Vuori ei hämännyt!

Eräs Spokanessa Washingtonin osavaltiossa asuva Jehovan todistaja kertoo olosuhteista St. Helens -vuoren purkautuessa

ME KAIKKI menimme valtakunnansaliin kokoukseen sunnuntaiaamuna 18. toukokuuta aavistamatta mitä oli tulossa. Iltapäivällä taivas alkoi pimetä. Luulimme, että oli nousemassa ukonilma, sillä oli tukahduttavan kuuma ja taivaalla oli mustia pilviä. Pian kuitenkin ilmeni, ettei kysymyksessä ollut mikään tavallinen myrsky. Kello 14 aurinko hävisi näkyvistä ja tuli pimeää kuin keskiyöllä. Linnut menivät pesilleen, koirat ja kissat raapivat ovia päästäkseen sisälle ja kaiken ylle laskeutui kammottava hiljaisuus.

Sen jälkeen alkoi ilman varoitusta sataa tuliperäistä vaaleanharmaata tuhkaa, jonka sanotaan muistuttavan astronauttien tuomaa kuunpölyä. Pian kaikki oli tämän eriskummallisen pölyn peitossa. Tuuli kuljetti tätä pölyä, jossa lasihiukkaset säkenöivät, joka nurkkaan ja soppeen. Se oli kauheaa mutta kuitenkin oudolla tavalla lumoavaa. Se halvaannutti Spokanen ja ympäröivät kaupungit.

Autolla ei voinut ajaa kuin muutaman kilometrin, kun ilmansuodatin tukkeutui ja se piti puhdistaa tai uusia. Öljy täytyi vaihtaa muutaman sadan kilometrin välein. Ajoittain näkyväisyyttä ei ollut juuri lainkaan, ja maanteitä reunustivat epäkuntoiset tai onnettomuuteen joutuneet autot. Hengittäminen oli vaikeaa, vaikka me kaikki käytimme kaasunaamareita. Ne, joilla oli hengityselinvaivoja, kärsivät eniten.

Kahteen vuorokauteen vain raivausryhmät uskalsivat mennä ulos, siksi kauheat olivat olosuhteet. Äiti oli mennyt Timin ja Donnan luo ja pysytteli siellä. Koska Dave ja minä olimme onneksi hankkineet varastoon ruokatarvikkeita päivää aiemmin, me selviydyimme siedettävästi. Kuitenkin toiset, joilla ei ollut varastossa mitään, olivat ilman leipää, maitoa ja muita välttämättömyyshyödykkeitä. Eräissä pikkukaupungeissa, jotka ovat riippuvaisia Spokanen tukkuliikkeistä, loppuivat elintarvikkeet kaupoista.

Tätä kirjoittaessani on nyt kulunut viisi päivää siitä kun St. Helens -vuoren huippu räjähti ilmaan, eikä kukaan tiedä, miten tuhkasade on vaikuttanut karjaan ja viljelyksiin. Toistaiseksi karja näyttää selviytyneen hyvin. Silmätulehdus on karjan ja lemmikkieläinten pahin vaiva. Pölyn sisältämä lasi on hankaavaa ja saa silmät kirvelemään.

Tämä on epäilemättä eriskummallisinta, mitä olemme koskaan kokeneet. Heti kun onnettomuus iski, Jehovan todistajat alkoivat soitella toisilleen saadakseen selville, tarvitsisiko kukaan apua. Joskus viestin perille menemiseen kului 10 minuuttia tai kauemmin.

Kaikki kaupunkiin ja sieltä ulos johtavat tiet olivat tukossa. Kaikki junat, lentokoneet, bussit ja muut julkiset liikennevälineet pysähtyivät.

Tuhkan siivoaminen on mitä vaikeinta, sillä se lentää pois nopeammin kuin sitä ennättää lapioida tai lakaista. Kuitenkin vain muutaman tuuman vahvuinen tuhkakerros katolla voi saada sen sortumaan. Se on uskomattoman painavaa! Silti tuulenpuuska lennättää sitä silmiin, nenään ja kurkkuun ja kaikkialle nurmikoille ja puutarhoihin.

Me emme tiedä vielä hetkeen, onko pahin jo ohi. Vuori jyrisee jälleen ja uhkaa purkautua uudelleen. Aiemmin mahdollisesta purkauksesta ajateltiin monenlaista, mutta kukaan ei kuvitellut, että se räjähtäisi tällä tavalla. Useimpien mielestä vuori vain hämäsi, kunnes koitti viime sunnuntain aamu 18. toukokuuta.

Nyt ei kukaan suhtaudu St. Helens -vuoreen välinpitämättömästi. – Lähetetty.

[Kaavio s. 16]

(Ks. painettu julkaisu)

tuhkaa lentää

St. Helens -vuori Spokane

400 kilometriä