Mitä kuolema on?

”SILLÄ ihmislasten käy niinkuin eläintenkin; sama on kumpienkin kohtalo. Niinkuin toiset kuolevat, niin toisetkin kuolevat.” – Saarn. 3:19.

Mutta on helpompi hyväksyä kuoleman lopullisuus eläinten tapauksessa kuin ihmisen tapauksessa. Tämän johdosta monet esimerkiksi uskovat, että ihmisellä on kuolematon sielu ja että tästä syystä hän on eläimiä ylempi.

Mikä on sielu

Raamattu ei kuitenkaan erota ihmistä eläimestä kysymyksen ollessa ”sieluna” olemisesta. Samoja heprealaisia ja kreikkalaisia sanoja, jotka on käännetty ”sieluksi” monissa Raamatuissa tai ”luomukseksi” tai ”olennoksi” toisissa Raamatuissa, käytetään sekä ihmisestä että eläimestä. Lue itse, mitä sanotaan 4. Mooseksen kirjan 31:28:ssa (Vanha kirkkoraamattu), 1. Mooseksen kirjan 1:20–24:ssä ja Ilmestyksen 16:3:ssa, joista nämä alkukieliset sanat löytyvät.

”Sielu” on siis kaikkea muuta kuin elävien luomusten, ihmisten tai eläinten, ruumiissa oleva henki; se tarkoittaa koko elävää luomusta. Siihen sisältyy ruumis ja elämän henki. – Saarn. 3:21; 12:7.

Tämän osoittaa Raamatun kuvaus ihmisen luomisesta: ”Herra Jumala teki maan tomusta ihmisen ja puhalsi hänen sieramiinsa elämän hengen, ja niin ihmisestä tuli elävä sielu.” (1. Moos. 2:7) Siksi ”sielua” ei lisätty ihmisen ruumiiseen. Ihmisestä tuli ”sielu” silloin kun elämän hengitys elävöitti hänen ruumiinsa. Ei, ihmisellä ei ole sielua. Hän on sielu. Eläimetkin ovat sieluja.

Eläinruumiitten tavoin ihmisruumiskin koostuu miljardeista elävistä soluista. ”Elämän henki” tekee ne kaikki eläviksi. Tähän ”henkeen” eli ”elämänvoimaan” viitataan, kun Raamattu sanoo, että ihmiskunnalla ja eläinkunnalla on ”yhtäläinen henki”. (Saarn. 3:19–21) Tätä ruumiin elämän henkeä ylläpidetään hengityksen avulla, ja tämä hengitys elävöittää koko elimistön.

Jos hengitys lakkaa tai ruumiin solut eivät saa täydentäviä ja ylläpitäviä aineita, nämä solut kuolevat. Tämä huomataan sisiliskon pyrstöstä tai ihmisen kädestä, jos se katkaistaan ruumiista.

Ihmis- ja eläinsieluissa on siis todellisuudessa sama Jumalasta lähtöisin oleva elämänvoima. Mutta tällä elämänvoimalla ei ole persoonallisuutta, eikä se jää eloon kuolemassa.

Ihmisten tarkoitus erilainen

Halutaanko tällä sanoa, että Jumalan tarkoitus ihmisen suhteen ei eroa verrattaessa sitä hänen tarkoitukseensa eläimen suhteen? Ei lainkaan, sillä tärkeitä eroja on useita.

Ensinnäkin ihmisellä on aivot, jotka ajattelukyvyltään ovat paljon eläinten aivoja paremmat, niin että ihmisellä on päättelykyky yhdessä paremman muistin ja ajantajun kanssa. Ihmisen oppaana ei ole pääasiassa vaisto niin kuin eläimillä vaan hän saa vapaasti tehdä valintansa ja ratkaisunsa. Lisäksi koska ihminen tehtiin Jumalan kuvaksi, hänellä on jossakin määrin Jumalan viisauden, oikeudenmukaisuuden, rakkauden ja voiman ominaisuuksia, joita eläimillä ei ole.

Toinen suuri eroavuus on se, että ihmistä ei luotu kuolemaan! Päinvastoin Jumala loi ihmisen kykeneväksi elämään ikuisesti! 1. Mooseksen kirjan kahden ensimmäisen luvun kertomus osoittaa, että Jumala loi miehen ja naisen täydellisiksi. Heidän piti myös saada täydellisiä lapsia. Sen jälkeen heidän piti laajentaa Eedenin paratiisinsa maan ääriin saakka ja asua siinä ikuisesti. – 1. Moos. 2:8–25.

Mutta eläimiä ei luotu sellaisiksi, että niiden odotteena olisi ollut ikuinen elämä. Niitä eli ja kuoli ennen ihmisen luomista, ja niin tapahtuu yhä. Ennen Nooan ajan vedenpaisumusta niitä surmattiin ihmisten vaatettamiseksi ja uhritarkoituksiin. (1. Moos. 3:21; 4:4) Vedenpaisumuksen jälkeen Jumala antoi ihmiselle vallan tappaa niitä myös ravinnoksi. (1. Moos. 9:3) Niiden elinikä on siis aina ollut rajallinen kuolema lopullisena ja väistämättömänä päätepisteenä. – 2. Piet. 2:12.

