Kun toiset ärsyttävät meitä
ÄSKETTÄIN Aasiassa eräs matkailija ilmoitti hotellin johtajalle, että hänen kellonsa oli hävinnyt. Kun kelloa ei ollut palautettu jonkin ajan kuluttua, matkailija tuli vakuuttuneeksi siitä, ettei johtaja ollut piitannut hänen valituksestaan. Ärtyneenä hän heitti kaikki vaatteensa, roskakorin ja television 18. kerroksessa olleen huoneensa ikkunasta alhaalla olevalle uima-allasalueelle!
Oletko joskus pettynyt niin suuresti toisiin, että olisit halunnut käyttäytyä väkivaltaisesti? Monille on käynyt näin. Toiset heittäytyvät puhumattomiksi, kun heitä on loukattu, ja he ajattelevat: ’En puhu hänelle enää koskaan!’ Näin tapahtui eräässä filippiiniläisessä pikkukaupungissa, jossa kaksi miestä riiteli erään maatilkun omistuksesta. He eivät pitkään aikaan puhuneet toisilleen. Mutta ovatko nämä parhaita tapoja sellaisten tilanteitten käsittelemiseksi, kun toiset ärsyttävät tai loukkaavat meitä?
Tällaiset reaktiot vain pahentavat ongelmaa. Matkailija ei saanut kelloaan takaisin raivonpuuskansa avulla, mutta todennäköisesti hän sai suuren laskun aiheuttamistaan vahingoista. Kahden naapurin puhumattomuus ei selvittänyt maaongelmaa, mutta se aiheutti painetta ja hämmennystä heidän perheilleen, ystävilleen ja naapureilleen. Varmasti täytyy olla olemassa jokin parempi tapa!
Jeesus Kristus osoitti tehokkaamman menettelytavan. Kuten meidän, hänenkin ympärillään oli epätäydellisiä ja erehtyväisiä ihmisiä, ja toisinaan heidän puutteensa vaivasivat häntä. Joskus hän ”närkästyi” tai ”huokaisi syvään hengessään” ihmisten käytöksen tai asenteitten vuoksi. (Mark. 8:12; 10:14) Mutta hän ei käyttäytynyt väkivaltaisesti tai vetäytynyt pitkiksi ajoiksi vaiteliaisuuden muurin taakse. Sen sijaan hän yritti usein auttaa ihmisiä tajuamaan ongelmansa ja voittamaan ne.
Jeesus pystyi tähän tehokkaasti, koska hän rakasti syvästi lähimmäisiään ja erikoisesti seuraajiaan. Hän sanoikin heille: ”Minä annan teille uuden käskyn, että rakastatte toisianne; että niin kuin minä olen rakastanut teitä, tekin rakastatte toisianne.” Tämä rakkaus näkyi varsinkin silloin, kun Jeesus oli tekemisissä ihmisten heikkouksien kanssa. Lisäksi hän pystyi käsittelemään näitä tasapainoisesti, koska kuten hän itse sanoi: ”Minä olen lempeämielinen ja nöyrä sydämeltä.” Henkilökohtaisten vaikeuksien käsittely lempeällä ja nöyrällä tavalla on yleensä tehokasta. – Joh. 13:34; Matt. 11:29.
Miten Jeesus käsitteli ärsyttäviä tilanteita
Onko joku joskus luvannut sinulle jotakin eikä ole sitten täyttänyt sitä? Tai oletko joskus sopinut tapaamisesta jonkun sellaisen kanssa, joka ei sitten ilmaantunutkaan paikalle? Tällaiset kokemukset ovat todella harmillisia. Ovatko tällaiset pettymykset silti hyvä syy hillittömän suuttumuksen osoittamiseen tai jäätävään vaiteliaisuuteen?
Ajattele, miten Jeesus kohteli apostoleitaan kuolemaansa edeltäneenä iltana. Se oli ankaran koetuksen aikaa Jeesukselle. Hän oli mennyt apostoliensa kanssa Getsemanen puutarhaan ja oli sanonut heille: ”Sieluni on syvästi murheellinen, aivan kuolemaan asti. Jääkää tähän ja pysykää valveilla minun kanssani.” (Matt. 26:38) Sen jälkeen hän meni vähän matkan päähän rukoilemaan. Kun hän tuli takaisin, niin mitä hän näki? Kaikki opetuslapset nukkuivat! Herätellessään heitä hän yhä suhtautui heihin myötätuntoisesti.
