Ihmisten todellinen veljeys nykyään

ERÄS toisen maailmansodan lopussa sattunut tapaus on huomattava osoitus kristillisestä veljeydestä.

Lähellä Berliiniä sijainnut saksalainen Sachsenhausenin keskitysleiri oli täynnä kiihtymystä ja pahoja aavistuksia. Elettiin huhtikuuta 1945. Liittoutuneitten sotajoukot etenivät lännestä ja idästä.

Natsijohtajat olivat kuitenkin päättäneet tuhota leirin 26000 vankia. Heidän pirulliseen suunnitelmaansa kuului, että sairasosastolla olevat surmataan ja muut marssitetaan Lyypekkiin, satamakaupunkiin, jossa heidät lastataan laivoihin, minkä jälkeen laivat upotetaan merellä.

Kun lähtökäsky tuli, vangit koottiin ryhmiin kansallisuutensa mukaan – poikkeuksena ryhmä, joka koostui kuudesta eri kansallisuudesta. Tähän ryhmään kuului antautuneita kristittyjä ynnä 36 miestä, jotka olivat omaksuneet heidän vakaumuksensa leirillä.

Nämä kristityt olivat henkensä uhalla pelastaneet sairasosastolla olleet hengelliset veljensä. Sen jälkeen vankien pitkä rivistö ja SS-vartijat lähtivät liikkeelle. Vartijoilla oli kiire, sillä he saattoivat jo kuulla venäläisten tykkien jyskeen. Marssipäivinään he söivät etupäässä rikkaruohoja, juuria ja kaarnaa. Kaikki väsyneinä tielle tuupertuneet ammuttiin raa’asti. 10700 vankia kuoli tien varrelle. Siksi marssia kutsuttiin ”kuoleman marssiksi”.

Mutta kristittyjen ryhmään kuuluvat auttoivat kaiken aikaa toisiaan vahvojen tukiessa heikkoja. Eräs ryhmän jäsenistä kirjoitti: ”Kristillisen rakkauden ja yhteishengen ansiosta ei ketään jätetty tiepuoleen SS:n tapettavaksi.” Kahdentoista hirvittävän päivän jälkeen vartijat pakenivat.

Keitä olivat nämä kristityt? He olivat Jehovan todistajia. Voiko kukaan kiistää heidän osoittaneen todellisen veljesseuran tuntomerkkejä? Mutta mitä yhteistä on heillä ja sillä pienellä ryhmällä, joka kokoontui Jeesuksen kanssa hänen kuolemaansa edeltäneenä iltana?

Mallin noudattaminen

Niiden, jotka nykyään muodostavat todellisen veljesseuran, täytyy noudattaa Jeesuksen ja hänen opetuslastensa antamaa mallia. Esimerkiksi miten tuo ensimmäisen vuosisadan veljesseura suhtautui sotimiseen?

200-luvulla elänyt kristitty kirjailija Origenes sanoi: ”Me emme enää nosta ’miekkaa kansaa vastaan’ emmekä ’opettele enää sotimaan’.” (Jes. 2:2–4) Myös W. W. Hyde sanoo kirjassaan Paganism to Christianity in the Roman Empire: ”Kolmen ensimmäisen vuosisadan aikana . . . kristityt vastustivat ammattitappajina palvelemista Rooman armeijoissa.” Jehovan todistajia vietiin samasta syystä natsien kuolemanleireille toisen maailmansodan aikana. He kieltäytyivät palvelemasta Hitlerin armeijoissa.

Ensimmäisen vuosisadan kristillinen veljesseura antoi mallin siinäkin, ettei sillä ollut papistoa. Vanhemmat veljet, jotka olivat kypsiä ja hengellisesti päteviä, hoitivat opettamisen ja erilaisiin toimintoihin liittyvät järjestelyt. (Tiit. 1:5–9)a Mutta he olivat veljiä, eivät ”isiä”. Jeesus sanoi: ”Te kaikki olette veljiä. Älkää myöskään kutsuko ketään isäksenne maan päällä, sillä yksi on teidän Isänne, Taivaallinen.” (Matt. 23:8, 9) Pietari oli nimenomaan muistuttanut vanhempia veljestovereitaan siitä, etteivät he saa ’hallita herroina Jumalan kansaa’. – 1. Piet. 5:1–3.

