Edistääkö joulu ahneutta?
Jeesus opetti, että on parempi antaa kuin saada. Joulupukkitaru opettaa, että saaminen on tärkeintä: jos olet hyvä, saat, jos olet paha, et saa
MUUTAMA vuosi sitten erään aikakauslehden apulaistoimitussihteeri kirjoitti näin:
”Joulupukki on ahneitten yhtiöitten keulakuva ja ahneuden opettaja miljoonille . . . lapsille, kun sitä vastoin joulun todellinen opetus on Jumalan armosta ja uhrista kertova sanoma. Joulupukki on anna mulle -pyhimys. . . . Hän on myynyt kokonaan itsensä materialismille ja ahneudelle. Hän on suurten lelutehtaitten ja tavaratalojen palkkalistoilla. . . . Ahne lapsi ei ole koskaan tyytyväinen. Hemmoteltu lapsi ei arvosta mitään. Hemmoteltu lapsi on vakuuttunut siitä, että joulun päähenkilö ei ole Kristus, vaan hän itse.” – ”U.S. Catholic”.
Tämän toimittajan mielestä joulupukki olisi pitänyt jättää pohjoisnavalle. Itse asiassa koko joulunvietto olisi pitänyt jättää pakanalliseen Roomaan. Kristus ei syntynyt 25. joulukuuta, vaan se oli päivä, jona roomalaiset palvoivat auringonjumalaa. Heidän joulukuiselle juhlalleen, saturnaaleille, oli leimallista lahjojen antaminen ja riehakas juhlinta. Muutama sata vuotta Kristuksen jälkeen katolinen kirkko yhdisti tuon päivän ja tuon juhlan luopiokristillisyyteen ja nimesi sen ”Kristuksen messuksi”, josta englantilaiset saivat joulu-nimityksensä (Christmas = mass of Christ). Suomalainen sana ’joulu’ on skandinaavista perua ja tarkoittaa vanhaa pakanallista keskitalven juhlaa.
Joulun alkuperän huomioon ottaen on sopivaa, että sitä vietetään nykyään monissa ei-kristillisissä maissa. Esimerkiksi japanilainen sanomalehti Daily Yomiuri sanoi kaksi vuotta sitten jouluna:
”Kermavaahtokakut, joihin on kirjoitettu englanniksi ’Hauskaa joulua’, ovat ehdoton välttämättömyys jokaisessa lapsiperheessä. Kakut, joissa on myös Ojisanin, joulupukin, pienoiskuva, maksavat kukin noin 30 mk. Monissa kodeissa on pieni vaahtolumella koristeltu joulupuu. Tästä lainatusta juhlapäivästä on tullut suuri liiketoimi Japanissa.
”’Me japanilaiset olemme joulukristittyjä’, sanoi Yukio Nomura, kun häntä haastateltiin hänen ostaessaan 800 markan hintaista kauko-ohjattavaa leikkiautoa 11-vuotiaalle pojalleen. Nomura, suuren kauppayhtiön työntekijä, sanoi, ettei hän ole kristitty mutta että hän siitä huolimatta viettää tätä juhlaa – ’koska sen varjolla voi syödä ja juoda’.
”Joulu on myös aikaa, jolloin monet yhtiöt viettävät vuoden lopun ’bonenkai’-juhliaan, jotka usein jatkuvat koko yön kestävinä juominkeina baarista toiseen. Poliiseja partioi enemmän huvittelualueilla opastamassa ilonpitäjiä kotiin.”
Valmisteluihin kuuluva ostostenteko joulua edeltävinä viikkoina on hermoja repivää. Ruoanlaitto perheen aterioita varten on uuvuttavaa. Perhe elää yli varojensa. Liikalihavat ylensyövät, alkoholistit juopottelevat, ja kohtuullisetkin voivat saada muutaman kilon lisää ja kärsiä krapulasta. Köyhät tuntevat köyhyytensä ja yksinäiset yksinäisyytensä kipeämmin. Monet lapset ovat onnettomia. Jotkut lapset eivät saaneet haluamaansa, toiset eivät saaneet niin paljon kuin he olisivat halunneet, ja toiset taas saivat vain vähän tai eivät mitään.
Maailmankuulun Institute of Living -laitoksen pääpsykiatri tri John Donnelly sanoo sinulla olevan paljon kohtalotovereita, mikäli olet masentunut joulupäivänä. Hänen mielestään joulu oli onnellisempaa aikaa 45 vuotta sitten, jolloin ihmiset olivat vähemmän varakkaita ja iloitsivat pienistä asioista.
Antaminen jouluna tyydyttää lihaa, ahtaa sen täyteen. Mutta voisiko olla niin, että henki näkee nälkää ja masentuu sen vuoksi?
5-vuotias poika selitti: ”Meillä on joulu, koska vanhemmat viettävät sitä ja lastenkin on vietettävä sitä. Silloin lapset voivat saada leluja ja aikuiset vaatteita. Me emme käy kirkossa.”
6-vuotias tyttö sanoi: ”Lempijoululauluni kuuluu: Kun joulupukki juuttui savupiippuun, hän alkoi huutaa: jos te tytöt ja pojat ette vedä minua pois, ette leluja saa.”
10-vuotias poika laski joulun taloudellisen puolen seuraavasti: ”Minulla on määräraha. Voin käyttää 90 mk jouluun. Minusta vanhempieni pitäisi käyttää minun hyväkseni 150 mk.”
Jeesus sanoi: ”Onnellisempaa on antaa kuin saada.” (Apt. 20:35) Se pitää paikkansa, jos antaminen tapahtuu rakkauden täyttämästä sydämestä. Jos se tehdään velvollisuudentunnosta, onnellisuudesta menetetään paljon. Aikakauslehti Science Digest sanoi jouluna antamisesta: ”Useimmat meistä sanovat (ja luulevat uskovansa siihen), että ’on autuaampi antaa kuin ottaa’. Mutta kun puhumme ’lahjojen vaihtamisesta’, me paljastamme sen tosiasian, että odotamme myös saavamme jotakin.”
Tämä ei ole sellaista antamista, joka Jeesuksella oli mielessään, sillä hän sanoi myös: ”Kun laitat päivälliset tai illalliset, älä kutsu ystäviäsi äläkä veljiäsi äläkä sukulaisiasi äläkä rikkaita naapureita. Ehkäpä hekin saattaisivat jolloinkin kutsua vuorostaan sinut, ja se koituisi sinulle takaisinmaksuksi. Kun laitat pidot, kutsu sen sijaan köyhiä, raajarikkoja, rampoja, sokeita, niin tulet olemaan onnellinen, koska heillä ei ole mitään, millä maksaa sinulle takaisin.” – Luuk. 14:12–14.
Tämä ei tarkoita sitä, ettei mitään tulisi vastaavasti takaisin, mutta antaminen ei tapahdu takaisin maksaminen mielessä. Jeesus sanoi: ”Harjoittakaa antamista, niin teille annetaan.” Jos annat köyhälle, saat silti korvauksen: ”Joka vaivaista armahtaa, se lainaa Herralle, ja hän maksaa jälleen hänen hyvän tekonsa.” – Luuk. 6:38; Sananl. 19:17.
Joululle on monissa maissa leimaa antavaa aineellinen antaminen, lahjojen vaihtaminen ja lelujen vuolas virta lapsille. On eräs paljon suurempi lahja, jota kaikki lapset kaipaavat, eivät vain yhden tai muutaman kerran vuodessa, vaan jokaisena elämänsä päivänä.
[Huomioteksti s. 4]
Kun ihmisillä oli vähemmän, he olivat onnellisempia vähemmästä.