Yhdessä asuminen avioitumatta
ERÄS 21-vuotias korkeakoulutyttö sanoi: ”Parasta yhdessä asumisessa avioitumatta on se, että kumpikin tietää itsensä löytämiseen kuluvan vielä kauan, ja tieto siitä, että jos muuttuu paljonkin ja jos muutamassa kuukaudessa tai vuodessa selviää, ettei yhteenkuuluvuutta löydy, niin paria ei ole lopullisesti sidottu yhteen.”
Yhä useammat ovat samaa mieltä hänen kanssaan. Onko hän oikeassa? Onko avioliiton tilalle tarjolla jotakin parempaa? Miksi oikeastaan niin monet asuvat avosuhteessa?
Valtava lisäys
Avosuhdehan tarkoittaa juridisesti vahvistamatonta miehen ja naisen avioliittomaista yhteiselämää, ja tällä tavalla elävien ihmisten määrä on kasvanut tavattomasti. Viisi prosenttia yli 15-vuotiaista suomalaisista asui vuonna 1978 avosuhteessa. Japanissa niiden äitien lukumäärä, joiden avioliittoa ei ollut juridisesti vahvistettu, on enemmän kuin kaksinkertaistunut viidessä vuodessa.
Ruotsissa avosuhteessa asuvien määrä on kasvanut noin 35 prosenttia 1950-luvulta 1970-luvulle. Brasiliassa tällä tavalla asuvien määrä on kasvanut noin kahdesta miljoonasta vuonna 1970 lähes neljään miljoonaan tällä hetkellä.
On selvää, että suhtautuminen avioliittoon on muuttunut voimakkaasti. Mutta miksi?
Miksi niin yleistä?
Syitä on monia. Yksi on se, että moni avioliitto on tuskallinen kokemus, kuten kasvavat avioeroluvut osoittavat. Joillakuilla on takanaan hyvin rasittava ja vaikea avioliitto, eivätkä he halua kokea samaa uudelleen.
Laillistettu abortti ja varmemmat ehkäisymenetelmät ovat monin paikoin helpottaneet tällaista elämäntapaa. Lisäksi yhteiskunta suhtautuu suvaitsevammin ihmisten elintapoihin ja sekin helpottaa avosuhteen aloittamista. Ja aika ajoin avosuhteessa on taloudellista etua, jos esimerkiksi verolait suosivat naimattomia ihmisiä.
Sisäisillä voimilla on myös oma vaikutuksensa. Monet nykyajan naisista pelkäävät miehen valta-asemaa. Avioliittositoumuksen pelätään voivan johtaa oman identiteetin häviämiseen. Nykyään naiset ovat myös tasa-arvoistuneita, ja monet heistä ovat kiinnostuneempia urasta kuin perheen kasvattamisesta. Ja sitten on olemassa huoli siitä, että puoliso muuttuu huonompaan suuntaan.
Jotkut kapinoivat vanhempiaan tai tiukkoja moraalisääntöjä vastaan. Toiset etsivät seksuaalista vaihtelua ilman vastuuta. Moni pitää sitä vaihtoehtona yksinäisyydelle. Jotkut ajattelevat psykologisia tekijöitä ja ovat sitä mieltä, että avoparin ”erotessa” epäonnistuminen tuntuu vähäisemmältä kuin silloin, kun avioliitto epäonnistuu. Ja on niitäkin, jotka ajattelevat vilpittömästi, että he ovat huomaavaisempia toisilleen, kun heillä ei ole laillista velvoitetta siihen.
Mutta tuottaako avosuhde aina odotuksia vastaavaa tyydytystä ja onnea? Johtaako se yleensä parempaan elämäntapaan kuin avioliitto? Ajattele huolellisesti erään naisen kokemuksia, jotka eivät ole lainkaan harvinaisia niiden keskuudessa, jotka valitsevat tällaisen elämäntavan.
[Tekstiruutu s. 4]
SUOMI Noin 5 % yli 15-vuotiaista suomalaisista asui vuonna 1978 avosuhteessa
BRASILIA Avosuhteessa asuvien määrä kasvoi 100 % 10 vuodessa
RUOTSI Avosuhteessa asuvien määrä kasvoi 35 % 20 vuodessa
JAPANI Vihkimättömien äitien määrä kasvoi 100 % 5 vuodessa