Siksi ensimmäisen kristillisen veljesseuran aikana Jeesuksen opetuslapset eivät käyttäneet sellaisia julkeita arvonimiä kuin esimerkiksi ”kunnianarvoisa”, ”kunnianarvoisin”, ”herrani” tai ”Isä”. Kirjassa The Old Roman World John Lord sanoo, että varhaiskristityt ”nimittivät toisiaan veljiksi ja sisariksi . . . heitä ei erottanut mikään.” Samoin ei nykyisten Jehovan todistajien keskuudessa ole jakoa pappeihin ja maallikkoihin eikä julkeita arvonimiä. Kaikki ovat ”veljiä” ja ”sisaria”, ja vanhemmat, hengellisesti kypsät miehet ottavat johdon toisten palvelemisessa.

Lisäksi Jeesus sanoi seuraajilleen, että he kärsisivät katkeraa vainoa. Sitä ei tulisi ainoastaan poliittisten johtajien vaan myös niiden uskonnollisten johtajien taholta, jotka olivat tulleet osaksi maailmaa. Hän sanoi: ”Koska ette ole osa maailmasta, vaan minä olen valinnut teidät maailmasta, tämän vuoksi maailma teitä vihaa. . . . Onpa tulossa hetki, jolloin jokainen, joka tappaa teitä, kuvittelee suorittaneensa pyhän palveluksen Jumalalle.” – Joh. 15:19; 16:2.

Ketkä ovat meidän aikanamme kärsineet maailmanlaajuista vainoa siksi etteivät ole olleet osa maailmasta? Jehovan todistajat. Esimerkiksi vuonna 1933 Hitler yritti hävittää heidät Saksasta, koska he eivät tukeneet hänen natsipuoluettaan tai hänen sotiaan. He jatkoivat sinnikkäästi Jumalan tulevasta Valtakunta-hallituksesta saarnaamista ihmiskunnan ainoana toivona. Eräässä vaiheessa Hitler kirkui hysteerisenä: ’Minä hävitän tämän pesueen perin pohjin Saksasta!’ Tuhansia todistajia pidätettiin, ja monet kuolivat keskitysleireissä.

Mutta lopulta Hitler ja hänen natsipuolueensa hävitettiin perin pohjin, mutta ei Jehovan todistajia. Nykyään yksistään Saksan liittotasavallassa on noin 100000 todistajaa. Jehovan todistajien seurakunnissa on kautta maailman yli 2200000 toimivaa Valtakunnan hyvän uutisen julistajaa.

Tämän veljesseuran tunnistaminen nykyään

Väenpaljous ei tietenkään kuulu nykyajan todellisen kansainvälisen veljesseuran tuntomerkkeihin. Jehovan todistajia on itse asiassa vähän verrattuna monien muitten uskontojen jäsenmäärään: Jeesus sanoi: ”Se portti on kapea ja tie ahdas, joka vie elämään, ja harvat ovat ne, jotka löytävät sen.” – Matt. 7:14.

Vastaavatko nykyiset Jehovan todistajat tätä mallia, kuten edellä olevat esimerkit osoittavat? Tutustu tämän sivun kehystettyyn tekstiosaan sen selville saamiseksi, mikä tuhansista lahkoista ja kirkkokunnista toteuttaa alkuperäistä kristillistä veljeyttä. Siinä on lueteltuna joitakin tuon veljeyden perusperiaatteita. Tutki itse, mikä uskonto sopii Raamatun antamiin tuntomerkkeihin.

Mitä muut sanovat

Vaikka monet parjaavatkin Jehovan todistajia, kuten Jeesus sanoi tapahtuvan, kaikki eivät tee niin. Katselkaamme näitä kristittyjä sellaisten silmillä, jotka eivät ole todistajia.

Mosambikissa Jehovan todistajat ovat kärsineet katkeraa vainoa poliittisen puolueettomuutensa vuoksi. Mutta eräs katolinen nunna kirjoitti katoliseen portugalilaiseen lehteen: ”Tällä hetkellä [1978] näillä uudelleenkoulutusta varten perustetuilla [Mosambikin] uusilla ’Gulag’[keskitys]-leireillä on vangittuina yhteensä 25000 Jehovan todistajaa Malawista ja Mosambikissa. . . . he ovat ihailumme arvoisia . . . Kuinka erilainen maailma olisikaan, jos me kaikki jonakin aamuna nousisimme ylös lujasti päättäneinä, että, kuten Jehovan todistajat, emme tartu enää aseisiin mistään hinnasta emmekä mistään syystä!”

