”Jonkun pitäisi tehdä sille jotakin!”
MIES oli selvästikin sivistynyt, sanavalmis ja yleistä arvonantoa nauttiva. Hän oli erään liikeyrityksen johtaja ja perheellinen mies. Mutta hän oli syytettynä siksi että oli perustanut tuhopolttoihin ja murhiin erikoistuneen hallituksenvastaisen ryhmän. Miksi? Pohjimmiltaan hänen vastauksensa kuului: ”Meidän oli pakko tehdä jotakin. Meidän täytyi toimia!”
Monet turhautuvat niihin ongelmiin, joita he näkevät ympärillään, ja ovat sitä mieltä, että ”jonkun pitäisi tehdä jotakin”. He ovat huolissaan laajalle levinneestä köyhyydestä ja nälästä, hallitusten turmeluksesta, siitä että teollisuuden saasteet myrkyttävät heidän hengittämänsä ilman ja heidän juomavetensä, rikollisuuden räjähdysmäisestä kasvusta, huononevasta elintasosta ja pahenevasta inflaatiosta ja siitä, miten valtavasti rahaa käytetään asevarusteluun.
Niin, epätäydellinen maailma on tällainen, ja moni asia pitäisi muuttaa. Silti kukaan ei näytä pystyvän aikaansaamaan muutoksia. Se tekee jotkut kyynisiksi tai apaattisiksi. Toiset vetäytyvät eroon kaikesta epämiellyttävästä, ja heistä tulee hippejä tai he turvautuvat huumeisiin. Toiset koettavat ”osallistua” ahertamalla politiikassa tai hyväntekeväisyydessä. Aivan liian usein turhaumat purkautuvat mielenosoituksiksi, mellakoiksi, vallankumouksiksi tai edellä mainitun kaltaisiksi terroriteoiksi.
Valitettavasti on pakko myöntää, ettei millään näistä reaktioista näytä ajan mittaan olevan kovin suurta merkitystä. Vallankumoukset ja uudistukset ovat aikaansaaneet väliaikaisia muutoksia joissakin maissa, mutta yleensä tilanne näyttää menevän vääjäämättä samaan suuntaan. Emme pääse eroon turmeluksesta ja epärehellisyydestä, emme myöskään inflaatiosta, asevarustelutuhlauksesta, teollisuuden saasteista, köyhyydestä ja monista muista ikävistä asioista.
Mutta tähän tilanteeseen voidaan suhtautua vielä eräällä toisella tavalla, tavalla joka on realistinen ja käytännöllinen ja joka ajan mittaan tulee muuttamaan tilanteen toisenlaiseksi. Näin suhtautui olosuhteisiin eräs mies, jolla oli sellainen ominaisuus, joka on yhä harvinaisempi nykymaailmassa. Tämä mies oli Jeesus Kristus, ja ominaisuus oli ehdoton luottamus Jumalaan.
Jeesuksen menettelytapa
Monet nykyajan ongelmista olivat olemassa jo Jeesuksen aikana, ja hän oli ilmeisesti hyvin selvillä niistä. Vertauksissaan hän osoitti tietävänsä, miten vaikeaa köyhän oli saada oikeutta ja miten surkeaan asemaan kerjäläinen voi joutua. (Luuk. 18:2–5; 16:20, 21) Tavallisen kansan asema sai hänet usein ’liikuttumaan säälistä’, samalla kun hän sai yhä uudelleen kärsiä aikansa hallitsijoitten tyrannimaisista otteista ja kiihkoilusta.
Miten hän suhtautui? Hänestä ei varmastikaan tullut kyynikkoa tai sellaista, että hän olisi kokonaan kääntänyt selkänsä surkeille olosuhteille. Eikä hänestä tullut väkivaltaista tai kumouksellista. Kerran suuri väkijoukko yritti tehdä hänestä itselleen kuninkaan, mutta Jeesus ei suostunut siihen. – Joh. 6:14, 15.
