Miten sinä vietät joulua?

ODOTATKO sinä innokkaasti joulua ja lasketko kenties jo päiviä? Miljoonista ihmisistä voidaan sanoa näin. Tai vietätkö sitä vain innottomasti? Tai ehkä et lainkaan? On miljoonia ihmisiä, joita tämä juhla ei innosta. Miten sinä vietät joulua?

Monet pitävät joulua vuoden kauneimpiin kuuluvana aikana. Vaikka tämän juhlan monet tavat eroavatkin maasta toiseen, silti kukin vaikuttaa omalla tietyllä tavallaan siihen, että se on suosittu. Pohjoisella pallonpuoliskolla se on aikaa, jolloin unelmoidaan ”valkeasta joulusta” – kuuset tuoksuvat suloisesti, värivaloin koristellut ihmisten kansoittamat kadut ja värikkäisiin papereihin käärittyjä paketteja kantavat ostostentekijät luovat juhlahengen ja tutut joululaulut soivat. Eteläisellä pallonpuoliskolla – esimerkiksi Australiassa – tehdään valmisteluja ulkona syötävää joulupäivällistä varten, tai, kuten on tapana Brasiliassa, ihmiset suuntaavat rannoille.

Mutta joulun suosiosta huolimatta sen viettäjien määrä vähenee. Eräs eurooppalainen uutistoimisto kertoi jonkin aikaa sitten, että ”miljardeille ihmisille tätä juhlaa ei ole olemassa”. Se selitti, että itsenäistyttyään jotkin Afrikan ja Aasian maat ovat nyt ravistaneet niskastaan ”kristilliset juhlat”. Mutta jopa Euroopan ja Pohjois- ja Etelä-Amerikan niin sanotuissa kristityissä maissa monet ovat lopettaneet sen viettämisen. Miksi?

Juhlan ajankohta

On selvää, että ihminen, joka ei tunnusta kristillisyyttä, voisi vastustaa sen viettämistä, mitä yleisesti pidetään Kristuksen syntymäpäivänä. Toisaalta sellaisten ihmisten, jotka näkevät Kristuksen Jeesuksen osana Jumalan huolenpitoa ihmisen vapauttamiseksi synnistä ja kuolemasta, odotettaisiin syystä osoittavan jonkinlaista arvostusta tätä huolenpitoa kohtaan. Eikö Kristuksen syntymäpäivän viettäminen 25. joulukuuta tarjoaisi erinomaisen keinon siihen?

Mutta syntyikö Kristus tosiaankin joulukuun 25. päivänä? Otavan iso tietosanakirja vastaa tähän kysymykseen näin: ”Jeesuksen todellista syntymäpäivää ei tunneta.” Eräs Lontoossa toimiva sanomalehden toimittaja sanoi: ”Miltei ainoa seikka [tässä asiassa], josta historioitsijoiden keskuudessa näytetään olevan todella yhtä mieltä, on se, ettei se [Kristuksen syntymäpäivä] ollut 25. joulukuuta.”a

Kuitenkin tämä toimittaja jatkoi näin: ”Sen tapahtuman tärkeydellä, jonka muistoa vietetään, on todellista merkitystä.” Voit olla yhtä mieltä. Mutta eikö sinusta silti ole outoa viettää jonkun syntymäpäivää jonakin muuna kuin hänen syntymänsä vuosipäivänä? Eikö oikea päivä merkitse yhtään mitään? Eikö ihminen valitsisi mieluummin sellaisen ajankohdan, jolle löytyy edes jonkinlaista tukea, kuin sellaisen, jolle löytyy tukea vain vähän tai ei lainkaan?

Minkä muistoa viettää?

Mehän voimme äskeisen väitteen vuoksi myöntää, että ”sen tapahtuman tärkeydellä, jonka muistoa vietetään, on todellista merkitystä”. Kristitty ei kiistäisi Kristuksen syntymän tärkeyttä.