Eräs sanomalehti kirjoitti afrikkalaisten todistajien käytöksestä yleensä näin: ”Jehovan todistajat ovat osoittautuneet kaikkialla Afrikassa säädyllisiksi, järjestyksellisiksi kansalaisiksi, jotka elävät korkean moraalilain mukaan. . . . Afrikkalaiselle yhteiskunnalle luonteenomaiset vapaat suhteet ja moniavioisuus ovat kerrassaan tuntemattomia todistajien keskuudessa. Lahko juurruttaa jäseniinsä tavan olla ahkeria, täsmällisiä, rehellisiä ja tottelevaisia.” – London Daily Telegraph.

Bryan Wilson, Oxfordin yliopiston professori Englannista, teki tutkimuksen Japanin Jehovan todistajien ”viimeaikaisesta nopeasta kasvusta”. Hän kirjoitti: ”Todistajat esittävät . . . monenlaisia käytännöllisiä neuvoja aviosuhteista, moraalikysymyksistä, lasten kasvatuksesta ja muista käytännön asioista.” Wilson kysyi monilta japanilaisilta, mikä oli saanut heidät kiinnostumaan Jehovan todistajista. He vastasivat esimerkiksi: ”Todistajien huomaavaisuus.” ”Kaiken uskonnollisen muodollisuuden ja mahtailun puuttuminen.” ”Hämmästyin tavatessani niin nöyriä ihmisiä.” ”Minuun teki suuren vaikutuksen järjestön yksimielisyys.” ”Jehovan todistajien keskuudessa vallitseva rakkaus ja lämpö.”

Espanjassa Gijónissa ilmestyvässä Hoja del Lunes de Gijón -lehdessä oli seuraavanlainen lausunto sen jälkeen kun yli 10000 todistajaa oli pitänyt konventin tuossa kaupungissa: ”Jehovan todistajien kansalaishyveet ovat tehneet minuun suuren vaikutuksen, . . . Jos Gijónissa tapahtuisi joukkokääntymys Jehovan todistajien uskoon, Gijón olisi siistein ja parhaiten hoidettu kaupunki maailmassa.”

Kun Jehovan todistajat olivat pitäneet suuren konventin New Orleansissa Yhdysvalloissa, sanomalehti States-Item sanoi: ”Veljeyden tunne täytti Louisiana Superdomen, kun nuoret ja vanhat, mustat ja valkoiset Jehovan todistajat istuutuivat aloittaakseen kaiken sen, mitä he kokivat viisi päivää kestävien opintojensa ja osallistumisensa kuluessa. . . . rotuerottelu . . . ei ole ongelma Jehovan todistajille.”

Käytännöllistä apua

Joitakin vuosia sitten kaksi meksikolaista kylää oli pahan riidan vuoksi käytännöllisesti katsoen sodassa keskenään, eikä ihmishenki ollut paljonkaan arvoinen. Poliisi ei voinut ratkaista ongelmaa. Kuitenkin eräs perhe alkoi tutkia Raamattua Jehovan todistajien kanssa. Toiset perheet tekivät samoin, ja ennen pitkää useimmat kyläläisistä olivat myyneet aseensa ja ostaneet tilalle Raamattuja. Rauha on palannut tuolle alueelle. Se oli nykyaikainen pienoistäyttymys sille vanhalle ennustukselle, että ”he takovat miekkansa vantaiksi” – esimakua siitä mitä tulee tapahtumaan kautta maailman Jumalan valtakunnan alaisuudessa. – Jes. 2:2–4.

Tämä on vain yksi niistä lukemattomista esimerkiksi kelpaavista tapauksista, joissa Jehovan todistajat ovat antaneet käytännöllistä apua ihmisille, jotka ovat kärsineet kaikenlaisista ongelmista – juoppoudesta, huumeista, avioeroista, masennuksesta ja monesta muusta. Enimmäkseen se on tapahtunut tutkimalla heidän kanssaan Raamattua ja antamalla vilpitöntä apua ja kannustusta, mikä kaikki on tehty ilmaiseksi.

Ei ”pelkkä unelma”

”Hedelmistään te tunnette” todellisen veljesseuran, Jeesus sanoi. (Matt. 7:16) ”Hedelmät” todistavat, ettei ihmiskunnan todellinen veljeys ole ”pelkkä unelma” vaan nykypäivän todellisuutta.

