Raiskauksen kasvava pelko
RAISKAUS! Kenties se pelottaa sinua niin paljon tai on sinusta niin vastenmielistä, että olet haluton lukemaan siitä. Jos näin on ja jos olet nainen, voit olla sellainen ihminen, jonka nimenomaan tarvitsisi ajatella asiaa. Me sanomme tämän sen tavan vuoksi, jolla raiskaajat ryhtyvät valitsemaan uhrejaan.
”Mahdollinen raiskaaja etsii naista, jonka kimppuun olisi helppo käydä”, selittää James Selkin, yhdysvaltalaisen Denverin keskussairaalan väkivaltaa tutkivan keskuksen johtaja. Psykiatrian professori Gene G. Abel kuvailee tällaista hyökkäykselle altista ihmistä: ”Useimmat raiskaajat etsivät pelästynyttä, järkyttynyttä, passiivista naista, joka alistuu seksuaalisesti ja tekee mahdollisimman vähän vastarintaa.”
Olisitko tällainen nainen, jos raiskaaja uhkaisi sinua? Miten reagoisit?
Miten useimmat uhrit reagoivat
On ymmärrettävää, että nainen, jota uhataan raiskauksella, voi olla kauhuissaan. Haastateltuaan kahdeksaakymmentä raiskauksen uhria kaksi Boston Collegen professoria sanoi: ”Lähes kaikkien naisten ensireaktio raiskaukseen oli pelko.” Ja ongelma on siinä, että tällainen pelko voi olla lamaannuttavaa.
Eräs raiskauksen uhri esitti seuraavan kuvauksen: ”Oletko koskaan nähnyt jäniksen jähmettyvän paikalleen autosi valojen kirkkaassa loisteessa ajaessasi maantiellä illalla? Lamautuneena – aivan kuin se olisi tiennyt, miten sen oli käyvä – juuri niin se tapahtui.”
Usein pelkoon liittyy hämmennys ja epävarmuus. Esimerkiksi eräs 19-vuotias selitti: ”En kamppaillut lainkaan ruumiillisesti häntä vastaan osittain siksi, että olin pelästynyt, ja etupäässä siksi, että ajattelin lapsellisesti, että tytön täytyy tehdä, mitä häntä käsketään tekemään. . . . Olin valtavan hämmentynyt ja puolustuskyvytön koko tilanteen äkillisyyttä vastaan.”
Hän reagoi samalla tavalla kuin monet muut vastaavissa olosuhteissa. Hän alistui. Harvat ovat valmistautuneet taistelemaan vastaan – tekemään vastarintaa kaikin heille mahdollisin keinoin. Seventeen-aikakauslehdessä kirjoittanut Elizabeth R. Dobell teki hämmästyttävän paljastuksen: ”Vain yhdessä New Yorkissa vuonna 1974 ilmoitetuista 4057 raiskaustapauksesta tehtiin vastarintaa. . . . Syvä kauhu ruumiillisen uhan edessä tekee yksinkertaisesti useimmat naiset avuttomiksi.
Voisiko raiskaaja saada sinut uhkailemalla alistumaan valtaansa? Miten tekisit hänelle vastarintaa? Osaisitko tehdä vastarintaa?
Välttämätöntä oppia tekemään vastarintaa
Jotkut neuvojat voivat sanoa, ettei pitäisi taistella vastaan varsinkaan jos raiskaajalla on ase. Heidän mukaansa on parasta antaa miehen saada tahtonsa läpi ja siten välttyä muilta ikävyyksiltä. Mutta onko tämä viisas neuvo?
”Minusta [se] on täysin väärä”, sanoo Frank Lena, joka pitää raiskauksen torjumiseksi tarkoitettuja itsepuolustuskursseja amerikkalaisissa oppikouluissa.” ”Opetan näille tytöille, että jos annatte pelosta pojan raiskata itsenne, hänhän voi sen jälkeen tappaa teidät, jottette voisi myöhemmin tunnistaa häntä.” Toiset asiantuntijat sanovat samaa ja kehottavat naisia tekemään vastarintaa.
Kuitenkin hyvin todellinen vaikeus on siinä, miten tehdä vastarintaa. Eräs nainen sanoi: ”Me pelkäämme, koska me emme luota itseemme. . . . Toivomme, ettei niin kävisi. Ja kun niin käy, me emme tiedä mitä tehdä.”
Mutta monin paikoin olosuhteet ovat sellaiset, että sinun on naisena tärkeää oppia puolustautumaan. Sinun tulee oppia suhtautumaan mahdolliseen raiskaajaan tavalla, joka voisi täysin erota siitä tavasta, jolla toimisit toisenlaisissa tilanteissa.
Todellinen uhka nykyään?
Voit kysyä: ”Mutta eivätkö raiskaukset ole todellisuudessa suhteellisen harvinaisia? Eikö raiskatuksi tuleminen ole melko etäinen mahdollisuus?”
Eräitä raiskaustilastoja katselemalla voisi ehkä olettaa näin. Vuonna 1933 Yhdysvalloissa ilmoitettiin vain 4930 raiskaustapausta. Mutta vaikka lukumäärä oli kasvanut vuonna 1962 16310:een, sillä ei näyttänyt olevan vaikutusta kovin moniin naisiin.
Kuitenkin seuraavien kuudentoista vuoden aikana raiskausilmoitusten määrä hypähti yli nelinkertaiseksi, 67131:een vuonna 1978. Ja viime vuonna yhdeksän ensimmäisen kuukauden aikana ne lisääntyivät 9 prosenttia. Raiskaukset ovat nopeimmin kasvavaa rikollisuutta Amerikassa. Silti ilmoitetut raiskaukset antavat huonon kuvan naisiin nykyään kohdistuvan uhan laajuudesta.
Se johtuu siitä, että suuri enemmistö raiskauksista jää ilmoittamatta viranomaisille. Monien uhrien mielestä sen tekeminen on häpeällistä. He voivat pelätä, että heitä epäillään, kun he väittävät tulleensa raiskatuiksi, tai he vain haluavat suojella yksityiselämäänsä. Jotkut pelkäävät, mitä heidän perheensä voi sanoa tai tehdä. Toisten mielestä se ei yksinkertaisesti maksa vaivaa, koska vain noin kaksi prosenttia kaikista raiskaajista tuomitaan ja pannaan vankilaan.
Tutkimukset ilmaisevat huimaavia raiskauslukuja. Yleensä lukumäärä arvioidaan 3–5 kertaa ilmoitettua lukumäärää korkeammaksi. Time-aikakauslehti sanoi: ”Jotkut tutkijat väittävät raiskaajien hyökkäävän jopa 500000 ihmisen kimppuun vuodessa.” Kirjan How to Protect Yourself From Crime mukaan ”eräät arviot osoittavat, että jopa 90 prosenttia kaikista raiskauksista jää ilmoittamatta”.
Siksi yksistään Yhdysvalloissa voi yli 1000 naista päivässä joutua raiskauksen uhriksi! Eikä tähän lukuun sisälly useimpia niistä 60000 lapsesta, joille tehdään seksuaalista väkivaltaa vuosittain.
Silti raiskaus ei ole suinkaan mikään amerikkalainen ongelma. Seksuaalinen väkivalta lisääntyy myös Euroopassa, Afrikassa ja Etelä-Amerikassa.
Miksi raiskauksesta on nykyään tullut sellainen ongelma? Mikä saa miehet raiskaamaan?