Hyvää ja huonoa äänenvahvistusta

Vanha vahvistinlaite

Miten Jeesus ja muut Raamatun ajan puhujat saattoivat puhua tuhansille ihmisille ulkona ilman vahvistinlaitteiden apua?

Eräs ”Biblical Archeologist” -julkaisun kirjoittaja lähti etsimään vastausta. Eräs paikka, jossa hän kävi, oli Galileanmerellä lähellä muinaista Kapernaumin kaupunkia, ja hän uskoi sen vastaavan Matteuksen 13:nnessa ja Markuksen 4. luvussa mainittua paikkaa. Markuksen evankeliumi (4:1) sanoo, että Jeesus ”alkoi taas opettaa meren rannalla. Ja hyvin suuri joukko ihmisiä kokoontui hänen lähelleen, niin että hän astui veneeseen ja istui siinä merellä, mutta koko meren rannalla oleva ihmisjoukko oli maalla.”

”Biblical Archeologistin” selostuksessa kuvaillaan mahdollisena opetuspaikkana ”luonnon amfiteatterilta näyttävää poukamaa, joka nousee viistosti rannasta nykyiselle maantielle”. Tällä paikalla eräs teknikko käytti akustisia testauslaitteita äänenlaadun määrittelemiseksi paikan ympärillä.

Hän havaitsi, että hänen laitteittensa mukaan ”ääni oli paljon voimakkaampi” silloin kun se tuli mereltä, sieltä missä Jeesuksen vene olisi ollut, kuin silloin kun ääni tuli veden partaalta. ”Ei voida kieltää, että puhe olisi kuulunut erittäin hyvin tämän syvennyksen sisällä”, sanoi teknikko. Hän arvioi, että 5000–7000 alueelle kokoontunutta ihmistä on voinut kuulla selvästi.

On kiintoisaa, että eräs julkisen puhumisen opettaja valaisi äskettäin tätä periaatetta puhumalla Ithacassa Yhdysvalloissa erään lammikon yli oppilailleen, jotka istuivat toisella puolella.

Jytämusiikki

Pariisilaisessa ”Liberation”-päivälehdessä jonkin aikaa sitten olleen artikkelin mukaan ”mielen käyttö asetetaan kyseenalaiseksi 80-luvulla – ajatteleminen on taantumista. Jäljelle jää vain ruumis, joka saa tyydytyksensä tanssimisesta, siitä että se tekee automaattisesti samoja kauniita tai rumia liikkeitä kuusi tuntia keskeytymättä.”

Ranskalainen viikkolehti ”Le Point” sanoo: ”Kukoistusaikanaan rock and roll oli ilmaus vaistomaisesta kapinasta aikuisten maailmaa vastaan ja suljetun yhteiskunnan jäykkiä moraalisääntöjä vastaan. Myöhemmin nihilismiä mielellään korostavat punkkarit näyttivät järjestelmällisellä ärsyttämisellä pitkää nenää kaikelle, mikä oli heille vierasta. Disko on tehnyt ihmisjoukot välinpitämättömiksi – ne seuraavat kuin lammaslauma, eivät kysy mitään eikä niillä ole mitään sanottavaa. Ne vain tanssivat diskon 125 kertaa minuutissa sykkivän vakiorytmin hypnotisoimina. . . . On niin kuin eräs amerikkalainen lehtimies sanoi: ’Heidän pitäisi pystyttää Narkissoksen, hallitsevan jumalan, patsas jokaisen diskon eteen.’ . . . Kaikissa näissä uusissa, persoonattomissa, saman kaavan mukaan tehdyissä diskosupermarketeissa kuuluu jatkuva, kertautuva syke, joka muistuttaa sotarummun yksitoikkoista jyrinää. Mutta mitä vastaan soditaan? He sanovat sotivansa ikävystymistä vastaan. Mutta ajan mittaan yksitoikkoisen musiikin koettelemus, musiikin joka on pikemminkin mautonta kuin hienostunutta ja täynnä nytkähtelyjä ja omituisia liikkeitä, saa epäilemään lääkkeen tehokkuutta.”