Mangrove merta kulkeva maanrakentaja

MANGROVEKASVILLISUUS, jonka sekavien juurten sokkelo on kiinnittynyt vuoroveden alavan vaikutusalueen mutaan ja hiekkaan, on merkittävä maanmuodostaja. Sillä on myös tärkeä osa niiden maa- ja merieläinten ravintoketjussa, jotka löytävät turvapaikan sen suojasta.

Mangrovekasvillisuutta on käytännöllisesti katsoen kaikkialla tropiikissa – Afrikassa, Keski- ja Etelä-Amerikan rannoilla ja Intian valtameren ja läntisen Tyynenmeren maitten rantaviivoilla. Yksi maailman huomattavimmista mangrovemetsistä on eteläisessä Floridassa Yhdysvalloissa, jossa ne peittävät yli 1800 neliökilometriä rannikosta ja tuhansista saarista.

Ilmasta katsottuna mangrovemetsät muistuttavat saarista ja vuoroveden vaikutuspiirissä olevista jokisuista koostuvaa ikivihreää erämaata, jossa matalat merenlahdet, laguunit ja purot ovat yhteen punoutuneina.

Maasta katsottuna kuva on kuitenkin aivan toisenlainen. Vänkkyräiset ja toisiinsa takertuneet rungot ja juuret muodostavat lähes läpipääsemättömän seinämän. Täysin kehittyneillä tai vanhoilla mangrovesoilla kaarevat juuristot ovat yhtenä sekamelskana. Vetisestä pinnasta nousevat juuret jakautuvat niin moniin suuntiin, että on hyvin vaikeaa saada selvää siitä, mistä yksi juuri alkaa ja mihin toinen päättyy.

Punainen mangrove

Metsän merenpuoleisessa reunassa on punainen mangrove vallitsevana. Se on ensimmäisenä muodostamassa tätä ainutlaatuista maisemaa. Koska tämä mangrovekasvusto sopeutuu hyvin erilaisiin rannikkoympäristöihin, se on hyvin vaihtelevaa muodoiltaan ja kooltaan. Osa on suorarunkoista, 24–30 metrin korkuista puustoa ja osa juuriston ilmassa pitämiä kupumaisia pensaita. Eräs mangroven kasvi voi kasvaa vaakasuoraan ja juurtua uudelleen levitessään maan suuntaisesti.

Punaisen mangrovevyöhykkeen takana korkeammalla maalla kasvaa monia erilajisia puita. Mutta nämäkin puut ovat väljästi ottaen mangrovekasvillisuutta.

Ekologisesti tärkeä

Mangrovekasvillisuuden lähempi tarkastelu voi panna miettimään, voisiko siitä olla mitään hyötyä. Tavallisesti se kuhisee sääskiä, ja siitä lähtee väkevä suon haju. Kuitenkin ensimmäiset Pohjois- ja Etelä-Amerikan, Intian ja Itä-Intian tutkimusmatkailijat huomasivat, että ihmiset käyttivät mangrovekasveja ravinnoksi, kuorta sokeritaudin ja palovammojen hoitoon ja juuria rauhoittavana lääkkeenä. Ihminen on käyttänyt kuoren sisältämää tanniinia värjäyksessä ja mangrovekasvien puuainetta puuhiilen tuotannossa.

Kuluneen vuosikymmenen aikana ympäristönsuojelusta kiinnostuneet tiedemiehet huomasivat, että mangrovemetsät muodostavat monimutkaisen ekosysteemin. Siitä on ollut apua sen joissakin teollisuusmaissa vallitsevan käsityksen nujertamisessa, että mangrovekasvustoista on vain harmia ihmiselle ja että ne haittaavat maarakennustöitä. Nyt tiedemiehet tietävät, että mangrovesta on hyötyä maan säilyttämisessä ja laajentamisessa. Samaan aikaan metsät luovat ympäristön, joka on tärkeä hyvin monille maaeläimille, linnuille ja merieläimille.

