Mikä estää yleisen veljeyden?

VUONNA 1469 syntyi Firenzessä Italiassa mies nimeltä Niccolò Machiavelli. Hän kirjoitti politiikasta kirjan ”Ruhtinas” käyttäen esikuvana Cesare Borgiaa, paavi Aleksanteri VI:n poikaa. Erään historioitsijan mukaan Borgia oli ”taitava ’valtapoliitikko’, joka empimättä ja säälimättä käytti voimakeinoja tai petosta voidakseen laajentaa valloituksiaan ja säilyttää ne”.

Encyclopædia Britannican mukaan Machiavelli ”perusti nykymaailmaa varten valtiotieteen”. ”Machiavellismi” tarkoittaa nykyään poliittista periaatetta, jonka mukaan hallitsija voi käyttää ”mitä tahansa keinoja, miten laittomia tai siekailemattomia ne sitten ovatkin”, valtansa säilyttämiseksi.

Tällainen politiikka on vitsannut tätä vuosisataa. Sodat, vallankaappaukset, turmelus, hirvittävä väkivalta ja terrorismi ovat kaikki sen ilmentymiä. Politiikka erottaa idän lännestä. Se jakaa kansoja, kaupunkeja (kuten Berliinin) ja jopa perheitä. Politiikka on ihmiskunnan jakavimpia voimia.

Kansallismielisyys . . .

on henki, joka on läheistä sukua tällaiselle politiikalle ja jota poliittiset johtajat ovat usein käyttäneet väärin.

Kansallismielisyyteen liittyy seuraava huvittava tarina skotlantilaisesta sotilaspapista, joka uudella sotilasleirillä pyysi vapaaehtoisia muuttamaan vanhan ladon kappeliksi. Papin poissa ollessa vapaaehtoiset maalasivat alttarin yläpuolelle suurin kirjaimin: ”Skotlanti aina ja ikuisesti.” Yllättynyt pappi pyysi heitä muuttamaan tekstiä hieman uskonnollisemmaksi. He tekivät niin, ja sen jälkeen teksti kuului: ”Skotlanti aina ja ikuisesti. AAMEN.”

Skotlantilaisten tiedetään olevan hyvin ylpeitä maastaan. Mutta he eivät ole ainoita. Esimerkiksi englantilaisiin lapsiin pumputtiin, varsinkin siihen aikaan kun Brittiläinen imperiumi hallitsi maailmaa, kansallismielistä intoa mahdollisimman nuoresta pitäen. Heidät opetettiin uskomaan, että ’Britannia hallitsee aaltoja’ ja että englantilaiset ovat parempi kansa, Jumalan siunaama.

Jokaisessa maassa poliitikot, jotka tietävät voimakkaan kansallismielisyyden palvelevan hyvin heidän tarkoitusperiään, edistävät samanlaisia tunteita. Mutta heidän mielessään eivät ehkä ole kansan parhaat edut. Artikkelissa ”Kansallismielisyys on vierasta todelliselle isänmaallisuudelle” kolumnisti Sydney J. Harris sanoi: ”Kansallismielisyys merkitsee jonkun Hitlerin tai Stalinin tai muun tyrannin ’seuraamista’, joka heiluttaa lippua, puhuu iljettävästä isänmaalle uhrautumisesta ja samalla tallaa kansan oikeudet jalkoihinsa.”

Kuten myös tarina skotlantilaisesta kappelista osoittaa, kansallismielisyys ja uskonto ovat usein yhdessä. Rabbiini tri Robert L. Kahn kirjoitti: ”Uskonto ja kansallismielisyys käyvät aina helposti käsi kädessä. Varsinkin sota-aikana . . . ’Jumalan ja isänmaan puolesta’ tulee eräänlaiseksi taisteluhuudoksi. Näin on aina ollut. Erään papin sotahuuto: ’Ylistäkää Herraa ja antakaa ammuslaatikko edelleen’ oli [toisen maailmansodan] suosituimpia lauluja.”

Urheilukin on kärsinyt vakavasti kansallishengestä. Esimerkiksi eräässä Torinossa Italiassa Euroopan jalkapallomestaruudesta käydyssä ottelussa, jossa Englannin ja Belgian joukkueet olivat vastakkain, peli keskeytettiin useaksi minuutiksi, kun englantilaiset jalkapallointoilijat tappelivat italialaisten mellakkapoliisien kanssa, minkä vuoksi monet loukkaantuivat.

Rotusyrjintä

Monilla maatiloilla Etelä-Afrikassa tilanomistajan valkoiset lapset ja työläisten mustat lapset leikkivät osan varhaislapsuudestaan yhdessä sovussa, lähes veljellisesti. Rotuennakkoluulot eivät ole ihmisillä synnynnäinen tunne. Varttuessaan he kuitenkin omaksuvat kukin oman rotunsa asenteet. Siksi tämä alkuaikojen viehättävä viattomuus useimmiten katoaa. Sellaiset tunteet kuin vihamielisyys, ylpeys, kauna ja pettymys saavat vallan.

Mutta rotusyrjintä ei rajoitu Afrikkaan. Monet amerikkalaiset ovat häpeissään siitä, miten heidän maansa intiaaniheimoja on kohdeltu. Myös se, miten mustia kohdeltiin orjuuden aikana, miten hirveissä olosuhteissa heitä kuljetettiin Atlantin yli ja miten heitä myytiin kuin karjaa Amerikoissa, tunnetaan hyvin. USA:ssa puhkeaa yhä pahoja rotumellakoita. Englannissakin rotujännitys on kasvamassa, kun Länsi-Intian saarilta, Intiasta ja muista paikoista tulleita maahanmuuttajia virtaa eräille alueille.

Ne, jotka kärsivät rotusyrjinnän vuoksi Afrikassa tai muualla, voivat olla iloisia siitä, etteivät he olleet natsien hallitsemassa Saksassa asuneita juutalaisia. Näin jälkeenpäin tuntuu uskomattomalta, että tällaisessa roomalaiskatolilaisen (Hitlerin) johtamassa kristikunnan maassa teurastettiin miljoonia juutalaisia, slaavilaista syntyperää olleita ja muita heidän kansallisuutensa vuoksi.

Se tosiseikka, että tällaisiin julmuuksiin syyllistyi kristikuntaan kuuluva kansa, herättää epäilyksiä tuollaisen uskontojärjestelmän aitoudesta. Vai onko kysymyksessä valtava petos? Tarkastelkaamme huolellisesti, miten tämän maailman uskonnot ovat vaikuttaneet todelliseen veljeyteen.

[Kartta s. 5]

(Ks. painettu julkaisu)

Politiikka on ihmiskunnan jakavimpia voimia

JAETTU BERLIINI

RANSKAN VYÖHYKE

ENGLANNIN VYÖHYKE

USA:N VYÖHYKE

NEUVOSTOLIITON VYÖHYKE

ITÄ-SAKSA

ITÄ-SAKSA

BERLIININ MUURI

[Kuva s. 5]

Pikkulapset eivät ole synnynnäisiä rotukiihkoilijoita