Luomakunta ilmaisee Jumalan viisautta
Pieniä asunnontarvitsijoita
Miten alkuperäisestä yhdyskunnastaan erkaantuvat mehiläisparvet löytävät uuden kodin? ”Tiedustelijat lentävät etsimään uusia sopivia pesäonkaloita”, vastaa ”Natural History” -aikakauslehti. (Kesä-heinäkuu 1979, s. 75) ”Onkalo täytyy valita hyvin huolellisesti, koska yhdyskunnan elossa säilyminen riippuu siitä, tarkenevatko onkalon asukkaat ja pysyvätkö ne kuivina pitkän kylmän talven läpi. Tiedustelijat palaavat ja ilmoittavat löydöistään tanssimalla samalla tavalla kuin kerrottaessa ravintopaikoista. Ensin voidaan tehdä ilmoitus monista mahdollisista paikoista, mutta pian, tavallisesti parissa päivässä, kaikki tanssit kertovat vain yhdestä paikasta.” Mikä saa tiedustelijat yksimielisiksi tässä tärkeässä asiassa? Tutkijat ovat saaneet selville, että ”kukin tiedustelija ilmoittaa löydöstään senasteisella innolla, joka ilmaisee paikan kelvollisuuden mahdollisena asumuksena”, sanoo ”Natural History” -lehti. Mutta ”nyt tiedustelija lopettaa, ja se seuraa toisista paikoista kertovia tansseja. Sen jälkeen se lentää katsomaan niitä, kenties se tutkii uudelleen omankin löytönsä, minkä jälkeen se palaa parven luo ja tanssii parhaimman löydön puolesta. Mehiläinen on tutkinut käytettävissä olevat paikat, vertaillut niitä ja tehnyt valintansa. Kun käytännöllisesti katsoen kaikki tiedustelijat ovat samaa mieltä – eli kun kaikki tanssit viittaavat samaan paikkaan – parvi lähtee liikkeelle, ja se johdetaan valittuun onkaloon.”
Mitättömän pieni suunnittelijako?
Mikrobiologit ovat jonkin aikaa sitten löytäneet bakteereja, joiden mikroskooppisen pienissä ruumiissa on magneettisten hiukkasten ketjuja. He arvelevat näiden hiukkasten muodostavan luontaisia ”kompasseja”, joiden avulla nämä häviävän pienet eliöt saavat selville, mikä suunta on alaspäin, voidakseen löytää elämälleen välttämättömiä pohjalietteitä. Pienen pienissä hiukkasissa on hämmästyttävää se, että jos ne olisivat vain hieman pienempiä tai suurempia, ne eivät toimisi tehokkaana ”kompassina”. Richard B. Frankel Massachusettsin teknillisen korkeakoulun magnetismia tutkivasta laboratoriosta sanoo, että ”bakteerit ovat ratkaisseet mielenkiintoisen fysikaalisen ongelman tuottamalla magnetiittihiukkasia, jotka ovat täsmälleen oikean kokoisia kompassia varten, eli 500 ångströmin [0,00005 millimetrin] pituisia.” Harvardin yliopiston evoluutiota kannattava biologi Stephen Jay Gould katsoo tällaisen nerouden menevän vaatimattomien bakteerien tiliin, ja hän pitää niitä ”eliöinä, jotka rakentavat erinomaisen laitteen omassa ruumiissaan”. Ja hänen englantilaisessa ”New Scientist” -aikakauslehdessä ilmestynyt artikkelinsa on otsikoitu ”Luonnon hienomekaaninen suunnittelija”, ja alaotsikkona on ”Luontaisen magneetin omaavat bakteerit paljastavat biologian pikkutarkan insinööritaidon”. Kuka todellisuudessa oli suunnittelija ja insinööri? Biologia? Bakteerit? Vai älyllinen, kaikkiviisas Luoja? Ratkaise itse.
Tekeekö koukku kipeää?
Onko kalamiehen vanha otaksuma siitä, ettei koukussa kiemurteleva mato tunne kipua, oikea? Ruotsalaiset tiedemiehet ovat havainneet, että ihmisten ja eläinten tavoin madot tuottavat kemikaaleja, joiden tiedetään auttavan kivun sietämisessä. Koska näitä aineita on kastemadon ”aivoissa”, herää kysymys, tunteeko mato sittenkin koukun. Se, millaista ja miten voimakasta tällainen kipu olisi, on tietenkin myös kiistanalainen kysymys.
”Maailman ymmärtäminen”
Kirjassa ”Dieu existe? Oui.” (Onko Jumala olemassa? On.) esitetään seuraava professori Grassēn mielipide: ”Maailma ilman Jumalaa on järjettömyys. Ilman Jumalaa ihminen tulee täysin merkityksettömäksi; kukaties hän ei ole enää edes ihminen. Joka tapauksessa ihminen on ilman Jumalaa vaillinainen. Uskon että tutkija tai tiedemies, joka ei hyväksy Jumalaa, riistää itseltään kyvyn kaikkeuden käsittämiseen. Jumala on ainoa avain maailman ymmärtämiseen.” – Vrt. Sananl. 1:7:ään.