Jumala on tehnyt ne ensiksi

IHMISET OVAT MATKIJOITA

HE EIVÄT ANNA KUNNIAA JUMALALLE HÄNEN KEKSINNÖISTÄÄN, MUTTA PATENTOIVAT NIITÄ OMINAAN

LÄMPÖMITTARIT

Ihminen on tehnyt erittäin herkkiä lämpömittareita, mutta ne ovat kömpelöitä verrattuina luontaisiin kykyihin, joita eräät käärmeet ovat käyttäneet tuhansia vuosia. Esimerkiksi kalkkarokäärme voi havaita celsiusasteen tuhannesosan suuruisen lämpötilanmuutoksen. Kuningaskäärme aistii lämpötilanmuutoksen 0,035 sekunnissa, kun taas herkkä ihmisen valmistama laite tarvitsee minuutin saman mittauksen suorittamiseen. Tällaiset käärmeet käyttävät lämmönaistimiskykyään etsiäkseen saaliseläimiä pimeästä näiden ruumiinlämmön perusteella. Lämmönaistimet ilmaisevat myös lämmönlähteen suunnan.

VAJAALÄMPÖISYYS

Nykyään kirurgit alentavat ruumiin lämpötilaa ja hidastavat pulssia ja hengitysnopeutta eräitä leikkauksia varten, mutta kauan ennen sitä ovat horrostavat eläimet käyttäneet vajaalämpöisyyttä eli hypotermiaa. Esimerkiksi pienen leopardisiiselin pulssi ja hengitysnopeus ovat kesällä muutama sata kertaa minuutissa. Mutta talvihorroksen aikana sen pulssi hidastuu yhteen tai kahteen lyöntiin minuutissa ja se hengähtää hitaasti vain kerran viidessä minuutissa. Ruumiinlämpö laskee vain muutaman asteen päähän talvisen ympäristön lämpötilasta. Silti koko ajan eläimen veri kiertää, sen verenpaine on normaali, se saa tarvitsemansa hapen ja sen lihasten jänteys säilyy.

SÄHKÖ

Luigi Galvanin eläinsähköstä laatima tutkielma sai italialaisen fyysikon ja kemistin Voltan valmistamaan ensimmäisen keinotekoisen tasavirtapariston eli galvaanisen parin. Kuitenkin noin 500 sähkökalalajilla on ollut jo tuhansia vuosia paristoja. Afrikassa elävä sähkömonni voi tuottaa 350 volttia, Pohjois-Atlantin suuri sähkörausku purkaa 60 voltin jännitettä 50 ampeerin sykäyksinä, ja eteläamerikkalaisen sähköankeriaan sähköiskujen jännitteeksi on mitattu jopa 886 volttia. Virta syntyy litteistä sähkösoluista muodostuneiden pylväiden avulla – itse asiassa galvaanisissa pareissa. Jokainen sähkösolu on itsenäinen sähkökemiallinen pari, joka kehittää ainoastaan voltin murto-osan suuruisen jännitteen. Mutta kun niitä on kytkettyinä tuhansia ja joskus miljoonia eri tavoin sarjaan ja rinnan Jumalan luomuksissa, niistä syntyy luonnollinen sähköparisto.

KEMIALLINEN SODANKÄYNTI

Hermokaasukranaateissa on kaksi suhteellisen myrkyttömiä kemikaaleja sisältävää peltirasiaa, mutta kun kranaatti ammutaan, kemikaalit sekoittuvat, ja kranaatin räjähdettyä kuolettavat hermokaasut purkautuvat ympäristöön. Kauan ennen tätä pommittajakuoriainen oli käyttänyt kemiallisia karkotteita yksinomaan puolustustarkoituksiin. Rauhaset tuottavat kahta eri kemikaalia, joita säilytetään lihasläpällä suljetuissa erillisissä kammioissa. Kun sen kimppuun hyökätään, läpät avautuvat ja kaksi kemikaalia virtaavat kolmanteen, paksuseinäiseen kammioon. Siellä eräs entsyymi saa aikaan räjähdysreaktion ja kuuluvan paukahduksen, ja myrkyllistä sumutetta tupsahtaa suuttimesta, jonka kuoriainen voi tähdätä mihin suuntaan tahansa. Pommittajakuoriainen voi ampua toistuvasti, kymmeniä kertoja minuutissa, ja muurahaiset, hämähäkit, rukoilijasirkat, linnut tai käärmeet perääntyvät henkeään haukkoen.

