”Paratiisin” ongelmat

MIELESTÄMME sinun tulee tietää, että vaikka nämä saaret muistuttavatkin paratiisia, elämä niillä ei ole ongelmatonta. Pidätkö hyönteisistä? Me toivomme sitä, sillä täällä on paljon sääskiä, kärpäsiä ja myös muurahaisia, varsinkin pieniä punaisia pistäviä muurahaisia.

Toinen ongelma on se, että joskus pyörremyrskyt pimentävät sinisen taivaan. Ne ovat tavallisia kaikkialla läntisen Tyynenmeren saarilla. Viime vuosina tuhoisat pyörremyrskyt ovat aiheuttaneet valtavia vahinkoja Mariaaneilla. Täällä on paljon aaltopeltikattoisia puutaloja, eivätkä ne kestä pyörremyrskytuulia – tuulia, joiden voimasta pienet sirpaleet voivat läpäistä paksuja puita. Onneksi ihmiset rakentavat nykyään kotinsa betonista.

On muuten olemassa ainakin yksi toimiva tulivuori, Mount Pajaros. Äläkä unohda maanjäristyksiä, sillä meillä on niitäkin. Onneksi ne eivät yleensä ole kovin voimakkaita, mutta välistä maanjäristys voi mullistaa kummasti paikkoja. Vuonna 1902 maanjäristys tuhosi useimmat Guamin tärkeimmän kaupungin Aganan betonirakennuksista ja nosti koko saarta 60 senttiä.

Tietenkin voit nukkua sääskiverkon alla, karttaa muurahaisia, varustautua pyörremyrskyjen varalta ja toimia järkevästi tulivuorenpurkauksen tai maanjäristyksen aikana. Mutta trooppinen sieni voi aiheuttaa sinulle suurempia vaikeuksia. Lämpimässä kosteudessa vaatteet ja kengät voivat peittyä homeeseen yön aikana. On kuitenkin olemassa vielä hankalampia ongelmia.

”Paratiisin” saastuminen

Vaikka ilma onkin Mikronesiassa yhä suurenmoisen puhdasta, samaa ei voida aina sanoa sinisenvihreästä vedestä. Jätevesihuolto on edelleen kehittymätöntä, ja monin paikoin jätteet viedään rannalle, josta nousuvesi huuhtoo ne mereen. Sen johdosta paikalliset asukkaat, jotka syövät riutoilta pyydettyä kalaa, kärsivät loisista, punataudista, ripulista ja vatsataudeista. Sairaaksi voi tulla myös juomalla vettä, joka ei ole peräisin kristallinkirkkaista vesiputouksista vaan – kuten usein tapahtuu – on kerätty katolta valuneesta sadevedestä. Eikä useimmissa paikoissa ole kulman takana apteekkia, josta voisi kipaista hakemassa lääkettä tällaisiin tauteihin.

Vuosisatamme on aiheuttanut eräillä alueilla myös melusaastetta, joka rikkoo kauniin hiljaisuuden. Eräällä saarella, jonka ympärysmitta on yhdeksäntoista kilometriä, pauhaa diskomusiikki yötä päivää avolavapakettiautoista. Etenkin kauniina trooppisina kuutamoiltoina nuoret ahtautuvat näiden autojen lavoille ja laulavat diskomusiikin tahdissa, samalla kun he ajavat edestakaisin saarella aamunkoittoon asti. Melkein kaikilla saarilla diskomusiikki soi nykyään pienissä ravintoloissa ja hotelleissa varsinkin viikonloppuisin aina aamun pikkutunneille.

Joissakin paikoin kaunista luontoa raiskataan jopa avolouhinnalla. Naurua ja sen naapuria, Oceansaarta (nykyistä Banabaa) sekä Belaussa sijaitsevaa Anguaria on hyödynnetty ja pilattu fosfaatin avolouhinnalla. Banaban törkeä hyödyntäminen nostatti asukkaat vastarintaan, ja paljastuneen skandaalin aallot löivät aina Englannin alahuoneeseen asti.

Louhinta jatkuu täydellä teholla Naurussa, vaikka ollaankin sitä mieltä, että vuosisadan lopussa raakafosfaattia ei juuri enää ole. Jos louhinnalle ei sillä välin tehdä mitään, Naurusta on vaarassa tulla ruma, karu autiomaa.

”Paratiisissa” ei olla onnellisia

Mutta antaahan fosfaatinlouhinta ainakin tuloja Naurulle. Miten ihmiset elävät niillä alueilla, joilla ei ole fosfaattia, jota voisi louhia, eikä muitakaan tulolähteitä? Valitettavasti köyhyys on aivan liian tuttua. Usein ruokavalio on yksipuolista. Elinkeinoelämä on heikosti kehittynyttä, ja ihmiset ovat ravinnonsaannissaan riippuvaisia merestä.

Spiritismi rehottaa kaikilla Mikronesian saarilla. Joitakuita matkailijoita voivat kiehtoa ”henkien talot”, joissa henkien uskotaan asuvan, mutta niiden jotka pitävät kiinni tällaisista käsityksistä, on vaikea nauttia elämästään. Henkiä pelätään, ja niiden ajatellaan aiheuttavan sairautta ja kuoleman jollei niitä lepytetä. Taikuutta harjoitetaan, ja rakkauden ja vihan loitsut ovat yhä käytössä.

