Oletko koskaan miettinyt:

Tarvitsemmeko me todella uskontoa?

”Uskonto? Kuka sitä tarvitsee?” Nykyään monet näyttävät sanovan näin. Ranskassa vain 15 prosenttia väestöstä käy säännöllisesti kirkossa. Suomessa vastaava luku on kahden prosentin luokkaa. Saksan liittotasavallassa kuuden vuoden aikana lähes puolitoista miljoonaa ihmistä pyysi nimensä poistamista kirkonkirjoista. Saatujen tietojen mukaan suuntaus on sama muissakin maissa.

Monet kirkon jäsenet käyvät ristiäisissä, häissä ja hautajaisissa, mutta osallistuvat hyvin vähän muuhun. Eräs Yhdysvalloissa äskettäin tehty gallup osoitti uskonnon vähäisen vaikutuksen. Sen mukaan kolme neljäsosaa väestöstä on sellaista, ettei sille tule uskonto mieleenkään sen ratkaistessa sitä, mikä on oikein ja väärin.

Oletko sitä mieltä, että uskonto on vanhanaikaista tällä tieteellisellä 1900-luvulla, jolle on leimallista tavallista vapaampi halujen tyydyttäminen? Monet ovat sitä mieltä. Toiset pitävät uskontoa ilman muuta vahingollisena ja viittaavat siihen, miten jotkin uskonnot ovat olleet aktiivisesti mukana kumouksellisissa liikkeissä ja miten uskonnolliset erimielisyydet ovat osaltaan lisänneet epävakaisuutta esimerkiksi Pohjois-Irlannissa ja Lähi-idässä.

”Tarvitsemmeko me todella uskontoa?” on siis aiheellinen kysymys. Mutta joistakin taustatiedoista on apua ennen kuin me vastaamme siihen.

MIKSI USKONTO ON SÄILYNYT NIIN KAUAN?

Ollaksemme rehellisiä meidän täytyy myöntää, että läpi historian monet uskonnot ovat suuresti lisänneet ihmisten taakkoja. Silti suurin osa noista ihmisistä on pitänyt lujasti kiinni palvontajärjestelmästään. World Book Encyclopedia -teos sanoo: ”Ei ole koskaan ollut kansaa, jolla ei olisi ollut jonkinlaista uskontoa.” Miksi? Koska ihmisellä on vaistomainen palvontatarve.

Mitä on sanottava nykyisestä uskonnon hylkäävästä suuntauksesta? Vaikka uskonto on joutunut ennen näkemättömän propagandahyökkäyksen kohteeksi, usko Jumalaan on säilynyt. Jopa Neuvostoliitossa, jossa ateismi on ollut monia vuosia valtion politiikkana, usko Jumalaan on kaikkea muuta kuin kuollut.

Tosin monet ovat kääntäneet selkänsä uskonnolle. Mutta ovatko nämä ihmiset todellisuudessa voittaneet vaistomaisen uskonnontarpeensa? Eivät useinkaan. Eikö ole totta, että suuren hädän hetkinä epäuskoisetkin koettavat rukoilla Jumalaa? Historioitsijat ovat myös panneet merkille, että ihmiset, jotka hylkäävät perinteiset uskonnot, turvautuvat usein korvikkeisiin. Esimerkiksi monet uskovat tieteeseen tai kansallismielisyyteen samalla tavalla kuin aiemmat sukupolvet uskoivat Jumalaan. Jopa eräitten pop-idoleitten ja urheilusankareitten saama kohtelu muistuttaa epäilyttävästi uskonnollista palvontaa.

Historia siis osoittaa, että meillä on luontainen palvontatarve. Mutta onko siinä kaikki?

MIKÄ ON TODELLINEN SYY SIIHEN MIKSI ME TARVITSEMME USKONTOA?

Todellinen syy siihen, miksi me tarvitsemme uskontoa, on tämä: Jumala on olemassa, ja hän on tehnyt meidät sellaisiksi, että me tarvitsemme palvontaa, ja hän todella haluaa meidän palvovan häntä. – Ps. 100:2, 3.

