Onko sinulla varma toivo?
”NÄETKÖ mitään?” ”Näen, ihmeellisiä esineitä.”
Tämä kysymys ja vastaus olivat merkkinä sitä, että oli tehty dramaattisimpia löytöjä arkeologian alalla. Kysyjä oli lordi Carnarvon, varakas englantilainen, jonka laskuun egyptologi Howard Carter työskenteli. Kysymykseen vastannut Carter kurkisti pimeyteen aukosta, jonka hän oli murtanut Egyptissä kuuluisassa Kuninkaiden laaksossa sijaitsevan hiljattain löydetyn haudan sinetöityyn oveen. He olivat tehneet laaksossa useita vuosia kaivauksia pitäen kiinni Carterin laskelmista, joiden mukaan oli mahdollista vielä löytää toistaiseksi kateissa oleva erään muinaisen egyptiläisen faaraon, kuningas Tutankhamonin, hauta. Ja nyt kun he olivat nähneet paljon vaivaa ja olleet luopumaisillaan koko puuhasta, vanhan sinetöidyn haudan sisäänkäynti oli kaivettu esiin. Innokkain ennakko-odotuksin he koettivat saada selville, mitä oven takana oli. Carter kuvailee itse, mitä hän näki:
”Sitä mukaa kuin silmäni tottuivat valoon, sisällä olevan huoneen yksityiskohtia alkoi vähitellen näkyä usvasta, outoja eläimiä, patsaita ja kultaa – kaikkialla välkkyvää kultaa. Hetken – jonka on täytynyt tuntua vierelläni seisseistä ikuisuudelta – olin mykistyneenä hämmästyksestä, ja kun lordi Carnarvon, kykenemättä enää kestämään epätietoisuutta, kysyi tuskaisesti: ’Näetkö mitään?’ en pystynyt sanomaan mitään muuta kuin: ’Näen, ihmeellisiä esineitä.’ . . . Emme olleet koskaan uneksineetkaan mistään tällaisesta: huoneesta – se näytti kokonaiselta museolta – jossa oli näköjään loputtoman ylenpalttisesti päällekkäin pinottuja esineitä, joista osa oli tuttuja mutta osa sellaisia, joita emme olleet koskaan nähneet.”
Nämä aarteet olivat maanneet rauhassa yli 3000 vuotta. Niitä oli lähes 5000: patsaita, huonekaluja, veneitä, aseita, maljakoita, kultaa ja jalokiviä. Tässä neljä huonetta käsittäneessä kallioon hakatussa haudassa oli jopa elintarvikkeita, vaatteita ja pelejä sekä runsaasti koristeltuja arkkuja ja nuorukaisena kuolleen kuningas Tutankhamonin muumioidut jäännökset. Täältä löytyi runsaasti todisteita muinaisten egyptiläisten hautajaismenoista.
Mutta miksi kaikki nämä arvokkaat aarteet ja elämän perustarvikkeet oli suljettu tähän maanalaiseen hautaan? Se johtui siitä, että muinaiset egyptiläiset uskoivat haudantakaiseen elämään. He uskoivat, että kuolema merkitsi pelkästään siirtymistä tuonpuoleiseen kuolemattomaan elämään. Ihminen tarvitsi elintarvikkeita ja varusteita voidakseen matkustaa maahan, joka paljon muistutti sitä maata, jonka hän jätti taakseen. He uskoivat, että siellä heidän ka-niminen elämänvoimansa yhtyisi jälleen ruumiiseen; siksi ruumis valmistettiin ja muumioitiin huolellisesti tätä tapahtumaa varten. Jopa ušebteja, patsaita, joista tulisi kuninkaan palvelijoita kuolemantakaisessa elämässä, pantiin hautaan. Heidän luottamuksensa tähän toivoon ilmaistiin arvatenkin kuningas Tutankhamonin itsensä sanoissa, jotka oli kirjoitettu hieroglyfeillä yhteen niistä lippaista, jotka löydettiin ruumiin päältä: ”Olen nähnyt eilisen; tunnen huomisen.”
Mutta tunsiko hän tosiaan tulevaisuuden? Vai oliko hän pannut toivonsa väärään? Kukaan ei kiistä sitä, etteivät sieltä löydetyt esineet olisi olleet täsmälleen siten kuin ne jäivät, kun hauta lopuksi sinetöitiin – niitä ei ollut liikuteltu eikä käytetty. Muumiokin oli suureksi osaksi tuhoutunut, vaikka voiteita oli käytetty siinä tarkoituksessa, että liharuumis säilyisi kuoleman jälkeiseen elämään. Kuitenkaan hänen toiveensa päästä elämään kuoleman jälkeen ei koskaan toteutunut.
Miten on sinun tulevaisuudentoivosi laita? Onko sinun toivosi varma vai väärä? Me emme voi kiistää vanhalla ajalla eläneiden raamatunkirjoittajien sanoja, heidän jotka sanoivat, että ”kaikki kuolevat” ja että kuolema on ’ihmislasten kohtalo’. (1. Kor. 15:22; Saarn. 3:19, 20) Onko olemassa mitään varmaa toivoa tuonpuoleisesta elämästä?
