Niger monia maita ravitseva joki

MATALALLA lentävän lentokoneen matkustajille Niger-joki tuo mieleen leveän nauhan, joka on taidokkaasti kudottu Länsi-Afrikkaan. Sen kosket ja vesiputoukset ovat kuin nauhaa koristavia hienoja valkoisia pitsiröyhelöitä ja sivujoet kuin kapeita vihreitä, harmaita ja ruskeita serpentiinejä.

Mutta Niger on paljon muutakin kuin pelkkä koristus niille viidelle valtiolle, joiden läpi se virtaa ja joiden alueen se kastelee, ja yli 20 heimolle, jotka saavat ravintonsa ja toimeentulonsa sen vesistä. Se on välttämätön niiden koko olemassaololle.

Sen käytön lisäämiseksi on laadittu suunnitelmia. Nigerialla on suunnitelmia jokikuljetusten kehittämiseksi paljon yli nykyisten kuljetusmäärien. Jokialuetta pyritään kehittämään lisäämällä keinokastelua maanviljelystä ja karjan kasvatusta varten. Näillä ja muilla tavoin nigerialaiset, nigeriläiset, malilaiset ja vähäisemmässä määrin guinealaiset, beniniläiset ja jopa kamerunilaiset luottavat siihen, että Nigerjoesta on vielä enemmän hyötyä tulevaisuudessa. Nykytilanteen taustana on noin 200 vuotta sitten alkanut kehitys.

Joen avaaminen

Monin paikoin paikalliset kansat, kauppiaat ja tutkimusmatkailijat ovat käyttäneet jokea läpi vuosisatojen. Mutta vasta 1800-luvulla joki onnistuttiin tutkimaan koko pituudeltaan.

1700-luvun lopulla oli todistettu, että joen alkulähteet ovat Guinean ylängöllä vain 360 kilometrin päässä Atlantin rannikosta ja että joki virtasi sieltä sisämaahan päin. Varhaiset tutkimusmatkailijat seurasivat sen koilliseen vievää juoksua Guinean rehevien trooppisten metsien läpi Timbuktuun. Sen jälkeen he huomasivat sen kaartavan loivasti itään ja sitten etelään halki Etelä-Saharan laajojen savanni- ja paljaitten hiekkakinosalueitten. Tämä sai maantieteilijät miettimään, olisiko se Niilin tai Kongon sivujoki. Jotkut pitivät sitä itse Kongona.

Useitten tutkimusretkien jälkeen tutkimusmatkailijat lopulta pääsivät kulkemaan joen päästä päähän merelle asti. He huomasivat, että virrattuaan 4200 kilometriä Niger yhtyy Atlantin valtamereen suuhaarojen halkoman hämmentävän sokkelon eli suiston kautta, joka on Guineanlahden rannalla vain 1700 kilometrin päässä joen alkulähteiltä.

Tämän vuonna 1834 tehdyn löydön jälkeen koko joki kartoitettiin asianmukaisesti ja avattiin ulkomaisten kauppiaitten käyttöön. Nigerin merkitys alkoi nyt kasvaa paljon verrattuna siihen, miten vähän paikalliset kansat olivat käyttäneet sitä. Siihen asti ne olivat vain liikennöineet sillä pienveneillä, kalastaneet sillä ja ottaneet siitä maa- ja kotitaloudessa tarvitun veden.

Tärkeä sisävesireitti

Vuonna 1878 neljä englantilaista yhtiötä liikennöi pitkin jokea kauppalaivoilla kauas sisämaahan. Suhteellisen suuret senaikaiset höyrylaivat purjehtivat virtaa ylös noin 670 kilometriä Niger- ja Benue-jokien yhtymäkohdassa sijaitsevaan Lokojaan. Benue-sivujoella on pituutta yhtymäkohdastaan 1400 kilometriä idässä Kamerunissa sijaitsevaan Garouaan asti, ja nykyään se on sadekautena purjehduskelpoinen suurimman osan pituudeltaan. Kuitenkin näin kauas purjehtimaan pääsevien alusten syväys vaihtelee kausittain jokien vesimäärän mukaan.

Jokiliikenne on osaltaan edistänyt puutavarateollisuuden kehittymistä ja laajojen öljypalmu- ja kumiviljelmien syntymistä Nigeriaan. Se on tarjonnut myös suhteellisen helpon ja huokean vientireitin muille pohjoisten takamaitten vientikelpoisille maataloustuotteille ja tuontireitin tuontitavaroille.

Halpojen kuljetusten kasvavan kysynnän vuoksi parhaillaan suunnitellaan Niger-Benue-jokijärjestelmän suuren kuljetuskyvyn täyttä hyödyntämistä. Vuotuisen kuljetustarpeen odotetaan kasvavan nykyisestä 1,5 miljoonasta tonnista yli 6 miljoonaan tonniin vuonna 1985. Tämän tarpeen tyydyttämiseksi on suunniteltu jokien purjehduskelpoisuuden parantamista ja sopivien jokisatamien ja tehokkaitten rahdinkäsittelypaikkojen rakentamista.

Malin ja Nigerin tasavallan aavikkotasankojen matalammilla vesillä voivat liikkua vain matalakulkuiset alukset. Silti tällä jokiosuudella liikennöi melko paljon pieniä kalastus- ja kauppaveneitä ja kanootteja. Kalastus ja maatalous ovat tärkeitä täällä, varsinkin epätavallisella sisämaasuiston alueella.

