Kahden päivän ”ihmeet”
NÄMÄ VALTAKUNNANSALIT EIVÄT OLE VALMISTALOJA. NE ON RAKENNETTU 90-PROSENTTISESTI VALMIIKSI ETUKÄTEEN VALETUN BETONILAATAN LUO TUODUISTA MATERIAALEISTA
AJAESSAAN läheisen pellon sivuitse Bill tuskin huomasi ihmisryhmää, joka seisoi paljaan puusta ja betonilohkoista tehdyn perustuksen ympärillä. Oli varhainen aamu. Hän ei vielä tiennyt, miten hän järkyttyisi tullessaan takaisin.
Kun Bill neljä tuntia myöhemmin lähestyi samaa peltoa, hän näki sen. Hänen suunsa loksahti auki. Perustusten päällä seisoi rakennus! Vaikkei se ollutkaan täysin valmis, siinä oli jo laattakatto, ulkoverhous ja ikkunat. Hän järkyttyi siinä määrin, että hänen kääntyessään katsomaan hänen kuorma-autonsa karkasi tiensivuun, ja vähältä piti, ettei hän ajanut ojaan.
Bill oli nähnyt erään kahden päivän ”ihmeen” alkuvaiheet. Joukko innokkaita työntekijöitä oli ollut rakentamassa Jehovan todistajien valtakunnansalia, ja tuo joukko saisi sen melkein valmiiksi – sisältä ja ulkoa – vain kahdessa päivässä. Pian koko pohjoisdakotalainen Graftonin kaupunki Yhdysvalloissa tiesi tästä saavutuksesta. ”He ovat siirtäneet yöllä jonkin rakennuksen!” sanoi eräs henkilö. ”Se on mahdotonta”, selitti eräs toinen. ”Ei, he ovat rakentaneet sen!”
Eräs mies Memphisistä Tennesseestä, joka oli lukenut toisesta tällaisesta rakennushankkeesta, sanoi uutisen antaneen ”toivonsäteen ihmisten tilan suhteen”. Kuinka niin? Jos katselet ihmisten tilaa nykyään, niin kuva ei varmasti ole kovin kaunis. Miksi eräästä rakennushankkeesta vedettiin näin kauaskantoisia johtopäätöksiä? Tulet näkemään sen.
Vain yksi monista
Eräs rakennustöiden järjestelijöistä, Stanley Peck, arvioi, että Yhdysvalloissa on rakennettu yli 60 ”pika”-valtakunnansalia sen jälkeen kun ensimmäinen tällainen valtakunnansali rakennettiin kymmenen vuotta sitten Webb Cityyn Missouriin. Siellä 50 hengen ryhmä rakensi salin seinät ja katon kahdessa päivässä. ”Silloin näytti siltä, että jos me organisoimme kaiken todella hyvin, me voisimme saada koko työn tehdyksi yhtenä viikonloppuna”, Peck muisteli. ”Näin on tämä idea saanut alkunsa.” Jokainen uusi sali saatiin hiukan valmiimmaksi kahdessa päivässä. ”Olemme saaneet viimeiset noin 20 salia 90-prosenttisesti valmiiksi”, sanoi eräs toinen töiden järjestelijä John Langan.
’Yhdeksäänkymmeneen prosenttiin’ sisältyy yleensä muurattu, täysin lämmöneristeinen ja ilmastoitu rakennus ja joskus kunnostettu tonttikin. Usein se on maalattu, tapetoitu ja koristeltu huomiota herättävällä seinämaalauksella, joka sointuu kauniisti uuden maton väreihin. Ne eivät ole valmistaloja eivätkä mitään äkkiä kyhättyjä hökkeleitä. Joidenkin salien pohjan mitat ovat 18 metriä x 21 metriä, ja niissä on 250 istuinta. Ne on kaikki tehty erilaisin piirustuksin, ja niissä on monia huoneita, joihin sisältyvät WC:t, kirjasto ja kokoussali. Myös niiden äänilaitteet ovat valmiina kaikkine johtimineen. Eräässä oklahomalaisessa salissa on jopa takka! Yleensä nämä salit arvioidaan kolme kertaa tai enemmän todellisia rakennuskustannuksia arvokkaammiksi.
”En usko sitä!”
