Miksi hän sallii sitä, miten hän lopettaa sen
KAUAN sitten eräs nuhteeton ja rehti mies joutui sellaiseen tulikokeeseen, jota hän ei ymmärtänyt: Hän menetti omaisuutensa ja perheensä ja sai tuskallisen sairauden. Hän epäilemättä ajatteli niin kuin monet ajattelevat nykyään kärsiessään ja huudahti: ’Miksi minä?’ Hän syytti Jumalaa ja sanoi: ”Kaikkivaltiaan nuolet ovat sattuneet minuun; minun henkeni juo niiden myrkkyä. . . . Jospa Jumala suvaitsisi musertaa minut.” Myöhemmin hän huudahti: ”Armahtakaa minua, . . . sillä Jumalan käsi on minuun koskenut.” – Job 6:4, 9; 19:21.
Uskollinen Job syytti Jumalaa. Katsahdus taivaan näyttämölle kuitenkin paljastaa syyllisen. Enkeleitten kokouksen edessä Jehova kiinnitti Saatanan huomion Jobiin ja sanoi: ”Hän on nuhteeton ja rehellinen mies, pelkää Jumalaa ja karttaa pahaa.” Saatana sivalsi takaisin: ”Suottako Job pelkää Jumalaa? Olethan itse kaikilta puolin suojannut hänet.” Sen jälkeen hän jatkoi: ”Mutta ojennapa kätesi ja koske kaikkeen, mitä hänellä on: varmaan hän kiroaa sinua vasten kasvojasi.” Myös: ”Mutta ojennapa kätesi ja koske hänen luihinsa ja lihaansa: varmaan hän kiroaa sinua vasten kasvojasi.” Tämä osoittaa Saatanan jo aiemmin kiistäneen sen, että Jumalalla voisi olla maan päällä ihmisiä, jotka pysyisivät uskollisina kovalle koetukselle pantuina. Tässä tapauksessa Saatana väitti, ettei hänelle ollut annettu tilaisuutta koetella Jobia. Niinpä Jehova sanoi: ”Katso, hän olkoon sinun käsissäsi; säästä kuitenkin hänen henkensä.” – Job 1:6–11; 2:1–6.
Saatana siis aiheutti Jobille kärsimyksiä Jehovan sallinnalla. Job ei ymmärtänyt tätä ja syytti Jumalaa, mutta säilytti siitä huolimatta nuhteettomuutensa häntä kohtaan ja osoitti Saatanan haasteen vääräksi. (Job 2:7; 27:5; 31:6) Uskolliset ihmiset ovat tehneet samoin läpi historian meidän aikaamme asti. (Hepr. 11:1–39; Ilm. 7:9, 10; 14:1, 4) Nykyään, näinä viimeisinä päivinä, vaikeudet pahenevat. Ilmestyksen 12:12 osoittaa syyn: ”Voi maata ja merta, koska Panettelija on tullut alas teidän luoksenne suuren vihan vallassa tietäessään, että hänellä on lyhyt aika.” Ainoastaan Jehova voi panna tämän pahuuden näkymättömän lähteen kuriin, ja sen hän on tekevä pian. – Joh. 12:31; Ilm. 20:1–3.
Mutta mitä on sanottava ihmisyhteiskuntien – turmeltuneen politiikan, ahneen kaupallisuuden, sotaa lietsovan militarismin – aiheuttamasta pahuudesta ja kärsimyksistä? Entä ne parantumattomat yksilöt, jotka saalistavat toisia – miten heidän vääryyksistään tehdään loppu? Tällaista pahuutta vihaavat vilpittömät ihmiset ovat yrittäneet pysäyttää sitä laeilla, tuomioistuimilla, vankiloilla ja sopeuttamisohjelmilla – mutta turhaan.
Myönnä tosiasiat!
Seuraavasta karusta tosiasiasta ei päästä mihinkään: sotien lopettamiseksi on päästävä eroon sodanlietsojista. Nälän lopettamiseksi on päästävä eroon keinottelijoista. Saastumisen lopettamiseksi on päästävä eroon saastuttajista. Rikollisuuden lopettamiseksi on tehtävä loppu rikollisista ja heitä synnyttävistä olosuhteista. Perheitä hajottavan ja tauteja aiheuttavan moraalittomuuden lopettamiseksi on tehtävä loppu moraalittomuuden harjoittajista. Uudistajat, sosiaalityöntekijät, poliitikot, poliisit ja rauhanjärjestöt ovat tehneet kuusi tuhatta vuotta työtä – ja kaikki ovat epäonnistuneet. Jos pahat ihmiset kieltäytyvät tekemästä parannusta, mitä muutakaan voidaan tehdä kuin poistaa heidät? Voitko turvallisesti pitää kananpoikia ja kettuja kanalassa tai lampaita ja susia samassa laumassa? Et sen enempää kuin että sinulla voisi olla rauha maan päällä, jossa pahantekijät ovat vaivana. Jumalan pahuudensallinta päättyy siten, että hän poistaa Saatanan ja kaikki muut, jotka itsepintaisesti harjoittavat sitä. Saatanalle myönnetty aika haasteensa todistamiseksi on nopeasti loppumassa. – 2. Moos. 9:16.
