Kestääkö avioliitto vertailussa?
USEIMMAT ovat yhtä mieltä siitä, että edellä olevan kaltaista todella tapahtuu. Mutta he viittaavat siihen, että monet avioliitotkin ovat täynnä vaikeuksia ja huolia.
Se on varmasti totta. Avioerojen kasvava määrä lähes kaikissa maailman maissa on yksi osoitus siitä.
Mutta merkitseekö tämä sitä, että yhdessä asuminen avioitumatta on siedettävämpää, parempi tie onnellisuuteen?
Kumpi on lujempi?
Väitetään, että valinnanvapauteen perustuva suhde on lujempi kuin velvollisuuteen perustuva suhde. Mutta kumpi on todellisuudessa lujempi: suhde, jonka luvataan kestävän vain päivän kerrallaan, kunnes tapahtuu jotakin sellaista, mihin toinen ei haluakaan sopeutua, vai sellainen suhde, joka on halukas mukautumaan odottamattomiin tilanteisiin ja joka kestää niin kauan kuin mahdollista?
Moni ongelma on samanlainen. Esimerkiksi ratkaisut sen suhteen, missä asua, missä määrin kumpikin saa päättää omista asioistaan, millaiseksi sukupuolielämä halutaan ja hankitaanko lapsia, ovat yhteisiä sekä naimisissa oleville että avosuhteessa asuville.
Mutta ilman avioliittositoumusta ongelmia tulee lisää. Esimerkiksi millaisia suurempia hankintoja pitäisi tehdä ja kenen rahoilla? Ketkä saavat tietää, etteivät he ole naimisissa, ja keiden ei pitäisi tietää sitä? Mitä henkilökohtaisia ystäviä he voivat kutsua kotiin, ja miten he aikovat esitellä itsensä toisille? Miten tulee menetellä tavattaessa kumppanin omaa perhettä ja lähisukulaisia? Nämä ovat vain joitakin sellaisia seikkoja, jotka ovat hankalampia ilman avioliittositoumusta.
Sitoutumisen arvo
Eräs 28-vuotias opettaja, joka myöhemmin avioitui sen naisen kanssa, jonka kanssa hän oli asunut, sanoi: ”Minusta alkoi parin vuoden kuluttua tuntua siltä kuin olisin elänyt tyhjiössä. Asuimme yhdessä emmekä voineet suunnitella mitään. . . . Emme voineet päättää, ostammeko talon vai emme, käytämmekö rahojamme kalliisiin lomiin vai säästämmekö perhettä varten. Nyt meistä ei kumpikaan ole vapaa lähtemään noin vain, mutta tilalle olemme saaneet sen, että me voimme laatia suunnitelmia.”
Eräs 34-vuotias kirjailija sanoi: ”Olen ehkä vanhanaikainen, mutta avioliittositoumus saa minut tuntemaan oloni turvallisemmaksi. Minulla on niin moni suhde päättynyt miehen yhtäkkiseen lähtemiseen, että huoli siitä, lähtisikö J–kin, kulutti työtarmoani. Minua lohduttaa kovasti se, että olemme tunnustaneet itsellemme ja maailmalle aikovamme pysyä yhdessä.”
Tosin täysi sitoutuminen avioliittoon ei estä ihmisiä kohtaamasta vaikeuksia. Mutta se auttaa heitä tuntemaan, että heillä on suurempi velvollisuus niiden ratkaisemiseksi, eivätkä he tyydy epäonnistumisiinsa yhtä nopeasti. Eräs aviomies, joka oli jatkuvasti riidellyt asuinkumppaninsa kanssa ennen avioitumista, sanoi: ”Koska olemme naimisissa, olemme yrittäneet kovemmin olla riitelemättä. Me molemmat yritämme. Koska meidät on sidottu yhteen, ei ole mitään järkeä riidellä siitä. Aiemmin meillä oli tapana aina uhkailla poislähdöllä, mutta nyt me emme tee niin.”
Tri Nancy Clatworthy Ohion valtionyliopistosta (USA:sta) huomasi, että pariskunnat, jotka eivät olleet asuneet yhdessä ennen avioliittoa, olivat ”hieman onnellisempia ja menestyksekkäämpiä. Heillä oli vähemmän avioeroja. ”Eräs australialainen tutkimus, johon osallistui 211 paria, osoitti, että ”avosuhteessa asuvat keskustelivat suhteen purkamisesta . . . paljon useammin kuin avioliitossa olevat”. Raportissa todettiin, että silloin kun sitoutuminen suhteeseen oli heikompaa, olivat ”rakkauden ja hellyyden tunteet kumppania kohtaan samoin kuin seksuaalinen uskollisuus hänelle heikommat kuin naimisissa olevilla”.
Kun on lapsia
Millaisen suhteen on todettu sopivan parhaiten lasten henkiselle ja fyysiselle hyvinvoinnille? Ilman muuta vakaan, vanhempien muodostaman avioliiton, joka antaa rakkautta, tukea ja opetusta.
Monet avosuhteessa asuvat lupaavat mennä naimisiin, jos syntyy lapsia. Mutta onko odottamaton raskaus hyvä perustus, jolle avioliitto voidaan rakentaa? Kun nainen tulee raskaaksi, aivan liian usein käy niin, ettei kumppani haluakaan avioitua hänen kanssaan. Onko todella kypsää polttomerkitä lapsensa aviottomaksi?