Mutta niin tärkeä kuin Jeesuksen syntymä olikin, se ei voisi tehdä tyhjäksi sitä Saarnaajan 7:2:een merkittyä Raamatun totuutta, jonka mukaan ’kuolinpäivä on parempi kuin syntymäpäivä’. Nämä sanat voidaan helposti ymmärtää Jumalan näkökulmasta katsottuna. Elämänsä aikana ihminen voi vähitellen luoda erinomaisen maineen lähimmäiselleen ja Jumalalle tekemistään palveluksista, hyvän nimen, joka ei jää palkitsematta. Elämä alkaa syntymässä kuin kysymysmerkki. Se päättyy kuolemassa kuin ihmisen elämäntapaa kuvaava huutomerkki, joka avoimesti tunnistaa hänet sellaiseksi, millainen hän todellisuudessa oli.

Jeesus oli palvellut Jumalaa uskollisesti taivaissa ennen ihmiseksi syntymistään. Mutta tekisikö hän edelleen niin synnyttyään ihmiseksi, sillä nyt hän joutuisi syntisten seuraan ja Saatanan painostuksen alaiseksi? Hänen kuolemansa uskollisena vastasi tähän kysymykseen myöntävästi ja varmisti hänelle ylösnousemuksen takaisin taivaaseen ja vielä hänen aikaisempaa asemaansa korkeamman aseman. (Fil. 2:5–11) Siksi Kristuksen kuolinpäivä oli hyvin henkilökohtaisella tavalla parempi kuin hänen syntymäpäivänsä.

Kun ajattelemme tässä yhteydessä ihmiskuntaa, niin kummasta päivästä on ollut sille enemmän hyötyä? Lunastettiinko ihmiskunta sillä, että Jeesus sai ihmiselämän syntymässä? Eikö pikemminkin sillä, että voideltu Jeesus antoi ihmiselämänsä kuolemassa? – Hepr. 9:14, 15.

Kun pidämme nämä seikat mielessämme, meidän ei pitäisi yllättyä siitä, että Jeesus käski seuraajiaan viettämään kuolemansa muistoa. (Matt. 26:26–30; 1. Kor. 11:23–26) Sitä oli määrä viettää juutalaisen kalenterin mukaan niisanin 14. päivänä, hänen kuolemansa nimenomaisena vuosipäivänä. Kuitenkaan Raamattu ei missään osoita, että pitäisi viettää myös Kristuksen syntymäpäivää.

Mahdollisesta vilpittömyydestä huolimatta ihminen, joka viettää joulukuun 25. päivää Kristuksen syntymäpäivänä, sen sijaan että hän viettäisi niisanin 14. päivänä Kristuksen kuoleman muistoa, viettää todellisuudessa vääränä päivänä väärän tapahtuman muistoa! Miten tällainen sekaannus on syntynyt?

Joulun eurooppalaiset juuret

Sen muistaminen, että joulu on etupäässä pohjoisen pallonpuoliskon tuote, auttaa meitä asian ymmärtämisessä. Kun eurooppalaisia pakanoita käännytettiin kristinuskoon, joillekin heidän yleisistä tavoistaan ja ajatuksistaan koetettiin löytää kristillistä käyttöä. Joulukuun 25. päivänä, jolloin suunnilleen päivät alkavat taas pidetä, aurinkoa palvoneet roomalaiset viettivät voittamattoman auringon syntymäpäivää (natalis solis invicti -juhlaa). 300-luvulla se muutettiin Jumalan Pojan syntymäjuhlaksi. Myöhemmin pakanallisten germaanisten heimojen talvipäivänseisauksen vietossaan käyttämästä kuusesta tehtiin joulupuu. Vähitellen pakanalliset ja kristilliset ajatukset ja tavat sulautuivat yhteen.

Eräs Brittiläisessä Kolumbiassa Kanadassa ilmestyvä sanomalehti sanoi tästä kehityksestä näin: ”Joulu on varhaisen keskiajan kirkon synkretistisen strategian tuote [synkretismi on pyrkimys erilaisten uskonnollisten käsitysjärjestelmien yhteen sovittamiseksi ja yhdistämiseksi]. . . . Synkretismin ja luonnollisen teologian vaarana on se, että ne avaavat kaksisuuntaisen kadun. Tarkoitus on, että kristillinen totuus korvaisi ne esikristilliset käsitykset, jotka ne oletettavasti paljastavat, mutta väistämättä tapahtuu myös päinvastoin. Esikristilliset käsitykset siis värittävät kristillisen totuuden, ja lopputuloksena on aito pakanallistuminen.”