Alkoholismi on ongelma, josta varsinkin työttömät kärsivät. Usein tähän liittyy perheen laiminlyöminen ja rikollisuus. Ja itsemurhia tehdään yllättävän paljon. Äskettäin eräällä pienellä 3000 asukkaan saarella teini-ikäiset tekivät kolmen kuukauden aikana kahdeksan itsemurhaa. Ilmeisesti pelkkä kauniilla saarella asuminen ei tee ihmistä todella onnelliseksi.

Lisäksi ihmisen ikivanhat viholliset, sairaus ja kuolema, ovat yhtä voimakkaita täällä kuin muuallakin maailmassa. Ne lisäävät ihmisten murhetta ja surua, mikä vuorostaan heikentää tämän alueen viehätystä, joka monissa suhteissa on kirjaimellisesti paratiisi.

”Paratiisissa” pelätään

Muun maailman tapahtumat saavat täällä monet tuntemaan olonsa turvattomaksi. Mikronesialaiset ovat olleet neljän suurvallan alamaisina, ja kunkin tulo on aiheuttanut sortoa. Täällä käytiin eräät toisen maailmansodan katkerimmista taisteluista, ja näillä ihastuttavilla saarilla on yhä taistelujen jättämiä arpia. Osittain uponneitten laivojen ruostuneet hylyt, alas ammuttujen lentokoneitten luurankomaiset kappaleet, homeen peittämät ilmatorjuntatykit, tunkkaisista onkaloista törröttävät köynnösten peittämät tykinputket ja valtavat kuopat maastossa ja teissä todistavat omalla äänettömällä tavallaan niistä kauhuista, joita nämä saaret kokivat muutama vuosikymmen sitten.

Sodan jälkeen eräs Trukin alueen poliitikko, alueen jolla käytiin yksi sodan raskaimmista ja verisimmistä meritaisteluista, vetosi: ”Jos Yhdysvallat päättää joskus ryhtyä uuteen sotaan, pyydämme, että Truk jätettäisiin rauhaan!” Tämä mies oli nähnyt ainoan saarta kiertävän tien tahriintuvan punaiseksi lentopommituksissa kuolleista ja nousuvesien punertavan ihmisverestä. Vielä kahden vuoden kuluttua taistelusta rantaviivalle huuhtoutui uponneista laivoista päässyttä öljyä.

Kuunteleeko kukaan tällaisia vetoomuksia? Ilmeisesti ei. Marshallinsaarilla sijaitsevalla Kwajaleinin atollilla on ohjusasema vastapainona venäläisille sukellusveneille, joita kerrotaan nähdyn lähistöllä, ja sotalaivoille, jotka haluaisivat vakoilla amerikkalaisten sotilaallisia laitteita. Koska Guam sijaitsee strategisesti tärkeässä paikassa Tyynellämerellä, amerikkalaiset asevoimat ympäröivät ja vartioivat sitä.

Vuonna 1946 lempeät mikronesialaiset tulivat tietoisiksi ydinaikakauden kauhistavasta todellisuudesta, kun Yhdysvallat teki atomipommikokeita Marshallin saariketjuun kuuluvalla Bikinin saarella. Säteilyvaaran vuoksi Bikinin asukkaat eivät vieläkään pääse saarelleen, ehkä eivät vielä moneen vuoteen. Toisissa osissa Tyyntämerta Englanti ja Ranska ovat myös käyttäneet kauniita saaria ydinaseittensa kokeilemiseen.

Eräs uusi ehdotus on herättänyt pelkoa ja levottomuutta. Japani ehdotti kemiallisten ja ydinjätteitten varastoimista tynnyreissä Tyyneenmereen lähelle Guamia. Tällaiset suunnitelmat on kuitenkin toistaiseksi lykätty Guamin hallituksen vastustuksen vuoksi.

Älä nyt vain ymmärrä meitä väärin. Nämä saaret ovat todella kauniita, ja epäilemättä nauttisit niillä käymisestä. Aurinko nousee edelleen sinisen valtameren ylle ja laskee leppeitten pasaatituulten tahdissa huojuvien palmupuitten taakse. Metsäiset kukkulat, mutkittelevat vesiputoukset ja hiekkarannat ovat yhä täällä. Mutta niistä ei synny täydellistä paratiisia. Ongelmat, joista monet ovat ihmisten aiheuttamia, estävät sen.

Merkitseekö tämä sitä, ettei ole minkäänlaista toivoa elämisestä todellisessa paratiisissa – jossa luonto on kaunista, eikä ihminen mitenkään turmele sitä, jossa kaikki ihmiset ovat aidosti kiinnostuneita toisistaan ja jossa elämä on todella tyydyttävää?

[Kuvat s. 6]

PISTÄVÄT MUURAHAISET

PYÖRREMYRSKYT

TULIVUORET

[Kuvat s. 7]

YÖELÄMÄ

RUNNELTU MAA

SPIRITISMI

[Kuvat s. 8]

ALKOHOLISMI

SODAN ARVET

VANHUUS JA SAIRAUDET