Pitäisikö palata kivihiileen?

VUOTEEN 1940 saakka kivihiili oli maailman tärkein kaupallinen energianlähde. Sen jälkeen louhitun hiilen määrä on muuttunut vain vähän, mutta öljyn ja luonnonkaasun käyttö on kasvanut niin nopeasti, että kivihiilellä saadaan nykyään vain 30 prosenttia maailman energiasta. Se ei ole johtunut siitä, että kivihiiltä olisi vaikea saada, vaan siitä, että öljy oli halvempaa. Jos öljy käy liian kalliiksi ja vihdoin loppuu, emmekö voisi palata kivihiileen?

Kivihiiltä on varmasti runsaasti. Tunnetut esiintymät riittävät turvaamaan koko energiantarpeen ainakin 150 vuodeksi. Monia uusia kaivoksia olisi avattava, ja rautateiden ja höyrylaivojen tarjoamia kuljetusmahdollisuuksia olisi laajennettava, mutta kivihiiltä on.

Sähkön kehittämisessä ja tehdastuotannossa kivihiili on käyttökelpoinen öljyn korvike. Mutta kotien lämmityksessä sillä on selviä haittoja.

Kotiemme lämmitys

Monet vanhemmista lukijoistamme muistavat, miten he talvisaikaan joka päivä lapioivat kivihiiltä uuniin mustasta, pölyisestä varastosta ja myöhemmin lapioivat vielä pahemmin pölyävän tuhkan tynnyreihin vietäväksi kaatopaikalle. Ja kun tuli oli sammunut, niin hiilikerroksen sytyttäminen vaati jonkin verran taitoa ja kärsivällisyyttä. Kun näitä hankalia askareita verrataan siihen, miten mukavaa on vain säätää termostaattia, joka automaattisesti käynnistää ja elektrodien avulla sytyttää öljypolttimen, niin harvat olisivat hyvillään paluusta ”kivihiilikauteen”.

Muista myös, miten pienemmissä tai suuremmissa kaupungeissa, joissa jokainen lämmitti kivihiilellä, sadoista piipuista tullut noki tummensi nopeasti vastasataneen lumipeitteen. Polttoöljyjen puhtauteen ja mukavuuteen tottunut sukupolvi tekee vastahakoisesti uudestaan tilaa talossa kivihiilivarastolle.

Miten on autojen laita?

Kun autojen pitäisi käydä ilman bensiiniä, niin kivihiili on poissa laskuista. Polttomoottori toimii vain nestemäisillä tai kaasumaisilla polttoaineilla. Mutta kuten edellä mainittiin, kivihiili eroaa öljystä paljolti vetypitoisuutensa vuoksi. Kivihiili voidaan vedyttää sen muuttamiseksi nestemäiseksi tai kaasumaiseksi polttoaineeksi. Näin tehtiin laajamittaisesti toisen maailmansodan aikana Saksassa sen bensiinitarpeen tyydyttämiseksi, ja samaa menetelmää käytetään nykyään Etelä-Afrikassa. Mutta jotta synteettisiä polttoaineita voitaisiin tuottaa niin paljon, että ne korvaisivat öljyn, se vaatisi kenties valtion tuella tapahtuvaa öljy- ja kemianteollisuuden merkittävää valjastamista. Lähitulevaisuudessa tällaisia polttoaineita on saatavissa ainoastaan vähän ja korkeasta hinnasta.

Akkukäyttöiset autot tarjoavat nopeamman mahdollisuuden. Sähköauto on jo melko tavallinen joissakin kaupungeissa, ja niitä yksittäiset ihmiset tai perheet käyttävät paikallisliikenteessä. Akut pidetään varattuna kytkemällä ne autotallissa olevaan pistorasiaan. Mutta tällaisten autojen nopeus, toimintasäde ja suorituskyky ovat paljon vaatimattomammat kuin mihin nykyajan keskivertoautoilija tyytyy.