Kun tällaista rakentamista katselee – ja naapuristossa riittää katselijoita – yhteistoiminnan sujuvuus on hämmästyttävää. Työt alkavat seitsemältä lauantaiaamuna. Tunnin kuluttua ovat seinät jo pystyssä! Sitten ovat vuorossa kattotuolit. Naiset alkavat tuoda ulkoseinien verhoukseksi tulevia levyjä, jotka naulataan paikoilleen. Sähkömiehet alkavat vetää johtimia. Kolmen tunnin kuluttua päästään muuraamaan ensimmäinen tiili. Ilmastointi- ja lämmityslaitteiden asentajat odottavat vuoroaan. Kaikki tapahtuu kuin itsestään. Eräs rakentajista sanoi: ”Näen sen, mutta en usko sitä.” Kuitenkin ”ihme” on vielä suurempi eräästä toisesta syystä.
”He eivät ole saaneet penniäkään palkaksi rakkaudentyöstään”, kirjoitti eräs sanomalehdentoimittaja Tulsasta Oklahomasta. Se, että ihmiset tekevät näin kovasti työtä saamatta kuitenkaan palkaksi kolikon kolikkoa, ei ole mikään muu kuin ”ihme”.
Guymonissa Oklahomassa monet epäilivät työn laatua ja soittivat kaupungin rakennustarkastajalle. ”Sanoin heille, että jos he haluavat nähdä sellaista mikä on tehty hyvin, heidän pitäisi käydä salilla!” sanoi tarkastaja. ”Te teette hyvin senkin, mikä on piilossa eikä näy!”
Kuitenkaan monet työntekijöistä eivät ole ammattitaitoisia rakentajia. Heitä opetetaan työn kuluessa. Eräällä työmaalla ammattitaidottomien rakentajien joukossa oli farmaseutti, yliopiston opettaja, ammattivalokuvaaja, kaksi lääkäriä ja puutarhuri. Kaikkien turvallisuuden takaamiseksi rakennuspaikalla kuitenkin kiertelee rakennusturvallisuuteen perehtynyt todistaja tähyilemässä mahdollisia vaaroja.
Mutta sujuuko kaikki aina yhtä kitkattomasti?
’Me tunsimme itsemme lyödyiksi’
Sisäkaton ja -seinien viimeistely on rakennustyön kriittisiä vaiheita. Se työllistää erään työryhmän koko lauantaiyöksi. Kun nämä miehet valmistivat Elk Cityssä Oklahomassa kovalla kiireellä kipsilevyverhousta, niin noin kello 3 aamulla kuului kova pamaus. Kaikki valot sammuivat. Pian kuului toinen pamaus, jonka synnyttämä valtavan suuri tulipallo tuhosi täysin salin ulkopuolella sähkötolpassa olleen muuntajan. Kaupungin sähkömiehet sanoivat: ”Valoja ei tule ennen aamua!” Aika kului koko ajan. Jos he eivät saisi omaa osuuttaan valmiiksi ennen aamua, koko rakennushankkeen aikataulu pettäisi.
”Tuntui hyvin masentavalta”, sanoi yksi kipsilevyjen kiinnittäjistä. ”Kun valot sammuivat, me tunsimme itsemme täysin lyödyiksi.” Mutta yksi miehistä muisti, että hänen matkailuautonsa oli pysäköitynä salin viereen. Siinä oli oma voimageneraattori! Valot saatiin muutamassa minuutissa, ja se riitti siihen, että työ saatiin ajoissa valmiiksi.
”Silloin tällöin käy niin, ettei meillä töiden alussa ole kaikkia tarvittavia materiaaleja”, mainitsi Harold Cheek, eräs rakennustöiden järjestelijä. ”Joskus materiaalit näyttävät tulevan vasta viime hetkellä, mutta meidän ei ole koskaan tarvinnut keskeyttää tai peruuttaa salihanketta.”
Työtä tehdään osoittaen uhrautuvaa rakkautta
”Tällainen työ on minulle melko outoa, mutta teen, mitä tarvitaan”, selitti erään suuren metallialan yrityksen omistaja, joka oli lentänyt rakennuspaikalle yksityiskoneella. Toisetkin ajattelivat samalla tavalla. Hän joutui sekoittamaan ja kuljettamaan laastia, mikä on sotkuista puuhaa. Kokonaiset perheet työskentelivät yhdessä. Eräs sokea työntekijä asensi äänilaitteiden johtimia – käyttäen etupäässä tuntoaistiaan. Useat apulaiset olivat hänen ”silminään”. Lapset pitivät lattian puhtaana rakennusaineitten tähteistä ja roskista ja toivat myös virvokkeita.
