Mistä löytyvät lakien juuret?
LAKIEN juuret? Jos olet ranskalainen tai saksalainen tai suomalainen, voit ajatella Corpus juris civilis -nimistä lakikokoelmaa, jonka Rooman keisari Justinianus kokosi 500-luvulla. Pitää paikkansa, että nykyinen mannermainen oikeus perustuu tähän teokseen.
Mutta nykyään on olemassa vielä vanhempi yleisesti tunnettu kirja, joka sisältää lakiaineistoa. Tämä kirja on Raamattu. Monet lait, jotka ensin annettiin Moosekselle yli 2000 vuotta ennen Justinianuksen aikaa, ovat kestäneet ajan kokeen niin hyvin, että ne voidaan nyt löytää nykyisten kansojen perustuslaeista. Ajattelehan muutamaa Yhdysvaltain perustuslaista otettua esimerkkiä:
Raamatun lakeja Yhdysvaltain perustuslaissa
Yhdysvaltain perustuslain III luvun 3. pykälässä sanotaan: ”Ketään älköön tuomittako syylliseksi valtiopetokseen ilman kahden todistajan todistusta samasta ilmeisestä teosta tai ilman avoimessa oikeudenkäynnissä annettua tunnustusta.”
Tämä vastaa Raamatun lakia, joka sanoi: ”Yksi ainoa todistaja älköön olko pätevä ketään vastaan, olkoonpa mikä pahateko tai rikkomus, mikä synti tahansa, . . . Kahden tai kolmen todistajan sanalla on asia vahva.” – 5. Moos. 19:15.
Tämän perustuslain samassa pykälässä sanotaan edelleen, että ”yksikään valtiopetostuomio älköön sisältäkö verensaastumista tai oikeuksien menettämistä muutoin kuin tuomitun henkilön elinajaksi”. Mitä se merkitsee? Sitä, ettei valtiopetokseen syylliseksi tuomitun perhettä saa rangaista siitä, mitä syyllinen teki.
Tämä on myös raamatullinen laki. ”Älköön isiä rangaistako kuolemalla lasten tähden älköönkä lapsia isien tähden; kukin rangaistakoon kuolemalla oman syntinsä tähden.” – 5. Moos. 24:16.
Tasa-arvoisuus lain edessä
Yhdysvaltain perustuslain mukaan ei kukaan, ei edes presidentti, voi olla lain yläpuolella. Jos presidentti tuomitaan jostakin väärinkäytöksestä ja pannaan viralta, hän on silloin ”syytteen, oikeudenkäynnin, tuomion ja rangaistuksen alainen lain määräämällä tavalla”. – I luvun 3. pykälä.
Tässä tapauksessa tämä perustuslaki menee pitemmälle kuin Englannin laki, joka ei yleensä soveltunut kuninkaaseen. Se ei kuitenkaan mene Raamatun lakia pitemmälle, jossa laissa sanottiin kuninkaasta näin: ”Kun hän on noussut valtaistuimellensa, kirjoituttakoon hän itsellensä kirjaan jäljennöksen tästä laista, joka on leeviläisten pappien huostassa. Ja hän . . . lukekoon sitä, niin kauan kuin elää, oppiaksensa pelkäämään Herraa, Jumalaansa, ja noudattamaan tarkoin kaikkia tämän lain sanoja ja näitä käskyjä.” (5. Moos. 17:18, 19) Kuningas ei varmastikaan ollut lain yläpuolella!
Yhdysvaltain perustuslain XIV lisäys kehitteli edelleen ajatusta yhdenvertaisuudesta lain edessä sanomalla, että ”yksikään osavaltio älköön riistäkö keneltäkään henkeä, vapautta tai omaisuutta ilman asianmukaista oikeudenkäyntiä, ja älköön kieltäkö keneltäkään tuomiovaltansa alaiselta henkilöltä yhtäläistä lain suojaa”. – 1. pykälä.
Mooseksen laki sanoi samalla tavalla! ”Älä ole puolueellinen köyhän hyväksi äläkä pidä ylhäisen puolta, vaan tuomitse lähimmäisesi oikein.” – 3. Moos. 19:15.
