka tällaiset muutokset ovatkin yhä arvailua, eräs brasilialainen tutkimushanke on päätynyt siihen, että puolet Amazonin alueen sateesta kehittyy metsän itsensä haihduttamasta vedestä. Jos sademäärä pienenee huomattavasti puuston kaadon vuoksi, koko altaassa vallitseva luonnon tasapaino voisi järkkyä.”
Tämä havainto tuli yllätyksenä, sillä muilla alueilla, kuten esimerkiksi Mississippijoen varrella, vain kymmenen prosenttia sateista syntyy paikallisesta haihtumisesta, kun taas loput ovat peräisin merestä.
Amazonin alue – ”maapallon keuhkot”?
On kirjoitettu paljon siitä, että Amazonin alue toimii ”maapallon keuhkoina”. Mutta onko asia niin? Väitetään, että puolet maapallon kasvien tuottamasta hapesta olisi tosiaan peräisin Amazonin alueelta. Mutta tiedemiehet väittävät myös, että tämä tuotanto on hyvin pientä verrattuna ilmakehässä olevan hapen kokonaismäärään. Kirjassa Amazon Jungle: Green Hell to Red Desert? sanotaan, että se on määrällisesti ainoastaan 0,05 prosenttia ilmakehän hapen ja liuenneen hapen yhteenlasketusta vuosituotannosta.
Mutta olkoon kuinka tahansa, niin vielä on eräs hämmentävä tekijä: sen hiilidioksidin määrä, joka vapautuisi hakkuujätteiden massiivisesta polttamisesta. Viimeisten sadan vuoden kuluessa tämän kaasun määrä on lisääntynyt jo kymmenen prosenttia. On selvää, että ihminen peukaloi vaarallisesti ekologiaa.
Alkuasukkaiden tuho?
Monet kysyvät: ”Miten alkuasukasten käy teknisen edistyksen puolesta käytävässä kamppailussa?” Vuonna 1500 Brasiliassa oli alkuperäistä intiaaniväestöä noin kolme miljoonaa ihmistä. Länsimaiset taudit ja huono kohtelu ovat vuosisatojen kuluessa vähentäneet heidän lukumääränsä tässä maassa alle 200000:n. Vuonna 1970 Amazonin alueella oli jäljellä noin 42000 intiaania. Erään Brasilian kansallisen intiaanisäätiön edustajan mukaan alueella asuu yli 3000 sellaista intiaania, joilla on vain hyvin vähän kosketusta valkoisiin ja jotka tunnetaan ainoastaan sen perusteella, mitä toiset intiaanit ovat kertoneet.
Nämä etupäässä tupikulttuuria edustavat primitiiviset alkuasukkaat asuvat juuri niillä alueilla, joissa kaivostoiminta ja muut hankkeet sysäävät kehitystä voimakkaasti eteenpäin. Mitä näille intiaaneille tapahtuu? Virallisesti heille suodaan oikeus asua selvästi rajatuilla alueilla. Mutta esimerkiksi erään osavaltion kuvernööri sanoi: ”Alueella ei ole varaa säilyttää puoltakymmentä alkuasukasheimoa, jotka ovat jarruttamassa kehitystä.” Intiaanisäätiö koettaa paikallistaa ja tyynnyttää vihamielisiä heimoja houkuttelemalla niitä intiaaneille tarkoitetuille alueille. Yli sata heimoa on asutettu uudelleen suojelualueille. Tunnetuin niistä on Keski-Brasiliassa sijaitseva Xingun puisto.
Ainutlaatuinen tutkimus
Vuonna 1970 Brasilian hallitus käynnisti tutka- ja valokuvauskartoituksen, jonka nimenä oli ”Radar of the Amazon” – lyhennettynä RADAM. Hanke saatiin päätökseen keväällä 1979, ja se on maksanut runsaat 200 miljoonaa markkaa. Se vaati 55 ihmisen hengen, ja kuusi lentokonetta tuhoutui.
Mitä tässä uraa uurtavassa tutkimuksessa paljastui? Se vahvisti Amazonin alueen maapinta-alaksi 500 miljoonaa hehtaaria. Lisäksi sanotaan, että 70 prosenttia siitä on sopivaa viljelysmaaksi ja karjatiloja varten. Lähes kymmenen miljoonaa hehtaaria on kuvailtu hyvin hedelmälliseksi. Vaikka tämä löytö on otettu vastaan hyvänä uutisena, RADAMin teknikot korostivat, että alueen kehittämisen ja hyvin hauraan ekosysteemin yhteen sovittaminen vaatii ehdottomasti erittäin suurta huolellisuutta.