”Tänään me emme olisi missään nimessä tehneet työtä rahasta – emme missään nimessä!” huudahti yksi Vinitassa Oklahomassa olleista työntekijöistä, kun viimaisena puhaltava tuuli sai tuntumaan siltä kuin pakkasta olisi ollut 25 astetta! Joillakuilla oli jääpuikkoja viiksissään heidän tehdessään työtä! Toisaalta saman perusryhmän rakentaessa valtakunnansalia Purcellissa Oklahomassa lämpötila nousi 46 asteeseen. Joskus satoi koko kahden päivän jakson ajan, kuten tapahtui Monmouthissa Illinoisissa. ”Kukaan veljistä ei lähtenyt pois”, sanoi Harold Cheek. ”He hoitivat työnsä alusta loppuun.”
Mutta miksi kaikki tekevät näin kerran toisensa jälkeen? Eräs valpas teini-ikäinen tyttö osoitti syyn. Vaikka hän ei olekaan Jehovan todistaja, hän sanoi perheelle, jonka kanssa hän oli matkustanut rakennuspaikalle: ”Minulle on juuri valjennut jotakin. Me emme tunne keitään näistä ihmisistä. Me emme tule koskaan käymään heidän salissaan. Silti me teemme kaiken tämän kovan työn. Me todella uhraamme jonkun muun hyväksi. Se on jotakin suurenmoista!”
Niin, uhrautuva rakkaus on saanut heidät toimimaan. Jeesus sanoi, että juuri tällaisesta rakkaudesta hänen aidot seuraajansa tunnistettaisiin, sillä heidän oli määrä rakastaa toisiaan ’niin kuin hän rakasti heitä’. Jeesus pani heidän etunsa omien etujensa edelle. Hän jopa kuoli heidän puolestaan. – Joh. 13:34, 35.
Uhrautuvuus ilmenee niissä matkoissa, joiden takaa jotkut tulevat. ”Me koetamme pysytellä 800–1000 kilometrin eli normaalin päivämatkan säteellä kodeistamme”, sanoi Cheek. Kuitenkin eräs perhe teki yli 2600 kilometrin edestakaisen matkan. Eräs toinen perhe matkusti noin 1500 kilometriä yhteen suuntaan! Erääseen rakennushankkeeseen tuli työntekijöitä kymmenestä osavaltiosta. Tavallisesti niille, jotka tulevat, ei korvata matkakustannuksia. Jottei ketään rasitettaisi liikaa, John Langan pitää kortistoa yli 800 vapaaehtoisen nimistä ja osoitteista ja voi sen avulla ottaa huomioon ne, jotka asuvat lähinnä uuden hankkeen sijoituspaikkaa.
Mutta onko tämä kahden päivän ”ihme” luettava pelkästään antaumuksellisten ihmisten ja taitavien järjestelyjen ansioksi?
”Jumalan käsi on mukana”
Dumasissa Texasissa eräs pariskunta pyysi saada nähdä uuden salin sisältä. Nainen sanoi: ”Kun katselen ympärilleni, voin nähdä, että Jumalan käsi on mukana.” Eräs pariskunta, joka seurasi rakennustöitä Elk Cityssä Oklahomassa, oli samaa mieltä: ”Tällaista me emme ole nähneet aiemmin! Tietenkään me emme ole Jehovan todistajia, mutta me tiedämme, että Jumalan henki saa nämä työntekijät toimimaan. Miten muutoin he voisivat tehdä näin paljon?”
Niin, sen sijaan että työntekijät rehentelisivät ylpeinä ”lähes mahdottomasta” tehtävästään, ryhmän keskuudessa puhuttiin ”todisteista, jotka osoittavat Jehovan siunanneen ponnistelujamme”.
Kannattiko se?
Eräässä uudessa valtakunnansalissa kaikki pitivät sunnuntai-iltana tauon nauttiakseen ensimmäisestä kokouksesta. Vain muutama vuosi sitten eräs paikallisista vanhimmista oli ollut ainut Jehovan todistaja tuolla alueella. Hän oli nähnyt asioitten kehittyvän siihen pisteeseen, että nyt heillä oli upouusi ”pika”-valtakunnansali. Sen rakentaminen oli jo herättänyt paljon kiinnostusta paikkakunnalla. Tätä vanhinta pyydettiin pitämään rukous kokouksen päätteeksi. Rukouksen aikana hän murtui ja alkoi itkeä. Kiitollisuudentunne oli saanut hänestä yliotteen. Tämä sali olisi suureksi avuksi tuolle pienelle seurakunnalle sen levittäessä hyvää uutista Jumalan valtakunnasta. (Matt. 24:14) Rakennusajan lyhyys säästi monia tunteja, jotka nyt voitaisiin käyttää saarnaamistyössä.