Jotkut pitävät koko ajatusta Jumalan olemassaolosta vanhanaikaisena. Kuitenkin monet tämän päivän sivistyneimmistä ihmisistä uskovat häneen. ”Maailman huomattavimpana rakettiasiantuntijana” pidetty tri Wernher von Braun on sanonut: ”Minun on yhtä vaikea käsittää sellaista tutkijaa, joka ei myönnä maailmankaikkeuden olemassaolon takana olevaa korkeampaa järjellisyyttä, kuin jotakuta teologia, joka kieltäytyisi tunnustamasta tieteen saavutuksia.”

Jumala on olemassa. Palvontatarpeemme osoittaa sen. Todisteita voidaan nähdä myös hyvin suunnitellussa maapallossamme. Ja hän on paljastanut itsensä meille Raamatun välityksellä. Jos sinun on vaikea hyväksyä näitä tosiasioita, me kannustamme sinua tutkimaan todisteita huolellisesti. Tämän lehden julkaisijat auttavat sinua mielellään siinä.

MITÄ ON SANOTTAVA USKONNON AIHEUTTAMASTA VAHINGOSTA?

Ei voida kiistää, että jotkin uskonnot ovat aiheuttaneet paljon vahinkoa. Jeesuksen päivinä kirjanoppineet ja fariseukset olivat hyvin uskonnollisia. He olivat myös sortavia ja ulkokultaisia ja aiheuttivat paljon vahinkoa uskonnon nimissä. Mutta Jeesus Kristus oli erilainen. Hän opetti totuutta.

Samoin apostoli Pietari osoitti, että myöhempinä vuosina ilmaantuisi niin sanottuja kristittyjä lahkoja, jotka sortaisivat ihmisiä. ”Heidän takiaan totuuden tietä tullaan pilkkaamaan.” (2. Piet. 2:1, 2) Siitä huolimatta ”totuuden tie” olisi yhä olemassa. Kuten Jeesuksen päivinä, nykyäänkin jokainen, joka haluaa tutkia tosiasioita Raamatun valossa, voi löytää tosi uskonnon.

MITÄ SE VOI MERKITÄ SINULLE?

Niille, jotka osallistuvat Jumalan puhtaaseen palvontaan, on siitä todellista hyötyä. Elämän hämmentävien tekijöitten keskellä he hyötyvät siitä kirjasta, jonka Jumala on antanut oppaaksi ihmiskunnalle. ”Koko Raamattu on Jumalan henkeyttämä ja hyödyllinen opettamiseen, ojentamiseen, oikaisemiseen, kurittamiseen vanhurskaudessa.” (2. Tim. 3:16) Vilpittömästi sovellettuina Raamatun periaatteet voivat tuottaa aitoa tyydytystä. Ne voivat auttaa onnellisemman perhe-elämän luomisessa ja jopa auttaa sinua tulemaan paremmin toimeen toisten kanssa. Tässä pimenevässä maailmassa Raamattu on ’heidän jalkainsa lamppu ja valkeus heidän tiellään’. (Ps. 119:105) He voivat myös esittää ongelmansa Jumalalle rukouksessa luottaen siihen, että hän kuulee ja auttaa heitä. – 1. Joh. 5:14.

Sitä paitsi eteen avautuu uusia tulevaisuudennäkymiä. He saavat tietää, että nykyinen kaoottinen maailma ”on häviämässä . . . mutta se, joka tekee Jumalan tahdon, pysyy ikuisesti”. (1. Joh. 2:17) Jumala on luvannut, että pian tulee jotakin aivan uutta: ”Hänen lupauksensa mukaan me odotamme uusia taivaita ja uutta maata, joissa vanhurskaus on asuva.” – 2. Piet. 3:13.

Liian ihanteellistako? Ei, jos me hyväksymme tosiasiat. Todellisuudessa me olemme itsellemme velkaa sen, että tutkimme todisteita nähdäksemme, miten voimme saada osamme tällaisista siunauksista. Me siis tarvitsemme tosi uskontoa.