Mangrovekasvien taimet ovat maanmuodostustoiminnan etujoukkoja. Emopuusta irronnut taimi on eräänlainen alkeispuu. Se voi juurtua alla olevaan matalaan veteen tai ajelehtia merivirtaan, joka voi kuljettaa sen tuhansien kilometrien päähän emopuusta, ennen kuin se tarttuu matalikolle tai liejupohjaan. Tarpeen vaatiessa taimi voi säilyä veden varassa noin vuoden.

Saatuaan jalansijan se työntää heti kaarevia juurenalkuja, joista tulee nopeasti käyriä pönkkäjuuria. Nämä juuret kannattavat puun runkoa merenpinnan yläpuolella, ravitsevat puuta ja toimittavat happea, jota ei ole mudassa. Lisäksi ne siivilöivät merestä kaikenlaista roskaa – simpukankuorien ja korallin pirstaleita, ajopuita, merilevää ja multaa. Kun roskaa kasaantuu, syntyy saari, joka on ehkä vain muutaman neliömetrin levyinen. Kun yksinäinen mangrovepuu tuottaa lisää siemeniä, ne voivat juurtua puun alle kertyvään roskaan. Niiden levittäytyvät pönkkäjuuret voivat sitoa yhä enemmän roskaa.

Muutaman vuosikymmenen kuluttua saari voi olla melko suuri ja kohota useita metrejä merenpinnan yläpuolelle. Vuosien vieriessä meressä ajelehtivat mangrovekasvit voivat jopa yhdistää saaria toisiinsa tai saaren mantereeseen. Sillä välin monenlaiset villieläimet ovat etsineet suojaa kasvillisuuden alta.

Villieläinten täysihoitola

Puun rungosta ja haaroista lähtevistä kaarevista juurista tulee täysihoitola. Juuristossa on lukematon määrä valkokuorisia mangroveostereita ja parvittain äyriäisiä. Pesukarhut, sammakot, kilpikonnat, alligaattorit, käärmeet, villikissat, peurat ja muut eläimet saavat ravintonsa metsästä. Tiirat, pelikaanit, kotkat, kattohaikarat, merimetsot, jalohaikarat, iibislinnut, harmaahaikarat ja muut trooppiset linnut löytävät turvapaikan oksilta.

Eräästä mangrovesaaresta, joka sijaitsee kuuluisalla Rookery Bayn luonnonsuojelualueella Floridan lounaisrannikolla, on tullut lintutieteen harrastajien mielipaikka, sillä suunnattomat parvet erilaisia lintuja yöpyy siellä. Iltaan mennessä saari tulee niin täyteen valkoisia höyhenpukuja, että jonkin matkan päästä katsottuna se näyttää olevan lumen peitossa.

Ravintotehtaita

Sen lisäksi että mangrovemetsät ovat villieläinten turvapaikka, ne ovat varsinaisia ravintotehtaita. Biologit ovat Floridassa havainneet, että eliöt syövät lehtiä niiden ollessa vielä puissa ja varsinkin sen jälkeen kun lehdet putoavat ja alkavat lahota.

Hajoamisen nopeuttamiseksi riisinjyvän kokoiset nälkäiset äyriäiset ja puhtaanapitoa harrastavat katkat repivät lehdet suikaleiksi. Lehtihiukkaset peittyvät bakteereihin ja sieniin, joissa on paljon vitamiineja ja valkuaista.

Näiden lehtihiukkasten hienontuessa yhä pienemmiksi pienen pienet vesieliöt syövät bakteerit ja sienet. Kun ne ulostavat lehtihiukkasten sulamatta jääneen selluloosan, siitä tulee alusta täysin uusille bakteeri- ja sienirykelmille.

Tämä ravintoketju tyydyttää ainakin 80–90 prosenttia monien äyriäis-, mato-, hyönteistoukka-, katkarapu- ja kalalajien ravinnontarpeesta. Nämä luontokappaleet ovat vuorostaan itse monien muiden kalalajien, myös taloudellisesti arvokkaitten kalalajien, ravintoa.

Vaikka ihmisen tiedot monista tällaisista asioista ovat suhteellisen uusia, mangrovekasvustojen merkitys elämän kiertokululle maan päällä on osoitus luovasta viisaudesta, joka on ollut olemassa kauan ennen ihmiskuntaa.