Jeesus luotti Jumalaan. Hän tiesi, että poliittisin muutoksin, miten hyvää tarkoittavia ne sitten ovatkin, ei voitaisi tehokkaasti ratkaista kaikkia ihmisten ongelmia, koska poliittisin toimenpitein ei voida päästä käsiksi noiden ongelmien perussyyhyn. Silloinkaan kun häntä uhattiin kuolemalla hän ei pyytänyt seuraajiaan nousemaan kapinaan ja pelastamaan häntä. Sen sijaan hän jätti itsensä luottavaisesti Isänsä käsiin ja sanoi: ”Älköön kuitenkaan tapahtuko minun tahtoni, vaan sinun.” – Luuk. 22:42.
Jeesus kertoi ihmisille Jumalan valtakunnasta ja julisti sitä heidän ongelmiensa ratkaisuna. Se ei merkinnyt sitä, että hän olisi kieltäytynyt antamasta kirjaimellista apua sitä tarvitseville. Monesti hän paransi ihmisiä sairauksista, jotka olivat pakottaneet heidät köyhyyteen. Kaksi kertaa hän osoitti ihmisystävällisyyttä ruokkimalla suuren kansanjoukon. (Mark. 10:46–52; 6:35–44; 8:1–9) Mutta hänen työnsä päätarkoituksena oli Jumalan valtakunnasta saarnaaminen. Kertomus sanoo: ”Sitten hän kierteli kautta koko Galilean, opetti sen synagogissa ja saarnasi valtakunnan hyvää uutista.” – Matt. 4:23.
Mitä hän saavutti
Mitä hyvää tällä saatiin aikaan? Se osaltaan edisti ihmiskunnan vaikeuksien pysyvää ratkaisua. Jeesus oli selvillä niistä esteistä, jotka rajoittavat sitä, missä määrin ihmiskunta voi kohentaa omaa asemaansa tässä asiainjärjestelmässä. Hän osoitti koko elämäntavallaan luottavansa täysin siihen, että Jumala poistaisi omana aikanaan ja omalla tavallaan nuo esteet. Mitkä ovat nuo esteet?
Ihmisen epätäydellisyys ja syntisyys on yksi este. ”Sillä kaikki ovat tehneet syntiä ja ovat Jumalan kunniaa vailla.” (Room. 3:23) Niin kauan kuin tämä pitää paikkansa, ihmiset saavat aina kärsiä synnin ja kuoleman vaikutuksista, heidän välillään on kitkaa ja he ovat vieraantuneita Jumalasta. Toinen este on Saatanan ja hänen demoniensa toiminta. Useimmat aliarvioivat Saatanan vaikutusta ihmisten asioihin, ja jotkut epäilevät hänen olemassaoloaankin. Mutta Jeesus kutsui häntä ”maailman hallitsijaksi”. (Joh. 14:30) Itsekkyys ja muut huonot asenteet tulevat vaivaamaan ihmisyhteiskuntaa niin kauan kuin ihminen on epätäydellinen ja Saatanan vaikutuksen alainen. Väärät tavat ovat niin syvään juurtuneita, että riippumatta siitä, miten vilpitön joku maailman johtaja voikin olla, hän voi vain vähän muuttaa olosuhteita tänä myöhäisenä ajankohtana.
Siksi Jeesus saarnasi Jumalan valtakuntaa, koska vain tuon valtakunnan alaisuudessa voi tapahtua todella hyödyllisiä muutoksia. Jumala on luvannut, että ”hän lopettaa sodat maan ääriin saakka”. (Ps. 46:10) Nykymaailmassa tällainen toivo on käsittämätön, mutta Jumalan valtakunnan alaisuudessa tulee niin tapahtumaan. Tätä valtakuntaa ylläpidetään ”tuomiolla [oikeudella, UM] ja vanhurskaudella”. (Jes. 9:6) Ainoastaan tällaisen järjestelmän alaisuudessa voidaan hallinnon mädännäisyydet hävittää perin juurin. Ja vain tämän valtakunnan välityksellä Jumala ”on pyyhkivä pois kaikki kyyneleet heidän silmistään, eikä kuolemaa ole enää oleva, eikä surua eikä parkua eikä kipua ole enää oleva”. – Ilm. 21:4.
