Luonnossa ilmenevä suunnittelu
Bakteerit valmistavat omia kompassejaan
Tri Richard Blakemore tutki vadissa olevia lietteitä ja huomasi, että yhdessä näytteessä bakteerit kerääntyivät vadin toiseen reunaan. Hän pyöritti vatia. Bakteerit uivat takaisin samalle alueelle – vadin pohjoisen puolella olevaan reunaan. Hän asetti pienen magneetin vadin etelänpuoleiselle reunalle. Bakteerit kokoontuivat sinne. Minne tahansa hän siirsikin magneettia, sinne bakteerit kerääntyivät.
Massachusettsin teknisessä korkeakoulussa työskentelevä tri Richard Frankel liittyi tri Blakemoreen, ja yhdessä he saivat kemiallisen analyysin avulla selville, että näissä bakteereissa oli kymmenen kertaa enemmän rautaa kuin on normaalisti bakteereissa. Sen lisäksi rauta on magnetiitin muodossa, joka on pysyvästi magneettista ainetta huoneenlämmössä. Kun bakteerista otettiin elektronimikroskooppikuvia, niissä näkyi 22–25 magnetiittihiukkasta rivissä, joka oli pitkittäin bakteerin sisällä. Tämän tankomagneetin pohjoishakuinen napa sijaitsee eliön toisessa päässä kuin ne siimamaiset säikeet, joilla se työntää itseään. Siksi ne aina uivat pohjoiseen.
Toinen hätkähdyttävä havainto oli se, että jokainen magnetiittihiukkanen on noin 0,05 mikronin (0,00005 millimetrin) pituinen, ja vain suunnilleen tämänkokoiset magnetiittihiukkaset omaavat ne magneettiset ominaisuudet, joita tarvitaan hyvän kompassin valmistamiseksi! Onko tämä yksi niistä miljoonista yhteensattumista, joita evoluutiota kannattavat tiedemiehet pitävät selviöinä? Ei, pikemminkin se on yksi niistä miljoonista todisteista, jotka puhuvat älykkään Luojan suunnittelun puolesta.
Mutta palveleeko niiden luontainen kompassi jotakin tarkoitusta? Tri Frankelin mukaan magneettikentän vaikutus tuntuu sekä vaakatasossa että pystytasossa maapallon läpi. Se merkitsee sitä, että pohjoisella pallonpuoliskolla, jossa nämä bakteerit löydettiin, pohjoinen merkitsee myös alaspäin osoittavaa suuntaa. Nämä bakteerit ovat liian pieniä erottaakseen vedessä maan vetovoimasta, mikä suunta on ylöspäin ja mikä alaspäin. Niinpä tämä alaspäin osoittava kompassi ohjaa ne mutaiselle pohjalietteelle, josta ne pitävät.
Ratkaiseeko tämä löytö monien eläinten suunnistussaavutuksiin liittyvän ikivanhan arvoituksen? Monet tutkijat ovat kauan pitäneet mahdollisena, että jotkin eläimet suorittavat urotekonsa maan magneettikentän avulla. Kokeet ovat vahvistaneet tämän kyyhkysten osalta, ja äskettäin tutkijat ovat löytäneet magnetiittia kyyhkysten päästä. He ovat löytäneet sitä myös mehiläisten takaruumiista. Ja kuka tietää, mistä muualta sitä vielä löytyy?
Ihmiskeksijöillä voi olla kompasseja koskevia patentteja, mutta yksisoluiset bakteerit ovat valmistaneet niitä miljardeja kappaleita tuhansia vuosia aikaisemmin!
Miksi sipulit saavat itkemään
Viipaloitaessa sipuleita niistä vapautuu erästä orgaanista rikkiyhdistettä. Liuetessaan veteen se muuttuu rikkihapoksi. Kun tätä rikkiyhdistettä siis pääsee silmiin ja se liukenee niissä olevaan kosteuteen, syntyy rikkihappoa. Vanhan konstin mukaan tämä vältetään viipaloimalla sipulit vedessä. Tällöin happo valmistuu vedessä, ei silmissä.
Kasveja jotka valmistavat hyönteiskarkotteita
Kun hyönteiset löytävät mitä tahansa sokeria muistuttavaa, ne reagoivat, kuten monet ihmiset – ne rupeavat syömään sitä! Mutta Ajugara remota -niminen kasvi tekee tyhjäksi tällaisen syömishalun omalla erikoisella kemiallisella yhdisteellään, ajugarin-1:llä. Se estää hyönteisen aistinsolujen toiminnan ja poistaa siltä halun Ajugara remotan mutustelemiseen. Tämä kemikaali on vain yksi niistä monista ruokahalua vähentävistä yhdisteistä, joita on löydetty kasvimaailman monien edustajien keskuudesta. Jotkin ruokahalua heikentävät kemikaalit karkottavat hyvin monenlaisia hyönteisiä; toiset pilaavat vain jonkin yksittäisen lajin ruokahalua. Kaikki ovat myrkyttömiä.
Tiedemiehet koettavat valmistaa laboratorioissaan ruokahalua heikentäviä aineita viljaa syövien hyönteisten karkottamiseksi. Kenties he voivat seuraavaksi valmistaa ruokahalua vähentäviä kemikaaleja, jotka kääntävät ihmisten huomion sokerinnälästä muualle.