Miten toiset voivat auttaa

TOISTEN on tärkeätä osoittaa myötätuntoa masentuneelle – eläytyä hänen osaansa. Sen merkitystä valaisee seuraava tapaus. Purettuaan sappeaan vaimoonsa masentunut isä sanoi nyyhkyttäen: ”En aikonut olla tällainen!” Hänen vaimonsa yksinkertainen, ymmärtäväinen vastaus sai hänet syvästi liikuttumaan: ”Kultaseni, tiedän ettet aikonut.”

Kliinisen psykiatrian apulaisprofessori tri Ari Kiev varoitti: ”Kun perheissä ajatellaan, että masennukseen on jouduttu tahallaan ja että sen torjumiseksi ei ole haluttu taistella, se helposti lisää potilaan turhautumista. . . . Ja seurauksena saattaisi olla hengenvaarallisia tekoja.” Kuitenkin hän jatkaa: ”Ihmiset voisivat selviytyä masennuksesta paremmin, jos he ja heidän perheensä hyväksyisivät sen sairautena, jolla on omat vaiheensa ja joka lopulta häviää.” Tällaisesta neuvosta on hyötyä sekä perheelle että ystäville.

”Puhukaa lohduttavasti”

Eräiltä vakavasta depressiosta kärsineiltä kysyttiin, mitkä toisten ajatukset auttoivat heitä eniten. He sanoivat: ”Ymmärrän”, ”me rakastamme sinua”, ”tiedän että olet pian taas oma itsesi”, ”näytät tänään paljon paremmalta” ja ”en tiedä tarkalleen, miltä sinusta tuntuu, mutta me tuemme sinua”. Eräs äiti kirjoitti: ”Pelkästään se, että kuulin lasteni sanovan: ’Me tarvitsemme sinua’, oli kuin piristysruiske.” Mutta hän lisäsi: ”Sellaisen ihmisen kohtuuton arvostelu, joka on jo masentunut, on verrattavissa surmanluotiin.” Miten käytännöllinen Raamatun henkeytetty neuvo onkaan! Se kehottaa: ”Puhukaa lohduttavasti masentuneille sieluille, tukekaa heikkoja, olkaa pitkämielisiä kaikkia kohtaan.” – 1. Tess. 5:14.

Mitä sellaista toiset sanoivat, mikä loukkasi? Osa vastauksista kuului: ”Minun käy sinua sääliksi”, ”hän kaipaa vain huomiota” ja ”älä sääli itseäsi; on sairaampiakin ihmisiä kuin sinä, eivätkä he itke ja valita”. Kuvittelehan, miltä näistä ihmisistä on tällaisten huomautusten perusteella tuntunut! ”Moni viskoo sanoja kuin miekanpistoja, mutta viisasten kieli on lääke.” (Sananl. 12:18) Kysymys ei ole siitä, että ihmisten tarkoituksena olisi ollut loukata tai ’pistää’ masentuneita, mutta usein he eivät vain ajatelleet ennen kuin alkoivat puhua.

”Koska masentunut ihminen on jo vihainen itselleen, älä lisää hänen syyllisyydentunteitaan ojentamalla häntä jatkuvasti siitä, mitä hän tekee”, neuvoo eräs psykologi, joka on auttanut henkisesti häiriintyneitä yli 20 vuotta. ”Sen sijaan että sanoisit hänelle: ’Mikset karista sellaista mielestäsi’, voisit ehkä sanoa: ’Se tuntuu olevan sinulle todellinen ongelma, enkä täysin ymmärrä sitä, mutta haluaisin ymmärtää, miltä sinusta tuntuu. Haluaisin auttaa.’ Ole vilpittömästi kiinnostunut. Kyllä hän huomaa, jos et ole kiinnostunut.”

Etsi tilaisuuksia antaaksesi aitoa kiitosta. Ole täsmällinen: ”Miten hyvää työtä oletkaan tehnyt kasvattaessasi lapsiasi”, ”sinulla on todella taito saada toiset tuntemaan olonsa mukavaksi” ja niin edelleen. Auta ihmistä saamaan takaisin itsekunnioituksensa. Mutta ennen kaikkea . . .

Ole hyvä kuuntelija

Masentuneella on yleensä paljon sanottavaa, mutta usein hän tuntee olevansa arvoton ilmaisemaan sitä. Hän voi ajatella, ettei kukaan ole todellisuudessa kiinnostunut tietämään hänen vaikeuksistaan tai tuntemuksistaan. Eräs 27-vuotias nainen, joka oli kärsinyt monta vuotta masennuskohtauksista, sanoi: ”Tarvitsin jotakuta joka kuuntelisi, en sellaista joka läksyttäisi minua ja saisi minut tuntemaan, että olin tällainen tahallani. Ongelmani olivat todellisia!”