Tällaisen sanoman saarnaaminen merkitsi sitä, että Jeesus uskoi täysin Jumalaan. Miksi? Koska ”usko on sen vakuuttunutta odotusta, mitä toivotaan”. (Hepr. 11:1) Jeesus puhui sellaisesta, mikä tapahtuisi tulevaisuudessa. Hänen oli ehdottomasti luotettava Jumalaan, siihen että hän täyttäisi lupauksensa. Se merkitsi sitä, että Jeesus joutui uhraamaan sen maailman tarjoamat mahdolliset edut, jossa hän eli, ja kärsimään epäuskoisten taholta tulevaa vihaa ja pilkkaa. Se merkitsi myös sitä, että hänen täytyi olla valmis kuolemaan uhrikuolema, koska hänen kuolemansa välityksellä Jumala tekisi Saatana Panettelijan vallan tyhjäksi ja myös lunastaisi ihmiskunnan sen syntisestä tilasta. – Joh. 1:29; Hepr. 2:14.
Jeesuksella oli tuo luottamus. Hän tiesi Jumalan olevan ”niiden palkitsija, jotka hartaasti etsivät häntä”. (Hepr. 11:6) Ja hänen luottamuksensa osoittautui oikeaksi, sillä sadat silminnäkijät todistivat, että hänen kuolemansa jälkeen hänet herätettiin jälleen eloon. Nyt hän on sen valtakunnan hallitseva kuningas, jota hän saarnasi. – Ilm. 11:15.
Käytännöllinen menettely
Jeesuksen menettelytapa oli käytännöllinen, koska sen pohjana oli luottamus Jumalaan, joka voi menestyksellisesti ja pysyvästi ratkaista ne monet, monet ongelmat, jotka ahdistavat ihmiskuntaa. Onko tällaisesta menettelytavasta apua nykyään?
Kyllä on. Monet, jotka ovat kokeneet muita tapoja, ovat päätyneet siihen ainoana käytännöllisenä menettelytapana. Esimerkiksi eräs nuori mies johti hyvin aktiivisesti opiskelijamielenosoituksia. Pettyneenä noissa piireissä näkemäänsä turmelukseen hän turvautui huumeisiin. Lopulta hän kuuli ”valtakunnan hyvän uutisen” ja tajusi sen olevan vastaus. Nyt hän on omistanut elämänsä sen hyväksi, että hän kertoo ihmisille siitä samasta valtakunnasta, jota Jeesus julisti. – Matt. 24:14.
Jeesuksen tavoin tosi kristityt tekevät hyvää lähimmäisilleen aina kun voivat. He osoittavat luottamusta Jumalaan pyrkimällä soveltamaan Raamatun periaatteita arkielämässään. Kohdatessaan ongelmia he luottavat Raamatussa oleviin Jumalan antamiin ohjeisiin. He luottavat siihen, että heidän taivaallinen Isänsä huolehtii heistä tässä epävarmassa maailmassa. Kristityt ovat yhä uudelleen kokeneet seuraavan Jeesuksen lupauksen paikkansapitävyyden: ”Näin ollen etsikää jatkuvasti ensin Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttaan, niin kaikki tämä muu lisätään teille.” – Matt. 6:33.
He uskovat vilpittömästi siihen, että Jumala on pian valtakuntansa avulla lopettava tämän maailman sekasorron ja kärsimykset. Luottavaisina he rukoilevat: ”Tulkoon sinun valtakuntasi”, ja tämä luottamus antaa heille ”Jumalan rauhan, joka ylittää kaiken ajatuksen”. Jeesuksen tavoin he jopa mieluummin uhraavat osan tämän maailman tarjoamista tilapäisistä eduista kuin vaarantavat toivonsa perinnöstä tuon valtakunnan alaisuudessa. – Matt. 6:10; Fil. 4:7.
Aidot kristityt eivät siis reagoi väkivaltaisesti maailmassa näkemäänsä epäoikeudenmukaisuuteen. He eivät sano turhautuneina: ”Jonkun pitäisi tehdä sille jotakin.” He tietävät, että Joku on jo tekemässä sille jotakin. Ja he tietävät, että kaikkien todisteitten mukaan Hänen tarkoituksensa toteutuvat pian voittoisasti.