Niistä, jotka ovat läsnä uudessa salissa pidettävissä kokouksissa, tulee yleensä innokkaampia. On niin kuin eräs todistaja sanoi sen jälkeen kun heidän salinsa oli valmistunut: ”Nyt meidän on kiireesti mentävä puhumaan toisille ja täytettävä se ihmisillä!” Niinpä naapureiden kanssa, jotka ovat seuranneet näiden kahden päivän ”ihmeitten” syntymistä, on käyty erinomaisia raamatullisia keskusteluja.
Mutta mikä sai edellä mainitun havainnoitsijan sanomaan, että nämä hankkeet tarjoavat ”toivonsäteen ihmisten tilan suhteen”?
”Toivonsäde”
Koska hän oli lukenut, että eräällä täysin mustien asuttamalla alueella Memphisissä Tennesseessä ”mustat ja valkoiset, nuoret ja vanhat” olivat tehneet yhdessä työtä kuin yksi suuri perhe. Graftonissa Pohjois-Dakotassa eräs tunnettu liikemies sanoi seurattuaan salin rakentamista: ”Se oli todella täysin erilaista. Saatoin nähdä ykseyttä, veljellistä rakkautta. Ajattelin sydämessäni: ’Tuollaisia ihmisten todella pitäisi olla.’” Se teki häneen niin syvän vaikutuksen, että hän ryhtyi ottamaan askeleita tullakseen Jehovan todistajaksi.
Niin, ”tuollaisia ihmisten todella pitäisi olla”. Työntekijöitten joukossa on esimerkiksi eräs Amerikan intiaani, joka aiemmin vihasi valkoihoisia. ”Jos valkoinen mies törmäsi minuun, löin hänet tainnoksiin”, sanoi tämä roteva 1,8-metrinen mies. Nyt hän on työskennellyt läheisesti monien valkoihoisten kanssa useilla salityömailla – osoittaen ja saaden osakseen rakkautta. Miten paljon parempi maailmamme olisikaan, jos kaikilla olisi tällainen ykseys!
Eräs rakennusurakoitsija, joka ei ole Jehovan todistaja, sanoi: ”Jos minulla olisi sata erilaista ammattimiestä yhdessä, niin puolen tunnin kuluttua he kaikki haukkuisivat toisiaan ja riitelisivät keskenään.” Häneen teki vaikutuksen, kun hän näki kirvesmiesten, muurarien, kipsilevymiesten ja sähköasentajien kaikkien työskentelevän rinta rinnan.
Sen sijaan että eräs töiden järjestelijöistä olisi osoittanut kylmää tehokkuutta, hän irrotti tiukasta aikataulustaan aikaa huolehtiakseen täysin halvaantuneesta naisesta, joka halusi itse nähdä, miten valtakunnansalia rakennetaan. Hän toi naisen autosta, kuljetti häntä tai huolehti hänen mukavuudestaan. Tällainen ystävällisyys ei unohdu koskaan, sillä nainen katseli rakentamista kyyneleitten valuessa pitkin hänen poskiaan.
Opettaa ”paljon suuremman läksyn”
”Kiitoksia teille tästä pikkujutusta, jossa kerrottiin vaatimattomista ihmisistä, jotka tekevät yhdessä työtä hyvän asian puolesta, ja siitä paljon suuremmasta läksystä, jonka se opettaa kaikille meille, jotka elämme maailmassa, joka tarvitsee kaiken sen avun, minkä se voi saada”, lopetti tämä Memphisissä Tennesseessä asuva mies sanomalehdelle lähettämänsä kirjeen. Sellaisten ihmisten esimerkki, jotka työskentelevät yhdessä aidossa sovussa, ”opettaa” paljon.
”Nykyään ihmiset ovat kyllästyneitä paljoihin puheisiin. Hyvin monista kauniilta kuulostavista teorioista ei ole apua. Ihmiset haluavat nähdä jotakin”, sanoi eräs todistaja, joka on ollut mukana kymmenissä tällaisissa hankkeissa. ”Kun näkee 200 ihmisen rodustaan tai taustastaan huolimatta tekevän työtä sydämensä halusta, vaikka onkin kylmää tai epämukavaa, ja jokaisen huolehtivan toisista, niin se osoittaa jotakin. Se on jotakin kouriintuntuvaa, näkyvä osoitus siitä, että Raamatulla on todellista voimaa!”