On huomion arvoista, että israelilaisten lakien tarjoama yhtäläinen suoja ulottui Israelin ’tuomiovallan alaisiin’ muukalaisasukkaisiin. ”Sama laki olkoon maassasyntyneellä ja muukalaisella, joka asuu teidän keskuudessanne.” – 2. Moos. 12:49.
Tällainen yhdenvertaisuuden vaatiminen on yllättävää, kun ajattelemme, että Israelin kansan aikana muiden kansojen kuninkaat olivat usein rajattoman vallan omaavia hallitsijoita, täysin lain yläpuolella. Sitä paitsi likipitäen Mooseksen lain ajalta olevat babylonialaiset ja assyrialaiset lait tavallisesti syrjivät köyhiä kansanluokkia.
Tällainen lain turvin tapahtunut luokkasyrjintä ei kadonnut babylonialaisten myötä. Englannissa voitiin vielä muutama sata vuotta sitten hirttää köyhä ihminen, pelkän varkauden vuoksi, mutta sellainen joka osasi lukea – siis jonkin parempiosaisen luokan jäsen, kuten esimerkiksi pappi – saattoi tehdä murhan ja saada vain lievän rangaistuksen! – H. B. Clark, Biblical Law, s. 269, 270.
”Nopea ja julkinen oikeudenkäynti”
Yhdysvaltain perustuslain VI lisäys sisältää oikeudenkäyntiin liittyviä periaatteita. ”Kaikissa rikosoikeudenkäynneissä syytetty nauttikoon oikeutta nopeaan ja julkiseen oikeudenkäyntiin, . . . oikeutta saada tieto syytteen luonteesta ja syystä; oikeutta tulla kuulluksi samanaikaisesti häntä vastaan olevien todistajien kanssa.” Sovellettiinko näitä periaatteita lainkäyttöön raamatullisina aikoina?
Kyllä sovellettiin. Rikosasiain oikeudenkäynnit olivat epäilemättä Israelissa paljon nopeampia kuin tällä hetkellä monissa maissa, joissa tuomioistuinten jutturuuhkat ja mutkikkaat menettelytavat aiheuttavat monia viivästymisiä. Koska paikallinen tuomioistuin sijaitsi kaupungin porttien luona, ei ollut epäilystäkään oikeudenkäynnin julkisuudesta! (5. Moos. 16:18–20) On selvää, että julkiset oikeudenkäynnit lisäsivät tuomareitten huolellisuutta ja oikeudenmukaisuutta, jotka ominaisuudet joskus häviävät suljettujen ovien takana pidetyissä oikeudenkäynneissä. Mitä on sanottava todistajista?
Raamatullisina aikoina todistajia vaadittiin todistamaan julkisesti. Tästä syystä heitä varoitettiin, etteivät he antaisi yleisen mielipiteen paineen vaikuttaa todistukseensa, ’niin että he taipuisivat joukon mukaan ja vääntäisivät oikean vääräksi’. Väärästä valasta ei rangaistu vankeustuomiolla vaan sillä rangaistuksella, jonka väärä todistaja oli koettanut aiheuttaa syytetylle – jopa kuolemalla! – 2. Moos. 23:2; 5. Moos. 19:15–21.
”Julma tai epätavallinen rangaistus”
Yhdysvaltain perustuslain VIII:ssa lisäyksessä kielletään ”julman tai epätavallisen rangaistuksen” langettaminen. Sekin heijastaa erästä Mooseksen lain piirrettä, joka sanoi: ”Jos syyllinen tuomitaan raippoihin, . . . Neljäkymmentä raippaa saa hän [tuomari] hänelle antaa, ei enempää, ettei veljeäsi häväistäisi sinun silmiesi edessä antamalla hänelle vielä useampia lyöntejä.” – 5. Moos. 25:2, 3.
Mikä vastakohta tämä onkaan joidenkin Israelin naapureitten käyttämille äärimmäisen ”julmille tai epätavallisille” rangaistuksille, sillä esimerkiksi assyrialaiset leikkasivat usein irti korvat, nenän ja huulet vähäisistä rikkomuksista! Silloinkin kun Israelissa pantiin täytäntöön kuolemantuomio, se tapahtui yleensä kivittämällä, mikä oli vanhan ajan mittapuitten mukaan inhimillistä. Lisäksi tuomittua vastaan todistaneita vaadittiin osallistumaan hänen kuoliaaksi kivittämiseensä, mikä epäilemättä esti todistajia antamasta väärää todistusta. – 5. Moos. 13:9, 10.
