Mitä sen jatkuminen voi opettaa meille?

KYLVÄMINEN JA KORJAAMINEN

Jos kylvät vehnää, saat vehnää. Jos kylvät ruista, saat ruista. Kun kylvät ohraa, korjaat ohraa. Se on johdonmukaista. Kukaan ei odota mitään muuta. Mutta kun on kysymys käyttäytymisestä, moni ajattelee voivansa kylvää pahaa ja korjata hyvää. Se ei pidä paikkaansa, kuten Galatalaiskirjeen 6:7 sanoo: ”Älkää eksykö: Jumalaa ei voida pitää pilkkana. Sillä mitä ihminen kylvää, sitä hän myös niittää.” Kylvö- ja korjuuajan väli voi olla pitkä, mutta korjuupäivä tulee. Se läksy meidän on opittava.

KOKEMUKSET VOIVAT OPETTAA

Jehova salli Poikansa Jeesuksen kärsiä pahojen ihmisten käsissä ja oppia siitä: ”Vaikka hän oli Poika, niin hän oppi tottelevaisuuden siitä, mitä hän kärsi.” Se valmisti myös häntä olemaan sellainen ylimmäinen pappi, joka voi ”suhtautua myötätuntoisesti heikkouksiimme”. (Hepr. 4:15; 5:8) Pahuuden kestäminen vahvistaa nuhteettomuutta, tottelevaisuutta Jumalaa kohtaan ja auttaa meitä Jeesuksen tavoin suhtautumaan myötätuntoisesti toisiin, jotka kärsivät. Nykyään vanhemmat usein antavat lastensa oppia kovien kokemusten avulla ja sallivat heidän kärsiä hullutustensa seurauksista tietäen, etteivät nämä opi joitakin asioita mitenkään muuten. Jehovan pahuudensallinta voi opettaa meille arvokkaita läksyjä.

KIITOLLISUUS KASVAA

Me pidämme monia siunauksistamme itsestään selvänä. Nuoruuden tarmosta ja terveydestä nautitaan ajattelematta sitä, kunnes vanhuusikä vie ne meiltä. Hyvä näkö, tarkka kuulo, hyvä ruoka, lämpimät vaatteet, mukavat kodit – näitä ja muita siunauksia niihin tottuneet pitävät itsestään selvinä. Mutta jos sokeudut tai kuuroudut, sinun tulee vilu tai nälkä, jalkasi amputoidaan tai joku omaisesi kuolee, niin silloin sinä ymmärrät paremmin kuin aiemmin sen, mitä sinulla oli ja mitä olet menettänyt. Jos peität silmäsi viikoksi tai vaikka vain yhdeksi päiväksi, tajuat, mitä silmäsi merkitsevät sinulle. Pahuuden kärsiminen voi riistää meiltä osan siunauksistamme, mutta se voi opettaa meitä olemaan kiitollisia siitä, mitä meillä on.

VIISAS MENETTELYTAPA

Miljoonat eivät nykyään arvosta Jumalan meille antamia periaatteita. He siis alkavat arvostaa niitä vasta sen jälkeen, kun he ovat jättäneet ne huomiotta ja kärsineet seurauksista. Miten paljon parempi heidän olisikaan ollut noudattaa niitä ja välttyä kärsimyksiltä! Meidän ei ole pakko oppia katkerista kokemuksista: ”Herran todistus on vahva, se tekee tyhmästä viisaan.” (Ps. 19:8) Kokemattomat ihmiset voivat oppia tarkkailemalla toisten karvaita kokemuksia: ”Kun pilkkaajaa rangaistaan, viisastuu yksinkertainen.” Hänen ei tarvitse itse kärsiä samanlaisista vastoinkäymisistä: ”Mielevä näkee vaaran ja kätkeytyy.” (Sananl. 21:11; 22:3) Pahuuden seurausten näkeminen voi opettaa meitä karttamaan sitä.

KARVAS MENETTELYTAPA

Koska Jehovan muinainen kansa, Israel, ei hyväksynyt hänen periaatteitaan, se oppi niiden arvon karvaalla tavalla – kärsimällä seurauksista: ”Hän masensi heidän sydämensä kärsimyksellä . . . He olivat hulluja, . . . ja he kärsivät vaivaa pahojen tekojensa tähden.” (Ps. 107:11–17) Jehova sanoi heille: ”Sinun pahuutesi tuottaa sinulle kurituksen, ja luopumuksesi saattaa sinut rangaistukseen; niin tiedä ja näe, kuinka onnetonta ja katkeraa se on, että sinä hylkäät Herran, sinun Jumalasi.” (Jer. 2:19) Kuitenkin monet parantumattomat kieltäytyvät oppimasta ojennuksesta: ”Survo hullua huhmaressa, petkelellä surveitten seassa: ei erkane hänestä hänen hulluutensa.” – Sananl. 27:22.

MITEN PALJON KÄRSIMYKSIÄ?

Viattomat uhrit saavat nykyään kärsiä paljon. Se järkyttää monia, mutta meidän pitäisi oppia siitä se, että pahat järjestelmät saavat miljoonat kärsimään. Me emme saisi kuitenkaan tehdä kärsimyksistä pahempia kuin millaisina yksilö ne kokee. Ihmiset puhuvat inhimillisen kurjuuden kauhistuttavasta kokonaismäärästä, mutta tulee muistaa tämä: tuhannella ihmisellä voi olla päänsärky, mutta silti kukaan yksilö ei kärsi tuhannen päänsäryn kivusta. Koska kukaan ei kärsi enemmästä kuin yhdestä päänsärystä, kukin kärsii vain kokonaiskivun yhdestä tuhannesosasta. Toisaalta pahuutta on sallittu 6000 vuotta, mutta kukaan ei ole kärsinyt sitä 6000 vuotta. Jokainen kärsii siitä vain yhden ihmisiän. Se on enemmän kuin tarpeeksi.

IHMISEN PARANNUSKEINOT RIITTÄMÄTTÖMIÄ

On tärkeätä oppia se läksy, minkä pahuuden jatkuminen opettaa. Kun me kylvämme pahuutta, me korjaamme sitä. Kun valtiot kylvävät pahuutta, miljoonat kärsivät. 6000 vuoden aikana ihmiset ovat kokeilleet monia hallitusmuotoja, eikä yksikään niistä ole aikaansaanut rauhaa ja onnellisuutta. Yhä uudelleen on todistettu se, ”ettei . . . ole . . . miehen vallassa, kuinka hän vaeltaa ja askeleensa ohjaa”. (Jer. 10:23) Poliitikot, militaristit, rahamiehet ja papit ovat kaikki jättäneet ihmiskunnan pulaan. Eivätkö nämä pahuuden korjaamisen vuosituhannet opeta meille sitä, että meidän tulee kylvää toisella tavalla, ja osoita meille, että tarvitaan muutakin kuin ihmisen ponnisteluja?