Ehkä voit nyt paremmin ymmärtää sen, miksi jotkut jotka rakastavat suuresti Kristusta ja sitä mitä hän opetti, ovat lakanneet viettämästä joulua uskonnollisena juhlapäivänä.

Miten on ei-uskonnollisen joulun laita?

Jotkut viettävät joulua yksinkertaisesti perheelle ja varsinkin ”lapsille” tarkoitettuna juhlapäivänä liittämättä siihen mitään uskonnollista merkitystä. He väittävät sen parantavan perheilmapiiriä ja lujittavan ystävyyssuhteita.

Lahjojen antaminen on erinomaista, ja se epäilemättä syventää rakkauden ja ystävyyden siteitä ystävien ja sukulaisten välillä. Mutta ovatko sellaiset joulun lisukkeet kuin esimerkiksi joulupukki todella välttämättömiä, ennen kuin me voimme yllättää lapsemme, sukulaisemme ja ystävämme lahjalla?

Kaikki vanhemmat eivät ole yhtä mieltä siitä, että lasten miellyttäminen joulupukkitarinalla on hyväksi heille. Ongelmia voi syntyä, kuten erään Pohjois-Amerikassa asuvan seitsenvuotiaan tytön haastattelu osoittaa. Tyttö sanoi: ”Sen tietäminen, ettei joulupukkia ole olemassa, saa minut miettimään, onko Jeesusta olemassa.”

Eräs 10-vuotias kanadalainen lapsi oli myös järkyttynyt: ”Tiedän, ettei joulupukkia ole. Kun näin niissä lahjoissa olleet kirjoitukset, joiden piti olla joulupukilta, ja ne olivatkin äitini kirjoitusta, niin silloin tiesin sen. Sanoin siitä isälle ja äidille. He sanoivat minulle, ettei se ollut valhe. Heidän mielestään se on mielikuvitusta. Isäni sanoi: ’En ole koskaan valehdellut sinulle elämässäni.’ Sanoin: ’Entä sitten joulupukki ja hammaskeiju ja kaikki muut?’ Hän sanoi olevan sellaista, mihin lapset todella haluavat uskoa, koska se on hyvin hauskaa. Mutta minusta se on edelleenkin valhetta.”

Tämän pitäisi antaa aikuisille ja varsinkin vanhemmille ajattelemisen aihetta. Eikö tarpeen vaatiessa annettavaa käytännöllistä lahjaa arvosteta enemmän kuin sellaista lahjaa, joka annetaan ennalta määrättynä ajankohtana vain velvollisuudentunnosta? Sitä paitsi se, että lapsi saadaan ajattelemaan, että hän on saanut lahjan salaperäiseltä joulupukilta, ei paljon vahvista rakkauden siteitä vanhemman ja lapsen välillä.

Tämän valossa ei ole vaikeaa ymmärtää, miksi jotkut ihmiset, vaikka he hyvin mielellään antavat lahjoja ja tekevät hyvää perheelleen ja ystävilleen, ovat lakanneet viettämästä ei ainoastaan uskonnollista vaan myös ei-uskonnollista joulua.

[Alaviitteet]

[Huomioteksti s. 4]

”Jeesuksen todellista syntymäpäivää ei tunneta.” – Otavan iso tietosanakirja.

[Huomioteksti s. 4]

”Jeesus käski seuraajiaan viettämään kuolemansa muistoa . . . Raamattu ei missään osoita, että pitäisi viettää myös Kristuksen syntymäpäivää.”

[Huomioteksti s. 5]

’300-luvulla eräs aurinkoa palvoneitten roomalaisten juhla muutettiin Jumalan Pojan syntymäjuhlaksi.’

[Huomioteksti s. 5]

Eräs pikkutyttö sanoi: ”Sen tietäminen, ettei joulupukkia ole olemassa, saa minut miettimään, onko Jeesusta olemassa.”