Eräs mies, joka tuli auttamaan, ei ollut todistaja, vaikka hän tunsikin hyvin heidän opetuksensa. ”Olin muutaman vuoden kuullut totuudesta, mutta nyt ensi kerran näin sen!” sanoi tämä mies, josta nyt on tullut toimiva todistaja.
Tällainen yhteistoiminta on myös esimakua jostakin muusta. Raamattu opettaa, että Jumala korjaa pian nykyisen ”ihmisten tilan” poistamalla pahuuden, niin että ”nöyrät”, jotka tottelevat Raamattua, voivat elää maan päällä rauhassa. (Ps. 37:10, 11, 34) Mitä tahansa uudessa vanhurskaassa järjestyksessä sitten joudutaankin rakentamaan, siinä tulee kautta maailman ilmenemään sama rakkaudellinen yhteistoiminta, jollainen on nähty näissä valtakunnansalihankkeissa. Eräs työntekijä sanoi: ”On sydäntä lämmittävää ajatella, että tällä tavalla me tulemme tekemään yhdessä työtä uudessa järjestyksessä.” Näin ilmenevä rakkaudellinen ryhmätyöskentely siis tekee tämän toivon entistä realistisemmaksi. – 2. Piet. 3:13.
Eräs nuori mies oli todella liikuttunut siitä, mitä hän näki kahden päivän aikana. Kuormattuaan autonsa pitkää kotimatkaa varten hän katseli vielä kerran paikkoja. Pystymättä pukemaan ajatuksiaan sanoiksi hän heitti hattunsa ilmaan, teki kaksi kärrynpyörää ja hyppäsi sen jälkeen autoonsa, jossa hänen perheensä naurussa suin odotti häntä. Ajaessaan pois hän jätti jälkeensä upouuden 260 neliömetrin suuruisen valtakunnansalin, joka oli vaatinut 150 miehen, naisen ja lapsen antaumuksen ja rakkauden – ja kaksi päivää sen rakentamiseen.
[Tekstiruutu s. 19]
VIRANOMAISTEN LAUSUNTOJA
”Saanen . . . kertoa teille, että Purcellin kaupungin asukkaat ihailevat vilpittömästi kaunista valtakunnansalia ja sitä tapaa, jolla se on rakennettu.” – Kaupunginjohtaja, Purcell, Oklahoma.
”Huomasin, että sähköasennukset oli tehty erittäin siististi ja taitavasti ja käyttäen parhaita sähkötarvikkeita.” – Sähköasennusten tarkastaja, Lake Charles, Louisiana.
”Hoidettuani näiden ihmisten rakennusasioita ja nähtyäni itse, miten he ovat tehneet monta rakennusta, voin sanoa, että tällainen rakentaminen täyttää ja ylittää useimmat rakennusmääräykset.” – Kaupungin rakennusviraston johtaja, Borger, Texas.
”Olen sitä mieltä, että teidän joukossanne oli erittäin hyviä ammattimiehiä, mikä myös näkyy rakennuksenne laatutasossa.” – Päärakennustarkastaja, Craig, Colorado.
[Kuvat s. 17]
LAUANT. KLO 7
LAUANT. KLO 10
SUNN. KLO 18
[Kuva s. 18]
UUTISVÄLINEET OVAT PANNEET MERKILLE ”PIKASALIT”. MEMPHISISSÄ TENNESSEESSÄ KAKSI TV-ASEMAA LÄHETTI KUVAUSRYHMÄT RAKENNUSPAIKALLE. TULSASSA OKLAHOMASSA ERÄS SANOMALEHDENTOIMITTAJA OLI KAKSI PÄIVÄÄ MUKANA RAKENNUSTYÖSSÄ JA TEKEMÄSSÄ HAVAINTOJA
[Kuva s. 20]
ERI ROTUJA OLEVAT TODISTAJAT TYÖSKENTELEVÄT RINTA RINNAN RAKKAUDENTYÖSSÄ
[Kuvat s. 21]
MIEHIÄ JA NAISIA – NUORIA JA VANHOJA – RAKENTAMASSA ”PIKASALIA”. KUKAAN EI SAANUT PENNIÄKÄÄN PALKKAA