Suuremmat sähkökäyttöiset autot tai junat soveltuvat erinomaisesti joukkoliikenteeseen. Sähköraitiovaunut olivat yleisiä kaupunki- ja kaupunkien välisessä liikenteessä ennen kuin henkilöautot ja linja-autot syrjäyttivät ne monissa suurissa teollisuusmaissa. Nopeat sähköjunat ovat yhä yleisiä Euroopassa ja Japanissa samoin kuin suurkaupunkien maanalaisissa junissa. Kaikki tämä soveltuu hyvin yhteen keskeisissä voimaloissa kivihiilen avulla kehitettävän sähkövoiman kanssa, mutta se edellyttää joukkoliikenteen jatkuvaa kehittymistä.

Saastumisongelmat jatkuvat

Siirtyminen öljystä kivihiileen muuttaisi ilman saastumista, mutta ei lopettaisi sitä. Autojen pakoputkesta tupruavat epätäydellisesti palaneet hiilivedyt, jotka ovat pahimpia savusumun aiheuttajia, lakkaavat olemasta ongelma, mutta kivihiiltä käytettäessä typen ja rikin oksidit voivat olla yhtä pahoja tai pahempiakin. Palaminen täytyy saada tehokkaammaksi, jottei teollisuuskaupunkien ilma olisi jälleen yhtä savun täyttämää kuin 50 vuotta sitten.

Myös toisenlainen saastuminen on väistämätöntä ja peruuttamatonta niin kauan kuin mitä tahansa fossiilista polttoainetta poltetaan. Tällä tarkoitamme hiilidioksidin kerääntymistä ilmakehään. Teollisen vallankumouksen alusta pitäen me olemme ottaneet maasta paljon hiiltä ja syytäneet sitä ilmakehään hiilidioksidina siinä määrin, että sen maailmanlaajuinen pitoisuus on kasvanut viisi prosenttia. Jotkut tiedemiehet uskovat, että ilmasto voi normaalipitoisuudella säilyä herkässä tasapainossa, ja jos sitä järkytetään liikaa, koko maapallo voi lämmetä niin paljon, että pohjoinen ja eteläinen napajää sulaa. Pelätään jopa maapallon voivan lämmetä siinä määrin, ettei se enää pystyisi ylläpitämään elämää.

Vaikka muut energianlähteet voivat lopulta tyydyttää suurimman osan ihmisen tarpeista, näyttää siltä, että mitään niistä ei voida kehittää niin pian, että ne korvaisivat nopeasti hupenevat öljyvarat. Ainoa energianlähde, jota voidaan hyödyntää riittävän nopeasti vajauksen täyttämiseksi, on kivihiili.

Mutta voisiko kivihiilen käyttö sitten todellisuudessa tarjota ”ratkaisun” energiaongelmaan? Raamattu osoittaa, että Jumalan tarkoituksena on muuttaa koko tämä maa paratiisiksi. Riippuvuus jostakin ympäristöä saastuttavasta energianlähteestä ei sovi yhteen sen kanssa. Edelleen Raamattu sanoo, että Jumala teki maan ikuisesti asuttavaksi, sellaiseksi jonka päällä Jumalaa pelkääväiset ihmiset nauttivat ikuisesta elämästä. (Jes. 45:18; Ps. 96:10–13; Joh. 17:3) Varmasti hänen täytyy silloin huolehtia siitä, että käytettävissä on sopivia energiavarastoja, jotka riittäisivät 1980-luvun tuolle puolelle – niin, 150 seuraavan vuoden tuolle puolelle.

Mitkä energianlähteet sopivat tällaiseen kuvaukseen? Miten niitä voidaan hyödyntää? Tulevissa Herätkää!-lehden numeroissa tarkastellaan näitä kysymyksiä samoin kuin sitä, mitä ihmiset parhaillaan tekevät selviytyäkseen välittömästä ongelmastaan.