Edistyksellinen laki
Yhdysvaltain perustuslaki on tietenkin vain yksi esimerkki nykyisistä laeista, jotka saavat kiittää Raamatun lakeja. Kun Raamattua verrataan muihin nykyisiin lakeihin, se osoittautuu huomattavan edistykselliseksi.
Ajattelehan murhan tuomitsevia Raamatun lakeja. Nykyinen laki erottaa ihmisen tahattoman tappamisen tahallisesta, harkitusta surmaamisesta.
Raamatun laki tekee saman eron. Se huolehti viisaasti siitä, että toisen ihmisen tappanut saattoi päästä ’turvapaikkaan’ pakenemalla tuohon tarkoitukseen varattuihin kaupunkeihin. Tämä antoi uhrin sukulaisille aikaa toipua alkujärkytyksestään, samalla kun selviteltiin asiaa. Myöhemmin järjestettiin oikeudenkäynti sen ratkaisemiseksi, oliko tappo tahaton vai tahallinen. Harkitusti murhasta vaadittiin aina kuolemanrangaistusta, mutta ei koskaan tahattomasta taposta. – 4. Moos. 35:6–34.
Nykyajan oikeusongelmia
Nykyisissä laeista on se usein myönnetty vika, että niitä on niin paljon ja ne ovat niin monimutkaisia, etteivät useimmat ymmärrä niitä. Eräs asiantuntija onkin sanonut: ”Roomalaisten lakien tavoin nykyisistä laeista on tullut ’ristiriitaisia, osin vanhentuneita, osin epäkäytännöllisiä ja osin epäselviä, ja niitä on aivan liian paljon’.”
Sen vastakohtana Mooseksen lait ovat selkeitä ja yksinkertaisia. Vaikeita ongelmia ei ratkaistu tekemällä uusia lakeja vaan tulkitsemalla olemassa olevia lakeja. Tätä tarkoitusta varten järjestettiin käytännöllinen oikeusjärjestelmä, jossa vaikeat tapaukset menivät ylempiin tuomioistuimiin paljolti samaan tapaan kuin nykyään monissa maissa. Tuomareitten pätevyysvaatimukset olivat korkeat. – 2. Moos. 18:21, 22.
Lisäksi Mooseksen laki tarjosi lainopillista kasvatusta, sillä kansa ei voi totella lakeja, joita se ei ymmärrä. Siksi joka seitsemäs vuosi järjestettiin erityisiä kokouksia, joissa koko laki luettiin ja sitä selitettiin kansalle. Perhetasolla vanhempien odotettiin jatkuvasti opettavan Lakia lapsilleen. – 5. Moos. 31:10–13; 6:1–9.
Asiantuntijat myöntävät, että nykyisten oikeusjärjestelmien vaikeudet ovat kasvamassa. Eräs tietolähde sanoo: ”Rikoslaki kohtasi 1970-luvulla vakavia ongelmia . . . Jutut ovat ruuhkautuneet yhä pahemmin . . . amerikkalaisiin tuomioistuimiin . . . Nuorisorikollisuudesta on tullut erittäin vakava ongelma ei vain länsimaissa vaan myös Neuvostoliitossa . . . Yhä enemmän on saamassa kannatusta se käsitys, etteivät vankilassa vietetyt määrävuodet ole menestyksellisin tapa tuomitun rikollisen käsittelemiseksi.” – Encyclopedia Americana, 1977, 17. osa, s. 73.
Moosekselle annettu oikeusjärjestelmä esti tällaiset ongelmat. Oikeudenkäyttö oli nopeaa ja hajautettua. Nuorisorikollisuus oli harvinaista Israelissa, sillä sitä pidettiin hyvin vakavana ja siitä voitiin rangaista kuolemalla. (5. Moos. 21:18–21) Mooseksen laki ei tuntenut minkäänlaisia vankeustuomioita. Varkaita rangaistiin siten, että he joutuivat hyvittämään uhreilleen heille aiheuttamansa vahingon, ei vankeustuomioilla. Tahallisia murhaajia ei laskettu ehdonalaiseen vapauteen, jotta he olisivat taas päässeet murhaamaan, sillä heidät aina teloitettiin.
