Palveleminen iloiten ja uskollisesti – kannustuksen sanoja Gilead-koulun 67. kurssille
VARTIOTORNIN Raamattukoulun Gileadin 67. kurssin käyneillä 51 oppilaalla oli sykähdyttävä päivä. Päättäjäispäivä 16. syyskuuta 1979 oli valoisa ja selkeä, ja ilmassa oli suurta odotusta, kun 2033 ihmistä täytti Long Island Cityssä New Yorkissa sijaitsevan Jehovan todistajien konventtisalin. Oppilaat olivat tarjoutuneet vapaaehtoisesti palvelemaan lähetystyöntekijöinä missä tahansa maailman kolkassa. Nyt koulun rehtorilla, opettajilla ja muilla oli erinomainen tilaisuus antaa heille jäähyväisiksi neuvoja sitä silmällä pitäen, että he varmasti menestyisivät lähetystyöntekijöinä kaukaisissa määräpaikoissaan.
Jotkut puhujat, kuten esimerkiksi koulun rehtori F. W. Franz painottivat sitä, miten lähetystyöntekijöiden tulee säilyttää ilonsa. Franz viittasi entisajan israelilaisten viettämään iloiseen lehtimajanjuhlaan ja kannusti oppilaita omaamaan samanlaisen iloisen hengen, sillä se olisi voima, jonka Jehova antaa heille.
Toiset puhujat korostivat uskollisuuden tarvetta. Esimerkiksi C. Chyke sanoi: ”Uskollisuus on ihailtava ominaisuus ja sellainen, jonka meidän kaikkien tulisi haluta muiden näkevän meissä.” Hän selitti, että Jehova, ”taivaan valojen Isä”, on paras esimerkki uskollisuudesta, sillä hänen luonaan ”ei ole varjon kääntymisen vaihtelua”. (Jaak. 1:17) Chyke mainitsi profeetta Danielin toisena esimerkkinä uskollisuudesta. Hän osoitti, että jopa Persian kuningas Dareios pani merkille sen, että Daniel palveli Jumalaansa ”lakkaamatta”. (Dan. 6:20) Mitä uskollisesta palveluksesta seuraa? Hän selitti: ”Tulette kokemaan monia siunauksia, kun taivaallinen Isämme antaa teille lisää hyviä lahjoja – sillä edellytyksellä, että arvostatte etua, joka teillä nyt on saadessanne palvella lähetystyöntekijänä, pysymällä määräpaikassanne ja työskentelemällä uskollisesti ’hyvän uutisen’ edistämiseksi.”
Opettaja Karl Adams antoi lisää samanlaista kannustusta ja kysyi: ”Missä tulette olemaan ensi vuonna tähän aikaan?” Hän sanoi, että kurssilla olleiden osoittama erinomainen asenne voi auttaa vastaamaan tähän kysymykseen. Hän totesi heidän ilmaisseen samanlaista henkeä kuin profeetta Jesaja, joka sanoi Jumalalle: ”Katso, tässä minä olen, lähetä minut”. (Jes. 6:8) Pelkästään Jesajan tarjouksella ei ollut merkitystä, vaan ”sillä, mitä hän teki”. Ongelmista ja vaikeuksista huolimatta hän pysyi määräpaikassaan 46 vuotta. Puhuja kysyi: ’Huolehditteko ensi vuonna siitä työmääräyksestä, joka annettiin teille siksi että sanoitte Jehovalle: ”Tässä minä olen, lähetä minut”?’ Lopuksi Adams huomautti, ettei oppilailla ole ainoastaan tätä erinomaista henkeä, vaan he palvelevat iloiten, ei olemalla askeetteja vaan tietämällä, miten elämästä nautitaan.
Opettaja U. V. Glass kiinnitti huomion siihen, mitä tarvitaan ilon ja uskollisuuden säilyttämiseksi lähetyspalveluksessa. Hän totesi: ”Yksi sana luonnehtii parhaiten tätä kurssia, ja se on ’tasapaino’.” Hän jatkoi: ”Te osaatte pitää hauskaa. Ja te osaatte olla vakavia.” Hän selitti heidän hyvän tasapainonsa voivan johtua heidän taustastaan, sillä he eivät ole aloittelijoita kristillisessä elämäntavassa, vaan heillä on siinä keskimäärin kolmentoista vuoden pituiset juuret, ja heidän keski-ikänsä oli 30,5 vuotta. Glass kannusti heitä olemaan edelleen tasapainoisia: ”Älkää joutuko minkäänlaisen äärimmäisyyden ansaan. Älkää antako vähäpätöisten seikkojen vetää huomiotanne pois tärkeimmästä. Älkää menettäkö huumorintajuanne, mutta valvokaa sitä.”
Eräs toinen puhuja, R. Wallen, kysyi oppilailta: ”Kumpia te tulette olemaan – hyödyksi vaiko rasitukseksi määräpaikassanne?” Todelliseksi hyödyksi oleminen vaatii ’sen muistamista, että Gilead-valmennuksenne on ehkä voinut varustaa teidät paremmin, mutta ei tehdä teitä veljiänne paremmiksi’. Hänen mukaansa heidän Gilead-valmennuksensa tulisi johtaa siihen, että heidän elämänsä samoin kuin heidän huulensa tarjoavat oivallisia saarnoja, jotka vetävät toisia tosi kristillisyyteen.
Puheiden välissä puheenjohtaja Schroeder luki kaikilta maailman mantereilta tulleita sähkeitä, joissa oppilaille toivotettiin menestystä. He olivat saapuneet viidestätoista maasta, ja nyt heidät lähetettiin 23 eri maahan. Näitä olivat esimerkiksi Chile, Salomosaaret, Intia, Papua-Uusi-Guinea, Länsi-Samoa, Japani, Ylä-Volta, Surinam, Norsunluurannikko, Itävalta, Bolivia, Sri Lanka, Dominikaaninen tasavalta, Senegal, Kolumbia, Martinique ja Nigeria.
Tauon jälkeen kurssilaiset esittivät kansainvälisen musiikkiohjelman ja myös raamatullisen näytelmän Jaakobista ja Eesausta. Päivän ohjelma todellakin kannusti lähetystyöntekijöitä ja kaikkia läsnäolijoita palvelemaan Jehovaa iloiten ja uskollisesti.
[Kuva s. 25]
Vartiotornin Raamattukoulun Gileadin 67. kurssi
Rivit on numeroitu alla olevassa luettelossa edestä taakse, ja nimet on lueteltu kussakin rivissä vasemmalta oikealle.
1) Urairat, C.; Isobe, J.; Vesgosit, S.; Macura, S.; Pereira, C.; Perez, G.; Tsukamoto, S.; Pama, J. 2) Dawal, S.; Mowbray, C.; Lee, J.; Berkers, G.; Pitcher, C.; Verwiebe, P.; Walker, I.; Earnshaw, L. 3) Allan, S.; Wilson, C.; Pama, P.; Williams, J.; Pereira, K.; Stewart, P.; Kassholm, A.; Darawan, S. 4) Urairat, A.; Wiesinger, G.; Crail, S.; Saunders, C.; Schnell, S.; Souilhe, P.; Verwiebe, S.; Samuel, R.; Walker, D. 5) Allan, R.; Wilson, J.; Bhatt, K.; Lechelt, M.; Kassholm, M.; Solnier, R.; Perez, A.; Lee, D.; Kennedy, G.; 6) Davies, J.; Berkers, R.; Heytman, D.; Earnshaw, R.; Baugh, D.; Labryn, J.; Demetrius, J.; Crail, J.; Macura, G.