Tosin Jumala loi ihmiset samasta maan tomusta kuin eläimetkin. Mutta hänen tarkoituksensa oli, että ihmiset eläisivät loputtomasti – ikuisesti – sopivissa oloissa.

Miksi ihminen kuolee

Jos asia on näin, niin miksi ihminen sitten kuolee? Koska ikuinen elämä riippuu tottelevaisuudesta Luojan laeille. Noiden lakien totteleminen olisi merkinnyt elämän jatkumista ensimmäisille vanhemmillemme, Aadamille ja Eevalle. Tottelemattomuus merkitsi kuolemaa, sillä Jumala sanoi: ’Sinun pitää kuolemalla kuoleman.’ (1. Moos. 2:17) Tottelemattomuus katkaisi elämän Ylläpitäjään johtavan tärkeän yhteyslinjan, sillä Jumalan luona on ”elämän lähde”. (Ps. 36:10) Jos Aadam ja Eeva eivät olisi olleet tottelemattomia Jumalalle, he eivät olisi kuolleet.

On surullista, että ensimmäiset vanhempamme käyttivät väärin vapaata tahtoaan ja valitsivat Jumalasta riippumattoman elämäntavan. Se asetti ihmisen mielen ja elämän sellaiseen uomaan, joka oli vastoin Jumalan tahtoa. Nyt ihminen ei ollut enää täydellinen, sillä kapina johti siihen, ettei hän enää yltänyt täydellisyyteen. Kun hän kulutti Jumalan hänelle antamaa valtavaa elinvoimaa, hän vanheni ja lopulta kuoli, ’tuli jälleen maaksi’. (1. Moos. 3:1, 19) Koska hän oli nyt itse viallinen ’malli’, hän siirsi epätäydellisyyden ja kuoleman perinnön kaikkiin jälkeläisiinsä. – Room. 5:12.

Miten ihminen kuolee

Kuolemassa tapahtuu päinvastoin kuin ihmistä luotaessa. Hengitys lakkaa. Henki eli kaikissa soluissa oleva elämänvoima sammuu. Aivot lakkaavat toimimasta ja ajatukset häviävät. ”Kun hänen henkensä lähtee hänestä, niin hän tulee maaksi jälleen; sinä päivänä hänen hankkeensa raukeavat tyhjiin.” – Ps. 146:4; Hes. 18:4.

Tämä on yhtäpitävää sen kanssa, mitä tiede tietää kuolemisesta. Kun sydän lakkaa lyömästä, veri ei enää kuljeta ravinteita ja happea (hengityksestä) ruumiin soluihin. Silti solut eivät kuole heti. Sen vuoksi on mahdollista elvyttää joitakin ihmisiä, joiden hengitys on lakannut ja sydän pysähtynyt. Täydellinen kuolema seuraa siitä, kun elämänvoima eli elämän henki katoaa ruumiin soluista. – Ps. 104:29.

Kuolema merkitsee täydellistä toimettomuuden tilaa. Kuolleet ”eivät tiedä mitään, . . . sillä ei ole tekoa, ei ajatusta, ei tietoa eikä viisautta tuonelassa [haudassa]”. Tämä tarkoittaa sitä, että kuolleita ei voida auttaa uskonnollisin tai spiritistisin ponnisteluin tai ihmisen tieteellisin keinoin. – Saarn. 9:5, 6, 10.

Henkien ilmestymiset

Mutta mitä on sanottava henkien ilmestymisistä kuolleiden yhteydessä? Raamattu selittää, että henkiluomukset tuotettiin ennen aineellisen kaikkeuden luomista. Jotkut näistä enkeleistä Saatana mukaan luettuna kapinoivat Jumalaa vastaan. He ovat niitä, jotka näyttelevät kuolleiden osaa tukeakseen Saatanan ensimmäistä valhetta, jonka mukaan ihminen ’ei suinkaan kuolisi’, jos hän kapinoisi Jumalaa vastaan. – 1. Moos. 3:4; Joh. 8:44; Juud. 6.

Näin ollen yhteydenotto kuolleisiin, heidän lepyttämisekseen tai kunnioittamisekseen tarkoitetut hautausmenot, heidän puolestaan rukoileminen ja kaikki spiritistiset tavat perustuvat petokseen, valheeseen. Tällaisista palveluksista maksetulla rahalla ei saada Jumalan suosiota, eikä se vaikuta kuolleisiin. Sen sijaan se auttaa demoneja saamaan yliotteen ihmisestä. Siksi Jumala kieltää osallistumasta tällaisiin tapoihin. – 5. Moos. 18:10–12; Jes. 8:19.

Totuuden ymmärtäminen kuolemasta ja sen mukaan toimiminen vapauttaa ihmisen pelosta ja hyödyttömistä tavoista. Näin ihminen pääsee myös sellaiseen asemaan, että hän arvostaa ja käyttää hyväksi sitä Luojan tarkoitusta, jolla hän saa todellisen voiton kuolemasta.

[Kuva s. 9]

Sielusi – se olet sinä