Tämä nuori nainen, joka halusi kuolla, jatkoi: ”Minulla oli pari ystävää, joille todella saatoin vuodattaa sydäntäni. Vaikken kyennytkään täysin ymmärtämään omia tuntemuksiani, heidän kanssaan puhuminen todella auttoi.” Anna siis masentuneen ihmisen keventää tunteitaan. Ei ole tarpeen arvostella kaikkea, mitä hän sanoo. Hän voi sanoa jotakin hyvin kärjekästäkin. Todellisuudessa hän ei useinkaan tarkoita, mitä sanoo. Mutta jos olet hyvä kuuntelija ja saavutat henkilön luottamuksen, voit ehkä pehmeäotteisella pohdinnalla saada hänet vähitellen korjaamaan ajattelutapaansa. – Matt. 7:1.

”Tukekaa heikkoja”

Vanha sananparsi sanoo: ”Ystävät auttavat; muut säälivät.” Varmasti ne aidot ystävät ja perheenjäsenet, joiden olosuhteet sallivat, ryhtyvät tukemaan niitä, jotka ovat heille läheisiä ja ovat masentuneita. Jehovan todistajien seurakunnissa on hengellisesti päteviä miehiä, jotka ovat usein olleet suureksi avuksi masentuneille. Masentuneita pyydetään etsimään heidän empaattista, rakkaudellista apuaan. Eräs masentunut tunnusti: ”En ollut liian ylpeä pyytääkseni apua.” – Jaak. 5:14, 15.

Olosuhteista riippuen masentuneita voidaan auttaa monella tavalla. Jos masentunut ei saa unta, valvo hänen kanssaan. Jollei hän syö, älä painosta häntä, vaan houkuttele häntä syömään herkullisesti valmistettua ravitsevaa ruokaa pieninä annoksina. Jollei hän harrasta liikuntaa, lähde hänen kanssaan kävelylle, tai tehkää yhdessä jotakin ruumiillisesti rasittavaa. Masentuneen auttaminen näillä tavoin ei ehkä ole helppoa.

Eräs avarasydäminen nainen on auttanut monia vakavasti masentuneita. Yhdellä näistä, jonka hän pyysi asumaan luokseen, kunnes tämä toipuisi, oli hyvin vaikeata. Doreen sanoi hyvin lämpimästi tälle nuorelle naiselle: ”Pue takki yllesi, pane hattu päähäsi ja kengät jalkaasi.” Mutta toinen vastasi: ”En halua lähteä kävelylle.” ”Sanoin hänelle ystävällisesti mutta lujasti: ’Kyllä sinä nyt lähdet. Pukeudu.’”, selitti Doreen. ”Hän teki niin, ja me kävelimme kuusi kilometriä. Palattuamme hän oli väsynyt, mutta tunsi olonsa paremmaksi. Kukaan ei usko, miten hyödyllistä rasittava liikunta on, ennen kuin heidät pannaan kokeilemaan sitä. Sen jälkeen he tajuavat sen.”

Vakavasti masentuneen tukeminen voi merkitä myös sitä, että häntä autetaan etsimään sopivaa lääkärinapua. Jos hän kärsii vakavasta depressiosta, hän voi tarvita erikoiskoulutettujen henkilöitten tarjoamaa apua. Nykyään on saatavissa monenlaista hoitoa.

Masentuneet kertovat, millaista apua voidaan myös antaa: ”Älä kutsu monia vieraita; estä toisia aiheuttamasta tarpeetonta melua – kuten soittamasta äänekästä musiikkia.” ”Toisten vilpitöntä kiinnostusta osoittavat lyhyet käynnit ovat mukavia.” ”Perheeni huolehti minusta, soitti minulle säännöllisesti, vei minua ulos ja auttoi minua aika ajoin jopa pukeutumisessa.”

Usein tarvitaan pelkästään lähettyvillä oloa ja rakkauden osoittamista. Eräs aiemmin masentunut nainen kertoi, miten hän selviytyi oltuaan yhdeksän kuukautta ”kauhean painajaisen ansassa”. Erään kerran hän sanoi nyyhkyttäen miehelleen: ”En jaksa enää! En minä toivu. Joudun perikatoon!” Mies vastasi hellästi: ”Jos sinä joudut perikatoon, niin minä tulen mukana!” Muistellessaan tätä nainen sanoi: ”Se oli yksinkertaista: hän olisi aina siellä missä minäkin.”

Aito tuki yhdessä lohduttavien sanojen ja kuuntelevan korvan kanssa ovat siis parhain apu, minkä toiset voivat antaa ”masentuneille sieluille”.