Monet vastaavat nykyään myöntävästi. Koska he uskovat ihmissielun olevan kuolematon, he kenties odottavat viettävänsä huoletonta elämää leijailevana henkenä taivaassa, pääsevänsä nirvanaksi kutsuttuun tilaan tai kokevansa sen, että heidän sielunsa vaeltaa toiseen ruumiiseen. Nykyään toiset ovat antaneet jäädyttää ruumiinsa erittäin alhaiseen lämpötilaan siinä toivossa, että tiede pystyisi tulevaisuudessa voittamaan sen, mikä aiheutti heidän kuolemansa, ja palauttamaan heidät henkiin. Ovatko nämä toiveet hyvin perusteltuja vai ovatko nekin vääriä toiveita? Onko tosiaan mahdollista tietää, onko olemassa varma, hyvin perusteltu tulevaisuudentoivo?
Kyllä on, ja tämä toivo löytyy kirjasta, joka ylittää muinaisen Egyptinkin iässä – Pyhästä Raamatusta. Siinä ihmisen ja kaiken olemassa olevan Luoja sanoo, mitä hän tulee tekemään kuolevalle ihmiskunnalle: ”Hän on pyyhkivä pois kaikki kyyneleet heidän silmistään, eikä kuolemaa ole enää oleva, eikä surua eikä parkua eikä kipua ole enää oleva. Entiset ovat kadonneet. . . . ’Katso! Minä teen kaiken uudeksi.’” (Ilm. 21:4, 5) Tämä ei toteudu kuolleesta ihmisruumiista lähtöisin olevan niin sanotun kuolemattoman sielun jatkuvan olemassaolon avulla, sillä Raamattu sanoo selvästi, että ruumiillinen ihminen itse on sielu ja että sielu itse kuolee – se ei ole kuolematon. – 1. Moos. 2:7; Hes. 18:4, 19.
Kuolleiden toivo on ”kuolleiden ylösnousemuksessa”, sillä Raamattu vakuuttaa meille, että ”tulee hetki, jolloin kaikki muistohaudoissa olevat kuulevat hänen äänensä ja tulevat esiin”. (Matt. 22:31; Joh. 5:28, 29; ks. myös Apt. 17:32; 24:15.) Miten me voimme olla varmat tästä toivosta? Mistä me tiedämme, että se ei ole väärä toivo, samanlainen kuin kuningas Tutankhamonin toivo? Luoja, Jehova Jumala, näki ennalta sen, että me tarvitsemme järkevän perusteen tälle toivolle, ja ’varasi kaikille siitä takeen herättämällä hänet [Kristuksen] kuolleista’. (Apt. 17:31) Tätä ihmettä oli todistamassa yli 500 ihmistä, jotka todella näkivät ylösnousseen Jeesuksen. (1. Kor. 15:3–8) Toisten kuolleiden kuolleista herättämiset – joista Jeesus itse suoritti kolme – todistivat edelleen siitä, että Kaikkivaltias kykenee herättämään ihmisiä kuolleista. – Matt. 9:18, 23–25; Luuk. 7:12–15; Joh. 11:38–44.
Millaisen elämän tämä Raamatun toivo tarjoaa kuolleista herätetylle ihmiskunnalle? Onko se oleva samanlaista kuin taakse jäänyt elämä? Kuten olemme nähneet Ilmestyksen 21:4:ssä olevasta Raamatun lupauksesta, ihmiskuntaa tuhansia vuosia vitsanneet sairaudet ja kivut kuuluvat menneisyyteen. Ja ’tehdessään kaiken uudeksi’ Jumala tulee poistamaan nykyisen pahan, turmeltuneen ja sortavan asiainjärjestelmän kaikkine epäoikeudenmukaisuuksineen ja ennakkoluuloineen. Luojan alkuperäinen tarkoitus, joka hänellä oli silloin, kun hän teki ihmisen, toteutuu: maa, joka on täynnä täydellisiä ihmisiä, jotka elävät sopusoinnussa ja rauhassa ja nauttivat työnsä hedelmistä paratiisiolosuhteissa, jotka kattavat koko maailman. Mitään, mitä ihminen voi tehdä, ei voida verrata kaikkeen siihen ihmeelliseen, mitä Jumala tekee tottelevaisen ihmiskunnan hyväksi tulevassa vanhurskaassa uudessa järjestyksessään. – Dan. 2:44; 1. Moos. 1:28; Jes. 55:11; 65:17, 21–25; Miika 4:3, 4.
Tuletko olemaan siellä voidaksesi nauttia siitä? Voit olla, jos teet tämän toivon omaksesi tutkimalla Raamattua ja hankkimalla elämää antavaa tietoa Jumalasta ja Kristuksesta. (Joh. 17:3) Anna tämän lehden sivujen auttaa sinua, niin että saat varman tulevaisuudentoivon.