TIETOKONEET

Tietokoneet pystyvät mielikuvituksellisiin suorituksiin, mutta niitä ei voida verrata ihmisaivoihin. Ihmisaivot – toista kiloa salaperäisyyttä, kaksi prosenttia ruumiinpainosta – käyttävät 20 prosenttia verestä ja 25 prosenttia elimistön tarvitsemasta hapesta. Niiden hermosolujen lukumääräksi on arvioitu 10–100 miljardia ja hermosolujen liittymäkohtien (synapsien) lukumääräksi 100–500 biljoonaa. Aivoihin virtaa joka sekunti 100 miljoonaa tietobittiä, ja ne selaavat sisältönsä kymmenen kertaa sekunnissa toimien 20 watin teholla. Ne vastaanottavat, käsittelevät ja arvioivat tietoja, tekevät ratkaisuja, asettavat tavoitteita, käynnistävät toimintoja, luovat musiikkia ja taidetta. Vain ihmisaivoissa on puhetta varten ohjelmoidut järjestelmät. Ja ainoastaan ihmisaivoissa on synnynnäinen tarve uskoa korkeampaan voimaan ja palvoa häntä.

Eräs tiedemies onkin sanonut: ”Se, joka puhuu tietokoneesta ’sähköaivoina’, ei ole nähnyt aivoja.” Ei ihme, että tri Richard Restak pitää ihmisaivoja ”mittaamattoman paljon monimutkaisempina kuin mitään muuta tunnetussa maailmankaikkeudessa”. Ja antropologi Henry Fairfield Osborn julisti kerran: ”Minun mielestäni ihmisen aivot ovat hämmästyttävin ja salaperäisin tutkimuskohde koko kaikkeudessa.”

JUMALAN ENSIKEKSINTÖJÄ ON LOPUTTOMASTI

Lepakot ja delfiinit käyttävät kaikuluotainta; mustekalat käyttävät reaktiovoimaa; sääsket käyttävät ihonalaisneuloja; ampiaiset valmistavat paperia; majavat rakentavat patoja; muurahaiset pystyttävät siltoja; mehiläiset ja termiitit käyttävät ilmastointia; kalat, madot ja hyönteiset tuottavat kylmää valoa; linnut kutovat, tekevät solmuja, rakentavat hautomakoneita, muuraavat, pystyttävät kerrostaloja, poistavat merivedestä suolaa, niillä on kompassi ja sisäinen kello ja ne suunnistavat; kuoriaisilla on paineilmalaitteita; hämähäkit käyttävät sukelluskelloja, rakentavat ovia, purjehtivat ilmassa; joillakin kaloilla ja kuoriaisilla on kaksitaittoiset silmät; näykkijäkilpikonnat ja vesiskorpionit käyttävät snorkkeleita; ihmisen aurinkokennojen tavoin eläinten silmät muuttavat valoa sähköksi; muurahaiset harrastavat puutarhanhoitoa ja hoitavat karjaa; eräs kuoriainen karsii puita – kaikki luonnon mekanismeja, joita ihmiskeksijät jäljittelevät, ja luetteloa voitaisiin jatkaa vaikka kuinka. Ihmisen aikaansaannosten sanotaan johtuvan hänen neroudestaan; Jumalan aikaansaannokset kuittaa sokeina sattumina – ainakin evolutionisti. Uskomatonta!