Jeesus ymmärsi, ettei heidän vaikuttimensa ollut huono vaan että heissä vaikutti inhimillinen epätäydellisyys. Siksi hän sanoi: ”Henki on tietysti altis, mutta liha on heikko.” (Matt. 26:36–46) Kun apostolit myöhemmin jättivät Jeesuksen alttiiksi vihollisilleen ja Pietari kielsi hänet, Jeesus ei silloinkaan menettänyt toivoaan ystäviensä suhteen. Sen sijaan hän ryhtyi ylösnousemuksensa jälkeen toimenpiteisiin vahvistaakseen heitä ja auttaakseen heitä voittamaan heikkoutensa.
Mikä erinomainen asenne! Apostoli Paavali sanoi: ”Rakkaus . . . kaikki se toivoo.” Sen sijaan että me menettäisimme toivomme ystäviemme suhteen, kun meistä tuntuu että he ovat jättäneet meidät pulaan, miksemme siis – Jeesuksen tavoin – näkisi että kenties heidän vaikuttimensa on hyvä, vaikka he kärsivätkin inhimillisestä epätäydellisyydestä? Se on rakkaudellista ja voi johtaa siihen, että he eivät jätä meitä pulaan seuraavalla kerralla. – 1. Kor. 13:4, 7.
Entä toistuvat epäonnistumiset
Tietenkään ongelmat eivät aina ratkea yhdellä muistutuksella. Vanhemmat tietävät hyvin, että tavallisesti lapsille täytyy sanoa jostakin yhä uudelleen, ennen kuin se lopulta painuu heidän mieleensä. Sama voi pitää paikkansa aikuisistakin.
Ajatellaanpa vain Jeesuksen ensimmäisiä seuraajia. Esimerkiksi erään kerran he riitelivät keskenään siitä, kuka heistä oli suurin. Jeesus kuuli heidän puheensa ja käytti tilaisuutta selittääkseen, ettei hänen seuraajiensa keskuudessa olisi valta-asemia. Sen sijaan hän sanoi: ”Jos joku tahtoo olla ensimmäinen, niin hänen tulee olla viimeinen kaikista ja kaikkien palvelija.” – Mark. 9:35.
Jeesuksen selkeästä selityksestä huolimatta ei ehtinyt kulua montakaan kuukautta, kun kaksi hänen apostoleistaan pyysi avoimesti häntä antamaan heille kaksi tärkeintä paikkaa hänen vierestään Valtakunnasta. Toiset opetuslapset suuttuivat, mutta Jeesus ei suuttunut. Sen sijaan hän selitti kärsivällisesti uudelleen: ”Te tiedätte, että kansojen hallitsijat herroina niitä hallitsevat ja suuret pitävät niitä vallan alla. Näin ei ole teidän keskuudessanne, vaan joka teidän keskuudessanne tahtoo tulla suureksi, sen täytyy olla teidän palvelijanne, ja joka tahtoo olla ensimmäinen teidän keskuudessanne, sen täytyy olla teidän orjanne.” – Matt. 20:24–27.
Kertomus sanoo, mitä vielä kerran, Jeesuksen kuolemaa edeltäneenä iltana, tapahtui: ”Heidän keskuudessaan syntyi kuitenkin myös kiihkeä kiista siitä, kuka heistä näytti olevan suurin.” Jälleen Jeesus toisti kärsivällisesti selityksensä, jonka mukaan hänen seuraajiensa keskuudessa ei ole valta-asemia vaan ainoastaan palvelusasemia. Tällä kertaa hän havainnollisti esitystään painaakseen sen ytimen lujemmin heidän mieleensä. Hän pesi itse jokaisen läsnä olleen apostolin jalat. Sitä hän oli tarkoittanut ’palvelemisella’! – Luuk. 22:24–27; Joh. 13:3–5.
Lopulta apostolit näyttävät ymmärtäneen asian ytimen. Apostoli Pietari kirjoitti monta vuotta myöhemmin kristillisille seurakunnille erinomaisen kirjeen, jossa hän välitti tämän tiedon edelleen. Hän selitti niille, jotka ottivat johdon seurakunnissa, etteivät he ’saa herroina hallita niitä, jotka ovat Jumalan perintö, vaan heidän täytyy tulla laumalle esimerkeiksi’. – 1. Piet. 5:2, 3.