Itse asiassa vaikeudet saivat alkunsa ensimmäisestä ihmisparista. Jehova Jumala loi maan, antoi sen ihmisen huostaan ja käski hänen pitää huolta siitä ja sen kasveista ja eläimistä. Aadam ja Eeva saivat jumaliset periaatteet: totelkaa ja eläkää, olkaa tottelematta ja kuolkaa. Saatana asetti sen kyseenalaiseksi. Aadamilla ja Eevalla oli moraalinen toimintavapaus, ja he saattoivat valita niin kuin halusivat ja he seurasivat Saatanan johtoa. Aina siitä lähtien ihmiskunta on käyttänyt väärin valinnanvapauttaan.
Valinnanvapaus nykyään
Tämän väärän valinnan seuraukset näkyvät siinä pahuudessa, joka ympäröi meitä nykyäänkin. Ihmiset ovat omalla valinnallaan kylväneet pahaa ja korjanneet kärsimyksiä. Ovatko he oppineet surkean historiansa tarjoamat läksyt? Ovatko he havainneet kaikenlaisten ihmishallitusten epäonnistumisen ja tajunneet, että tarvitaan Kristuksen alaisuudessa olevaa Jumalan valtakuntaa? Ovatko he huomanneet saaneensa tuhoisana satona ahneita ihmisiä ja kansoja, jotka ovat saastuttaneet maapallon ja kastelleet sen maaperää viattomalla verellä? Ovatko he oppineet katkerasta kokemuksesta sen, että valitsemalla materialismin, moraalittomuuden, rikollisuuden ja itsekkään oman minän korottamisen ja tyydyttämisen miljoonat ovat käyttäneet valinnanvapauttaan epäviisaasti ja aiheuttaneet itselleen sanoin kuvaamattomia kärsimyksiä ja tuskaa?
Onko Jumalan pahuudensallinta opettanut heitä käyttämään vapaata tahtoaan siten, että he pitävät parempana Jehovan periaatteita, kohtelevat toisia niin kuin he haluavat toisten kohtelevan heitä, rakastavat lähimmäistään niin kuin itseään, säilyttävät nuhteettomuuden Jumalaa kohtaan ja saavat hänen hyväksyntänsä? Maailman olosuhteet antavat kielteisen vastauksen. Onko se, että ihmissuku on ollut kuusi tuhatta vuotta kasvotusten sodan, nälän, sairauksien ja kuoleman kanssa, saanut monet sen jäsenistä arvostamaan sitä enemmän niitä siunauksia, jotka ovat saatavissa paratiisimaassa Jumalan valtakunnan alaisuudessa? Se olisi toivottavaa, sillä Jumala on luvannut siunauksia tottelevaiselle ihmiskunnalle. Niin on kirjoitettu Pietarin 2. kirjeen 3:13:ssa: ”Hänen lupauksensa mukaan me odotamme uusia taivaita ja uutta maata, joissa vanhurskaus on asuva.”
Jumala ei nauti pahojen ihmisten kuolemasta; sen sijaan hän haluaa kaikkien katuvan, ja hän toteuttaa armollisesti alkuperäisen tarkoituksensa, joka hänellä oli, kun hän loi maan. ”Ei hän sitä autioksi luonut, asuttavaksi hän sen valmisti” niitä ihmisiä varten, jotka omasta vapaasta tahdostaan valitsevat rauhan ja tyyneyden. Hän ei unohda niitä, jotka ”huokaavat ja valittavat kaikkia kauhistuksia, mitä sen keskuudessa tehdään”. Hän tietää, että ”koko luomakunta yhdessä huokailee ja on jatkuvassa tuskassa tähän saakka”. – Jes. 45:18; Hes. 9:4; 18:23; Room. 2:4; 8:22; 2. Piet. 3:9.
Ja Jumala tuo huojennuksen. Hän vastaa heidän kaipauksiinsa. Hän täyttää lupauksensa ja puhdistaa maan pahuudesta, niin että nöyrät ja rauhassa elävät ihmiskunnan jäsenet voivat saada sydämensä toiveet toteutumaan:
”Hetkinen vielä, niin jumalatonta ei enää ole; kun hänen sijaansa katsot, on hän jo poissa. Mutta nöyrät perivät maan ja iloitsevat suuresta rauhasta. Vanhurskaat perivät maan ja asuvat siinä iankaikkisesti.” – Ps. 37:10, 11, 29.