Todisteet osoittavat, että yleensä lapsista, jotka tietävät etteivät heidän vanhempansa olleet naimisissa, samoin kuin lapsista, jotka ovat hajonneista kodeista, kasvaa sellaisia, jotka eivät luota kehenkään. He pystyvät huonommin luomaan kestäviä suhteita ja voivat suhtautua hyvin kyynisesti rakkauden merkitykseen.
Rakkaudellisella isällä ja äidillä on suunnaton merkitys lapsen kehitykselle ja tasapainolle. Englantilainen lapsipsykiatri Arthur Graham on sanonut: ”Olemme huomanneet, ettei lasta voida kasvattaa missään niin hyvin kuin perheen puitteissa, ja meidän tulee suunnata kaikki ponnistuksemme siihen, että vanhemmat pystyisivät suoriutumaan paremmin tästä tehtävästä.”
Kaikki merkit viittaavat samaan päätelmään: mitä lujemmin pari on sidottu yhteen, sitä todennäköisemmin suhde tyydyttää kaikkia asianosaisia. Mutta miksi on niin?
Syvällisempi syy
On vielä eräs paljon syvällisempi syy siihen, miksi avioliitto on parempi järjestely kaikille asianosaisille ja miksi, kuten tri Graham sanoi, ”olemme huomanneet, ettei lasta voida kasvattaa missään niin hyvin kuin perheen puitteissa”. Se liittyy siihen, millaisiksi meidät on tehty.
On ilmeistä, että ihmisen mieli ja tunteet ovat hyvin monimutkaisia. Kuka siis voi sanoa, miten ne toimivat parhaiten miehen ja naisen välisissä suhteissa samoin kuin silloin, kun on kysymys lapsista?
Eikö miehen ja naisen Luoja, hän joka suunnitteli lisääntymiskyvyn, olisi viisain tässä suhteessa? Varmasti näiden kahden sukupuolen Tekijä voi kertoa meille, miksi hän loi ne ja miten niiden välinen suhde onnistuu parhaiten.
Kun siis Raamattu kertoo meille, että Jumala ’loi heidät mieheksi ja naiseksi’, voimme olla varmat siitä, että sillä oli jokin tarkoitus. (1. Moos. 1:27) Yksi tarkoitus oli toveruus ja toinen liittyi jälkeläisten tuottamiseen, koska naisesta puhutaan miehen ”täydennyksenä”. (1. Moos. 2:18, UM) Oliko heidän suhteensa määrä olla koeluontoinen? Luojan sana vastaa kieltävästi: ”Mies luopukoon isästänsä ja äidistänsä ja liittyköön vaimoonsa, ja he tulevat yhdeksi lihaksi.” (1. Moos. 2:24) Edelleen tällainen vakaa aviosuhde tarjoaisi parhaan ilmapiirin lasten kasvattamiselle. – 1. Moos. 1:28; Ef. 6:4.
Jumala siis loi kaksi sukupuolta siinä tarkoituksessa, että ne liittyisivät yhteen kunniallisessa avioliitossa ja pysyisivät uskollisena toisilleen voidakseen muodostaa perheen. Jeesus Kristus todellakin sanoi myöhemmin: ”Joka eroaa vaimostaan muun kuin haureuden perusteella ja menee naimisiin toisen kanssa, se tekee aviorikoksen.” (Matt. 19:9) Raamattu jatkaa: ”Tätä Jumala tahtoo, . . . että kartatte haureutta.” – 1. Tess. 4:3.
Siksi yhdessä asuminen ilman siitä todistajien edessä tehtyä sitoumusta ja sen asianmukaista rekisteröintiä merkitsee yksinkertaisesti sitä, että pari elää haureudessa. Jumala ei voi siunata tällaista laitonta yhteiselämää, eikä se voi tuoda puhdasta omaatuntoa niille, jotka haluavat tehdä oikein. – 1. Kor. 6:9, 10; Ilm. 21:8; 22:15.
Jotkut voivat ajatella, että Jumalan moraalilait riistävät heiltä monia elämän nautintoja. Mutta siitä ei ole lainkaan kysymys. Hänen lakinsa on tehty ihmisten hyväksi, ei vähentämään heidän onnellisuuttaan. Jumalan moraalilakien tahallisesta halveksimisesta johtuva sukupuolitautien, ei-toivottujen raskauksien, aborttien ja sydänsurujen valtava lisäys osoittaa, ettei Jumalan lain pilkkaamisesta ole ihmisille mitään pysyvää hyötyä.
Mutta jos avioliitto on Jumalan järjestely, miksi kuitenkin niin monilla naimisissa olevilla ihmisillä on ollut paljon sydänsuruja, varsinkin meidän sukupolvemme aikana? Mitä vaaditaan, jotta avioliitto onnistuisi?
[Huomioteksti s. 6]
Todisteet osoittavat, että yleensä lapsista, jotka tietävät etteivät heidän vanhempansa olleet naimisissa, kasvaa sellaisia, jotka eivät luota kehenkään
[Huomioteksti s. 7]
Kaikki merkit viittaavat samaan päätelmään: mitä lujemmin pari on sidottu yhteen, sitä todennäköisemmin suhde tyydyttää kaikkia asianosaisia
[Huomioteksti s. 7]
Jeesus Kristus sanoi: ”Joka eroaa vaimostaan muun kuin haureuden perusteella ja menee naimisiin toisen kanssa, se tekee aviorikoksen”