Vaikka Mooseksen laki sisältää yli 600 säädöstä, niin lakikokoelmaksi se oli vähäinen verrattuna nykyisiin lakikokoelmiin. Silti nuo 600 lakia voitiin supistaa muutamaksi perusperiaatteeksi, niin kuin Jeesus Kristus osoitti: ”’Sinun tulee rakastaa Jehovaa, Jumalaasi, koko sydämelläsi ja koko sielullasi ja koko mielelläsi.’ Tämä on suurin ja ensimmäinen käsky. Toinen, sen kaltainen, on tämä: ’Sinun tulee rakastaa lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.’ Näissä kahdessa käskyssä riippuu koko Laki ja Profeetat.” – Matt. 22:37–40.
Jeesus sanoi myös: ”Sen tähden kaikki, mitä tahdotte ihmisten tekevän teille, teidänkin täytyy samoin tehdä heille; tätähän [Mooseksen] Laki ja Profeetat tarkoittavat.” – Matt. 7:12.
Eikö olekin hyvä neuvo? Jos ihmiset ohjaisivat asioitaan rakkauden avulla, ihmiskunta ei tarvitsisi laajoja lakikokoelmia, lakimiehiä ja oikeusistuinjärjestelmiä. Nykymaailman valtava, sokkeloinen oikeuskoneisto on murheellinen osoitus nykyisestä rakkauden puutteestamme. Vaikka me emme voikaan muuttaa maailmaa, Jumala aikoo muuttaa sen täysin poistamalla nykyisen asiainjärjestelmän. (Dan. 2:44) Eikö meidän kaikkien pitäisi sillä välin pyrkiä soveltamaan Jeesuksen hyviä neuvoja ollessamme tekemisissä toisten kanssa sekä oikeudellisissa että muissa asioissa?
[Tekstiruutu s. 18]
MOOSEKSEN LAKI NYKYISTEN LAKIEN EDELLÄKÄVIJÄNÄ
Syylliseksi julistaminen vakavaan rikokseen edellyttää kahta tai useampaa todistajaa – 5. Moos. 19:15
Rangaistusta ei saa ulottaa muihin kuin syylliseen osapuoleen – 5. Moos. 24:16
Hallitsijakin on lain alainen – 5. Moos. 17:18–20
Kaikki kansalaiset yhdenvertaisia lain edessä – 3. Moos. 19:15
Oikeus puolueettomaan ja julkiseen oikeudenkäyntiin – 5. Moos. 16:18–20
Suoja väärältä valalta – 5. Moos. 19:15–21
Ei julmia tai epätavallisia rangaistuksia – 5. Moos. 25:2, 3
Murha erosi taposta – 4. Moos. 35:16–25
Turvapaikka murhasta syytettyä varten, ja häntä pidetään syyttömänä, kunnes hänen syyllisyytensä on toteen näytetty – 4. Moos. 35:12
Tuomareilla korkeat pätevyysvaatimukset – 2. Moos. 18:21, 22
[Tekstiruutu s. 19]
MOOSEKSEN LAIN JA NYKYISTEN LAKIEN EROJA
Raamatun laki korosti uhrille suoritettavaa hyvitystä – 2. Moos. 22:1–9
Mooseksen laki ei tuntenut vankilalaitosta
Tahallisesta murhasta seurasi johdonmukaisesti kuolemanrangaistus; siksi ei ollut rikoksenuusijoita – 4. Moos. 35:21
Edistyksellinen ohjelma lain opettamiseksi kansalle – 5. Moos. 31:10–13; 6:1–9
Raamatun tuomioistuimet eivät edellyttäneet kalliita muodollisuuksia; tavallisen kansalaisen oli helppo päästä niihin kuultavaksi
Peruslakikokoelma, jota ei paisutettu, pidettiin niin yksinkertaisena, että kaikki ymmärsivät sen – 5. Moos. 4:2
Nuorisorikollisuus pidettiin hyvin vähäisenä – 5. Moos. 21:18–21
Oikeudenkäyntiä ei tarvinnut odottaa kauan