Mitä on tapahtumassa hinnoille?
MIES ja hänen vaimonsa poikkesivat sekatavarakauppaan ostaakseen aivan jotakin pientä. Kassanhoitaja otti 50 markan setelin, jonka pariskunta antoi hänelle maksuksi, mutta antoi takaisin vain 2 markkaa. Vaimo, joka oli odottanut saavansa paljon enemmän takaisin huudahti: ”Voi, neiti, tehän annoitte meille väärin takaisin! Me annoimme teille 50 markan setelin!” Kassanhoitaja vastasi: ”Mutta se ON oikea vaihtoraha! Nuo tavarat maksavat nyt 48 markkaa.”
Aviomies piti pientä ostospussia kämmenellään, pudisti päätään epäuskoisena ja mutisi: ”Mitä hinnoille on oikein tapahtumassa?”
Jos teet ostoksia säännöllisesti, tiedät hyvin, mitä on tapahtunut useimmille hinnoille: ne ovat nousseet vääjäämättä. Tosin hinnat ovat nousseet monta vuotta varsinkin toisen maailmansodan jälkeen. Mutta koskaan nousu ei ole ollut yhtä itsepintaista ja voimakasta kuin se on ollut viime aikoina.
Eikä tilanne ole tällainen vain muutamissa maissa. Tämä ilmiö vitsaa käytännöllisesti katsoen poikkeuksetta koko maailmaa kommunististen maitten tiukasti valvotut taloudetkin mukaan luettuina. Ja se on ainutlaatuista, sillä koskaan aiemmin eivät kaikki maat ole kokeneet tällaista inflaatiota samanaikaisesti.
Useimmat hinnankorotukset eivät tietenkään suuremmin häiritse varakkaampia ihmisiä. Heillä on varaa maksaa enemmän. Mutta ihmisten valtava enemmistö maailmassa ei ole varakasta, ja monet heistä kärsivät sen vuoksi, mitä on tapahtumassa.
Mielipidetutkimukset osoittavat maassa toisensa jälkeen, että ihmiset pitävät inflaatiota suurimpana ongelmanaan. Heistä tuntuu ikään kuin he olisivat ansassa, joka on sulkeutumassa ja josta ei pääse pois. Monet aviomiehet tekevät ylitöitä tai heillä on kaksi työpaikkaa. Nykyään monet vaimotkin käyvät työssä; joissakin maissa heistä on työssä yli puolet. Vaikutus tuntuu perhe-elämässä, sillä rahaa koskevat riidat ovat tärkeimpiä syitä perheiden hajoamiseen.
Eräs amerikkalainen perheenäiti valitti: ”Mahdammeko päästä koskaan eteenpäin elämässämme.” Mutta samalla kun hän kyseli, miten he ’pääsisivät eteenpäin’, toiset kyselevät, miten he selviytyisivät. Eräs kuorma-autonkuljettaja Brasiliasta sanoi: ”Nykyiset mielettömän korkeat elinkustannukset tekevät minut hulluksi. Näyttää siltä kuin ei olisi mitään ulospääsytietä.” Samassa maassa eräs aviomies, jolla on kaksi työpaikkaa ja joka tekee työtä kaksitoista tuntia päivässä kuutena päivänä viikossa, ei ole harvinaisessa tilanteessa. Hänen vaimonsa opettaa ompelua ja tekee myös ompelutyötä kotona. He sanoivat: ”Perheen huoltaminen käy yhä vaikeammaksi.” Eräs brasilialainen ovenvartija jopa sanoi: ”Emme ole varmoja, elämmekö vai olemmeko vain olemassa.”
Ei tulisi ajatella, että tilanne on tällainen ainoastaan köyhemmissä maissa. Yhdysvalloissa Atlantassa muuan nainen työskentelee 40 tuntia viikossa kampaajana ja sen jälkeen tarjoilijana viikonloppuisin. Hän sanoo: ”Nääntyisin kuoliaaksi, jollen pitäisi kahta työpaikkaa; en voisi muuten selviytyä vuokranmaksustani.” Hänenkään tilanteensa ei ole kovin epätavallinen.
Eräässä Afrikan maassa kerrotaan tapahtuvan seuraavaa suureksi osaksi valloilleen päässeen inflaation vuoksi: ”Yhä useammat ihmiset turvautuvat varastamiseen, kavalluksiin, lahjontaan ja mihin tahansa muuhun, mistä he voivat saada rahaa päivittäisten tarpeittensa tyydyttämiseksi.”
Pitkälle teollistuneessa Japanissa erään seitsemän kuukauden jakson aikana lähes 100 ihmistä surmasi itsensä sarakinien (koronkiskurien) aiheuttamien vaikeuksien vuoksi. Nämä ihmiset olivat velkaantuneet korviaan myöten ja lainanneet rahaa korkealla korolla eivätkä olleet voineet maksaa rahaa takaisin. Koska he eivät kyenneet katsomaan elämää silmästä silmään, he tekivät itsemurhan.
Historioitsija Arthur M. Schlesinger j:r vakuutti taloudellisesta tilanteesta: ”Juhlat ovat ohi.” Hän sanoi, että joissakin paikoissa koettu vertaansa vailla oleva hyvinvointi täytyy nyt vaihtaa kuriin, uhrauksiin ja alhaisempaan elintasoon.
Ranskassa muuan kommentaattori selitti: ”Unelma ’uudesta’ runsauden ’yhteiskunnasta’, joka luvattiin 1960-luvun loppupuolella ja jota ylistettiin 1970-luvun alkupuolella, on kuihtunut samalla kun inflaatio on tehnyt kuolettavan hyökkäyksen ostovoimaa vastaan Ranskassa.” Vastaavasti Yhdysvalloissa Encyclopedia Americanan vuoden 1979 vuosikirja totesi: ”Ihmiset sanoivat, että amerikkalainen unelma oli muuttunut painajaiseksi.”
Citicorp, suuri yhdysvaltalainen pankki, tuli seuraavaan johtopäätökseen: ”Epämiellyttävä tosiasia on, että jos useimpia maita itsepintaisesti vaivaavan inflaation sallitaan jatkua, sillä tulee olemaan paljon pitemmälle meneviä seurauksia kuin ne, jotka ahtaasti määritellään taloudellisiksi seurauksiksi.”
Hillitön inflaatio voi merkitä paljon muutakin kuin vain sitä, että joillakuilla ihmisillä on vähemmän. Se voi uhata kansakunnan koko elämäntapaa. Menneisyydessä se on jopa tuhonnut valtioiden talouden. Tällä kertaa inflaatio uhkaa koko maailmaa, eikä vain taloudellisesti vaan myös pöyristyttävillä poliittisilla ja yhteiskunnallisilla seurauksilla.
Miten pahana inflaatio oikeastaan koetaan nykyään? Miksi niin tapahtuu? Mitä sinä voit tehdä sen suhteen? Ja mihin se kaikki päättyy?
[Huomioteksti s. 5]
”Nääntyisin kuoliaaksi, jollen pitäisi kahta työpaikkaa”
[Huomioteksti s. 6]
”Juhlat ovat ohi”, sanoo taloustieteilijä