Sisämaasuisto

Sadekautena Nigerjoki täyttyy Guinean ylängön rankkasateista, ja se paisuu vähitellen Malin tasangot peittäväksi tulvaksi. Tulvavedet leviävät lukuisina kiemurtelevina jokina ja laguuneina. Maa imee veden ja varastoi sen likomärkinä soina, joista ”sisämaasuisto” muodostuu. Tämä makeavetinen suo on 35 kilometriä leveä ja 425 kilometriä pitkä Timbuktun ollessa sen pohjoisella reunalla. Joen ylängöltä huuhtomat kultahiput osaltaan tekivät tuosta kaupungista vauraan ja kuuluisan keskiajalla. Vaikka kullanhuuhdonta onkin nykyään merkityksetöntä, vedet silti kastelevat hyvin maan ja ovat erinomaista kalastusaluetta.

Soilla kasvaa viljavia riisipeltoja. Tulva-ajan liikavedet kastelevat luonnollisella tavalla muita viljalajeja, kuten hirssiä ja durraa, kasvavat pellot. Täällä ei kuitenkaan käytetä sellaisia kanavia kuin Nigeriassa. Vettä kannetaan nahkakulhoissa tai muissa astioissa soiden takana oleville pelloille. Vuosisatoja vanhat maitten ja vesien omistusta koskevat sopimukset ovat estäneet nykyaikaisen keinokastelun käyttöönottoyritykset. Sitä paitsi veden juoksutus kanavia myöten lisää vedessä elävien loisten leviämisen vaaraa.

Kalastusalueet

Kalastus on tärkeä ammatti. Tulva-aikana kalat, kuten niilinahven, tulevat joen pääuomista kutemaan soille. Kun vedet perääntyvät joulukuusta maaliskuuhun, lihoneet kalat jäävät pyristelemään mataliin vesiin. Silloin kalastajien on helppo kerätä niitä tai pyytää niitä valtavat määrät pyydyksillään.

Joki ei tietenkään ylläpidä kukoistavaa kalastuselinkeinoa ainoastaan tällä sisämaasuistolla, eikä se ole ainoastaan täällä tärkeä viljelmien ja karjan olemassaololle. Kalastus on tärkeä ammatti kaikkialla Nigerin juoksulla. Kuitenkin New Bussassa Nigeriassa sijaitsevalla Kainjin padolla on suuri merkitys kalastuselinkeinon kehitykselle. Padon rakentamisen päätarkoituksena oli turvata jatkuva vedensaanti valtavalle Kainjin vesivoimalalle, joka syöttää sähköä Nigeriaan ja Nigerin tasavaltaan. Kuten voitiin odottaakin, tästä lähes 1300 neliökilometrin laajuisesta tekojärvestä on tullut tärkeä kalastusalue. Lähelle Lokojaa Kainjin kaakkoispuolelle suunnitellaan parhaillaan samanlaista patoa ja vesivoimalaa. Tällöin syntyisi myös iso järvi, josta voisi kehittyä tuottoisa kalastusalue.

Rannikkosuisto

Aiemmin syrjäisten kaupunkien ja kylien merkitys on kasvamassa siellä missä joki katoaa Afrikan sokkeloisimpaan suistoon. Tällä alueella on runsaasti öljyä, ja niinpä Nigeria kuuluukin maailman kymmenen tärkeimmän öljyntuottajamaan joukkoon. Siksi tämän alueen ihmiset puhuvat öljystä joen toisena nestemäisenä antina.

Ijawia puhuvat ihmiset asuvat keskellä suuhaarojen verkostoa käytännöllisesti katsoen vedessä. Suuhaarat ovat heidän teitään ja kanootit heidän autojaan. Sisämaasuiston asukkaitten tavoin heilläkin kalastus on pääelinkeinona. Kun miehet tuovat rantaan suuret määrät koria muistuttavilla katiskoilla pyydettyä kalaa, soutajanaiset nousevat kanootteihinsa. He toimittavat kalaa veden partaalla oleviin kauppoihin tai ihmisille, jotka asuvat vedestä kohoavien pitkien paalujen päälle rakennetuissa taloissa.

Tällä alueella kasvaa myös runsaasti hyvin arvokasta raffiapalmua. Siitä ihmiset saavat materiaalia talojen rakentamiseen ja luutien ja mattojen tekoon. Eikä tässä kaikki: puun sydämen mahlasta tislataan paikallista giniä. Ei mikään ihme, että öljy-yhtiöitten ostaessa suota ne maksavat kalliisti myös puista.

Niger on siis todellakin joki, josta ihmiset odottavat saavansa toimeentulonsa. Se sammuttaa paahtuneen maan janon ja on kaunis nauha karussa maassa. Kehityshankkeilla pyritään yhä lujemmin vakiinnuttamaan sen merkitys niitten maitten taloudelliselle kasvulle, joiden alueen läpi se virtaa.

[Kartta s. 21]

(Ks. painettu julkaisu)

SAHARA

Timbuktu

MALI

Bamako

Niamey

NIGER

GUINEA

BENIN

Kainjin pato

NIGERIA

Garoua

KAMERUN

Niger

Benuejoki

Nigerin suisto

Guineanlahti

Päiväntasaaja

Niger

Kongo

Niili

AFRIKKA