Mekin voimme kohdata oikealla tavalla ne ärsyttävät tilanteet, joihin toiset voivat toistuvasti saattaa meidät, jos teemme niin kuin Jeesus teki. Me voimme onnistua tässä, jos me kehitämme samanlaista rakkautta, lempeyttä ja mielen vaatimattomuutta, jota Jeesuksella oli.
Jeesuksen esimerkin seuraaminen
Jeesus neuvoi meitä olemaan rakkaudellisia ja anteeksiantavaisia hengellisille veljillemme, vaikka meidän olisi annettava heille anteeksi ”aina seitsemäänkymmeneenseitsemään kertaan asti”. Mutta entä jos veljemme syyllistyy vakavaan rikkomukseen? Jeesus kehotti meitä puhumaan rikkojan kanssa henkilökohtaisesti ja kahden kesken. Sitten Jeesus sanoi: ”Jos hän kuuntelee sinua, olet voittanut veljesi.” – Matt. 18:15, 22.
Tällaisia tilanteita käsiteltäessä on kuitenkin syytä muistaa, että vaikka Jeesus oli täydellinen, niin me emme ole. Jos ystävämme ärsyttävät meitä, todennäköisesti mekin ärsytämme heitä aika ajoin. Miten erinomaista onkaan käsitellä heidän meitä vastaan tekemiään rikkomuksia samalla tavalla kuin me haluaisimme heidän käsittelevän meidän heitä vastaan tekemiämme rikkomuksia – rakkautta, lempeyttä ja nöyryyttä osoittaen! Sellainen on todella seuraavien Jeesuksen sanojen soveltamista: ”Sen tähden kaikki, mitä tahdotte ihmisten tekevän teille, teidänkin täytyy samoin tehdä heille.” – Matt. 7:12.
Oman epätäydellisyytemme tajuaminen auttaa toisellakin tavalla. Jeesuksella oli erinomainen havaintokyky, ja hän pystyi havaitsemaan ihmisten vaikuttimen ja sydämentilan. Tässä suhteessa me olemme vajavaisia. Jos me loukkaannumme tai ärsyynnymme, voi olla, että olemme ymmärtäneet tilanteen väärin ja ettei meille ollut todella aiottukaan mitään pahaa. Esimerkiksi alussa mainitussa tapauksessa matkailija oli erehtynyt. Johtaja oli hoitanut asian, ja poliisi todellisuudessa tutki tapausta.
Vaikka olisimmekin vakuuttuneita siitä että olemme oikeassa, meidän tulee silti olla nöyriä. Näin jonkun toisen on paljon helpompi haluta sen vääryyden oikaisemista, johon hän on voinut syyllistyä. Kun me puhumme meitä vastaan rikkoneen kanssa, Jeesus sanoi sen tarkoituksena olevan ’veljemme voittaminen’. Tähän todennäköisesti päästään, jos ongelmaa käsitellään lempeyttä ja nöyryyttä osoittaen.
Näin kävi niille kahdelle miehelle, jotka eivät halunneet puhua toisilleen maaongelman vuoksi. Pitkään jatkuneen vaitiolon jälkeen he huomasivat yllättäen istuvansa vierekkäin yleisessä kulkuneuvossa. Toinen oli niin nöyrä, että pyysi anteeksi väärää asennettaan. Se ’mursi jään’, ja miehet syleilivät toisiaan. Nyt he saattoivat käsitellä ongelmaansa rauhallisesti aiheuttamatta painetta ja hämmennystä ympärillään oleville.
Kolme Kristuksen kaltaista ominaisuutta – rakkaus, lempeys ja nöyryys – voivat parantaa suhdettamme toisiin. Kun ihmiset ärsyttävät meitä, nämä ominaisuudet voivat auttaa meitä selviytymään sellaisesta tilanteesta rakentavalla tavalla ja yleensä onnellisin seurauksin. Jos me huolellisesti ajattelemme asiaa, ne ovat varmasti sellaisia ominaisuuksia, joita ilman kukaan meistä ei voi tulla toimeen!