Yli 200 maassa kautta maailman Jehovan todistajat voivat löytää todellisia veljiä ja sisaria, jotka ottavat heidät rakkaudellisesti vastaan – vaikka he eivät olisi edes tunteneet toisiaan henkilökohtaisesti aiemmin. Ja kun ajatellaan kaikkia niitä yrityksiä, joilla tällainen veljeys on koetettu murskata, on tosiaankin yksi nykyajan ihme, että se kukoistaa kautta maailman. Mutta se on Jumalan teko, sillä ’hänen tiensä ovat korkeammat meidän teitämme’. – Jes. 55:9.

Näennäisesti mahdoton on siis tapahtunut. Kristuksen ja hänen opetuslastensa antamaa mallia todellakin noudatetaan nykyään. Tietenkään sitä ei noudateta täydellisesti, kuten eivät varhaiskristitytkään noudattaneet sitä täydellisesti. Täydellisyys tulee vasta Jumalan valtakunnan alaisuudessa. Mutta nyt on joka tapauksessa muotoutumassa sen ihmisyhteiskunnan ydin, joka on jonakin päivänä täyttävä koko maana – Jes. 11:9; 2. Piet. 3:13.

Historian tosiasiat ja Raamatun vaatimusten ja ennustusten täyttyminen todistavat paikkansapitäväksi sen, mitä eräs sosiaalityöntekijä sanoi Kööpenhaminassa Tanskassa. Hän oli pannut merkille, miten erinomaista apua Jehovan todistajat antoivat vanhemmille ihmisille, ja huomautti: ”Joskus, kun olen tekemisissä pappien kanssa, tunnen suurta pettymystä. Teillä on ainoa kansainvälinen veljesseura maailmassa. Ihailen saarnaamisrohkeuttanne. Jatkakaa hyvää työtänne!”

Nykyään miljoonat ihmiset yhtyvät näihin ajatuksiin. Ja yhdessä he odottavat sitä pian koittavaa aikaa, jolloin kaikki maailman kärsimykset ovat mennyttä ja jolloin Jumala vuodattaa siunauksiaan uudessa järjestyksessään täällä maan päällä. Silloin kaikki jotka todella kaipaavat aitoa veljeyttä, nauttivat sellaisesta rauhasta, hyvinvoinnista ja onnellisuudesta, jota voidaan nykyään tuskin kuvitella. – Ilm. 21:4.

[Alaviitteet]

[Tekstiruutu s. 13]

VELJEYDEN PERUSMALLI

Kaikkien tulee . . .

. . . rakastaa Jehovaa, taivaallista Isää, koko sydämestään, sielustaan, mielestään ja voimastaan (Mark. 12:29, 30)

. . . rakastaa lähimmäistään niin kuin itseään (Matt. 22:39)

. . . olla todellisia veljiä ja sisaria, eikä jakaa toisiaan pappeihin ja maallikkoihin (Matt. 23:8, 9; 1. Piet. 5:2, 3)

. . . olla nöyriä ja vaatimattomia, ei ylpeitä ja julkeita (Ps. 37:9–11; Joh. 13:14, 15; Jaak. 4:6, 10)

. . . olla yksimielisiä, ei kristikunnan tavoin äärimmäisen jakautuneita (Joh. 17:11, 21; 1. Kor. 1:10; Ef. 4:1–6)

. . . olla puolueettomia politiikkaan nähden (Joh. 17:14; 18:36)

. . . antaa Jumalan sanan, Raamatun, olla oppaanaan ja elää sen korkeitten moraalivaatimusten mukaan (Joh. 17:17; 2. Tim. 3:14–17)

. . . olla alamaisia Kristukselle, maan uudelle hallitsijalle (Matt. 7:24–27; Fil 2:9–11)

. . . todistaa uskollisesti Jehovasta, Kristuksesta ja Valtakunnasta (Jes. 43:10–12; Matt. 24:14; Apt. 1:8)

. . . varustautua vastustuksen ja vainojen varalta ja olla jopa valmiita kuolemaan, jos se on välttämätöntä (Matt. 5:11; 1. Piet. 5:8–10; Ilm. 2:10)

Kukaan ei saa . . .

. . . harjoittaa rotusyrjintää (Apt. 10:34, 35; Ilm. 7:9, 10)

. . . olla kansallismielinen, vaikka hän totteleekin ”keisaria” ellei Jumalan laki ole eri mieltä ”keisarin” lain kanssa (Matt. 22:21; Apt. 5:29)

MILLAINEN ON USKONTOSI VERRATTUNA YLLÄ OLEVAAN?

[Kuva s. 12]

Todellista veljeyttä on nykyään olemassa!

[Kuva s. 14]

Nykyään miljoonat ihmiset kautta maailman ilmaisevat tosi veljeyttä