Oletko koskaan miettinyt:
Onko sillä todella merkitystä mitä sinä uskot?
VUONNA 1553 espanjalainen lääkäri Michael Servet poltettiin kuoliaaksi Genevessä. Mihin hän oli syyllistynyt? Hän oli esittänyt todisteita kolminaisuusoppia vastaan. Huonoksi onnekseen hän eli aikana, jolloin uskonnollinen vakaumus saattoi merkitä elämää tai kuolemaa.
Nykyään tilanne on toinen. On tosin sellaisia maita, joissa kristityt kärsivät, koska he puhuvat julkisesti uskostaan, ja esimerkiksi Pohjois-Irlannissa ja Libanonissa uskonnolliset erimielisyydet johtavat verenvuodatukseen. Mutta monissa maissa ollaan nykyään huomattavan suvaitsevaisia – jopa apaattisia – uskonnollisissa asioissa. Ateismi kukoistaa. Monet epäilevät vakavasti kirkkonsa opetuksia. Ja yleensä ihmiset saavat itse päättää, minkä uskonnon he omaksuvat, jos he omaksuvat mitään uskontoa.
Koska näin on, on sopivaa kysyä: ”Onko sillä todella merkitystä, mitä sinä uskot? Eikö uskontoa tulisi pitää pelkästään oman harkinnan mukaisena asiana?” Tarkastelkaamme ensiksi:
ONKO SILLÄ TODELLA MERKITYSTÄ, USKOMMEKO ME JUMALAAN VAI EMME?
Se riippuu olosuhteista. Ajattelehan miestä, joka osallistuu säännöllisesti jonkin uskonnon palvontamenoihin. Kuitenkin hän on arkielämässään epärehellinen, valehtelee ja on ehkä jopa varas tai moraaliton ihminen. Me voimme ajatella, ettei tällaiselle miehelle ole suurtakaan merkitystä sillä, mihin hän väittää uskovansa.
Mutta tilanne onkin aivan toinen, jos me todella uskomme, että Jumala on olemassa. Miksi? Koska me tunnemme olevamme vastuussa Hänelle. Kun me siis esimerkiksi joudumme jonkin ratkaisun tai houkutuksen eteen, me emme ajattele vain: ”Mitä minä haluan tehdä?” vaan me harkitsemme myös: ”Mikä miellyttää Jumalaa?” Apostoli Paavali sanoi kerran: ”Kukin meistä on tekevä itsestään tilin Jumalalle.” – Room. 14:12.
Joku voi sanoa: ”Jos näin on, niin silloin on varmasti parempi olla uskomatta Jumalaan. Silloin me olemme vapaampia tekemään mitä haluamme.” Tällaisesta järkeilytavasta olisi kuitenkin hyötyä vain siinä tapauksessa, että kysymys Jumalan olemassaolosta olisi pelkästään teoreettinen eli jos ei olisi varmoja todisteita siitä, onko Jumala olemassa vai ei. Mutta näin ei ole. On ylenpalttisesti todisteita siitä, että Jumala on olemassa ja että hän on kiinnostunut meistä.
Vaikka me siis tunnustammekin hänen olemassaolonsa rajoittavan jossakin määrin meidän vapauttamme, se siitä huolimatta avaa tien siunauksiin, jotka olisivat muussa tapauksessa saavuttamattomissa. Se suojelee meitä tekemästä vääriä ratkaisuja ja kärsimästä niistä seurauksista, joista monet jumalattomat ihmiset kärsivät niin sanotun vapautensa vuoksi. Tänä jännityksen ja pelon aikana me voimme nauttia ”Jumalan rauhasta, joka ylittää kaiken ajatuksen”. (Fil. 4:7) Ja aikana, jolloin tulevaisuus näyttää synkältä ja epävarmalta, me voimme olla rauhallisia ja luottavaisia ja panna luottamuksemme Jumalaan. Psalmista sanoi: ”Ota nuhteettomasta vaari, katso rehellistä: rauhan miehellä on tulevaisuus.” – Ps. 37:37.
Sillä on todella merkitystä, uskommeko me Jumalaan vai emme. Mutta jos me uskomme, voimmeko me palvoa häntä millä tahansa sopivaksi katsomallamme tavalla?
ONKO SILLÄ TODELLA MERKITYSTÄ MIHIN USKONTOON ME KUULUMME?
Vastaus on myönteinen, koska se mitä me uskomme Jumalasta ja miten me palvomme häntä vaikuttaa syvästi meihin ihmisinä.
Esimerkiksi useimmat meistä ovat kauhuissaan lukiessaan niistä epäinhimillisistä kärsimyksistä, joita inkvisitio aiheutti yhteen aikaan niille, joita inkvisiittorit pitivät kerettiläisinä. Kuitenkin tällaiseen julmuuteen syyllistyivät ihmiset, jotka uskoivat Jumalan rankaisevan syntisiä ikuisessa helvetin tulessa. Hehän vain antoivat uhriensa kokea esimakua siitä, mitä he ajattelivat Jumalan tekevän näille läpi ikuisuuden tuonpuoleisessa elämässä.
Historia on siis osoittanut, miten suuresti uskonto vaikuttaa ihmisiin. Muinaisten kanaanilaisten hedelmällisyysmenot tuottivat moraalisesti turmeltuneen ja hillittömän kansan. Julmien jumalien palvonnan avulla Assyriasta tuli ihmisen historian paheellisimpia maailmanvaltoja. Toisaalta ne yksilöt, jotka vilpittömästi uskovat oikeudenmukaiseen ja rakkaudelliseen Jumalaan, ovat aina koettaneet noudattaa apostoli Paavalin neuvoa: ”Tulkaa . . . Jumalan jäljittelijöiksi.” – Ef. 5:1.
Vielä on yksi näkökohta. Jeesus sanoi itse: ”Tosi palvojat palvovat Isää hengessä ja totuudessa.” (Joh. 4:23) Totuus ei ole ristiriidassa itsensä kanssa. Kaikki maailman monien uskontojen ristiriitaiset opetukset eivät voi olla paikkansapitäviä. Siksi täytyy olla joitakin vilpittömästi uskonnollisia ihmisiä, jotka eivät ole tosi palvojia, koska he eivät palvo totuuden mukaan.
MITEN VOIMME OLLA VARMOJA SIITÄ, ETTÄ SE MITÄ USKOMME ON TOTUUS?
Tämä ei ole epäkunnioittava kysymys. Ei ole laisinkaan väärin tutkia käsityksiään Raamatun valossa sen varmistamiseksi, ovatko ne totuudenmukaisia vai eivät. Apostoli Paavali kehotti: ”Varmistautukaa kaikesta; pitäkää kiinni siitä, mikä on hyvää.” – 1. Tess. 5:21.
Todisteet osoittavat, että Jumala on olemassa ja että hän on paljastanut itsensä, nimensä ja tarkoituksensa Sanansa Raamatun välityksellä. Jos me luemme Raamattua ja sovellamme oppimaamme, meidät ohjataan tämän elämän salahautojen välitse ja me saamme suurenmoisen toivon elämästä tulevaisuudessa. Uskotko sinä tähän? Sillä, uskotko sinä siihen vai et, on varmasti merkitystä. Me pyydämme sinua ottamaan vastaan Jehovan todistajien tarjoaman avun tutkiessasi todisteita. Silloin sinäkin voit tulla onnelliseksi ja varmaksi siitä, että se mihin sinä uskot on totuus.