On selvää, että Amazonin alueen käsittämättömän suuri puutavaran tuotantökyky ja mahdollisuus käyttää sitä Brasilian noin 160 miljardin markan suuruisen ulkomaisen velan lyhentämiseen on nostattanut juhlamieltä. Siellä on myös suunnattomia mineraaliesiintymiä. Amapán mangaaniesiintymät arvioidaan 33 miljoonaksi tonniksi. Yksi maailman suurimmista rautamalmiesiintymistä (joka on 60-prosenttisesti kiinteää rautaa) on Carajásvuoristossa Parán osavaltiossa. Alumiinia sisältävät bauksiittivarat arvioidaan 450 miljoonaksi tonniksi. Keramiikassa, paperinvalmistuksessa ja öljynjalostuksessa raaka-aineena käytettävää kaoliinia on käytännössä ehtymättömät määrät. Sen lisäksi kassiteriittiä, (tinamalmia), vuorisuolaa, kalkkikiveä, radioaktiivisia mineraaleja ja kultaa sisältävät esiintymät odottavat kaivamista.
Miten on pyritty järkiperäiseen hyödyntämiseen?
Viimeaikainen kehitys
Kymmenen vuotta sitten Amazonin alue oli suurin koskematon erämaa maailmassa, uinuva jättiläinen. Nykyään sitä halkoo lähes 16000 kilometriä maanteitä, mukaan luettuina 4000 kilometriä pitkä Transamazônica-valtatie ja muita teitä. Vuoden 1977 loppuun mennessä yli miljoona uudisasukasta oli muuttanut tälle alueelle. Ympäristönsuojelijat ovat huolissaan ja varoittavat siitä, että alue on tuhon partaalla. Amazonin erämaasta voisi tulla Amazonin aavikko.
Olkoon kuinka tahansa, niin alueelle ryntäys on käynnissä. On perustettu satoja karjatiloja, joista jotkin ovat eurooppalaisten valtioiden kokoisia. Karjatilat, joissa on 20000 päätä, ovat aivan tavallisia. Rakenteilla on valtavan suuria vesivoimaloita, kuten Tocantinsjokeen tuleva voimala, jonka tehoksi on suunniteltu 6700 megawattia. Yksityisten sijoitushankkeiden koko hätkähdyttää. Esimerkiksi amerikkalainen miljardööri Daniel K. Ludwig osti noin miljoona hehtaaria viidakkoa Jaríjoen varrelta, jotta hän voisi kasvattaa eukalyptuspuita selluloosaa varten, istuttaa riisiä ja kaivaa kaoliinia.
Tulevaisuus
Miten vastustamatonta kehitystä voitaisiin järkiperäistää ja valvoa? Brasilian metsienkehittämisinstituutin presidentti Paulo Azevedo Berutti korosti sitä, että tarvitaan lisää metsäntutkijoita. Vuonna 1977 Amazonin alueen jakavat maat tekivät Amazonin sopimuksen, ylikansallisen välineen, jonka tarkoituksena on turvata yhteistyössä tapahtuva hyödyntäminen ja kehityksen valvonta.
Vuoden 1979 alussa Brasilian sisäministeri Mário Andreazza ilmoitti hallituksen toimenpiteistä sekavan tilanteen ratkaisemiseksi. Hän selitti, että Amazonin alueen käyttöä koskevien ehdotusten ja ohjelmien täytyy ottaa huomioon luonnonsuojelulliset näkökohdat ja että niitä on käsiteltävä valtakunnallisella tasolla.
Vaikka Amazonin vihreästä erämaasta kiistelläänkin, niin siellä asuvien yhdeksän miljoonan ihmisen keskuudessa kuuluu myös myönteisiä ääniä. Brasilian puolella yli 6000 ihmistä kertoo naapureilleen, että Jehova Jumala, maan Luoja, ei anna ihmisten täysin turmella sitä. Itse asiassa jonkin aikaa sitten Manausissa ja Belémissä pidettiin kummassakin kristillinen konventti, joissa yhteensä 8000 ihmistä syventyi siihen, miten Jehovan tarkoituksena on muuttaa koko maapallo ihastuttavaksi paratiisiksi.
Ja siihen sisältyy Amazonin alue, maailman suurin kasvihuone.