Ohjaako kohtalo elämääsi?

JOSKUS ihmiset ovat taipuvaisia ajattelemaan, että kohtalo ohjaa elämää ja kuolemaa. He kuulevat oudoista tapahtumista toisten elämässä, siitä miten nämä ovat kuolleet tai säilyneet hengissä salaperäisissä olosuhteissa. He voivat miettiä: Oliko pakko käydä juuri siten? Ovatko kaikkien meidän päivät luetut?

Ottakaamme esimerkiksi onnettomuus, joka tapahtui illalla 25. heinäkuuta 1956, kun suuri ruotsalainen matkustajalaiva Stockholm törmäsi avomerellä suoraan italialaisen matkustajalaivan Andrea Dorian kylkeen. Stockholmin keula puhkaisi Andrea Dorian hytin nro 52 kohdalta, työntyi neljätoistavuotiaan Linda Morganin vuoteen alle ja nosti hänet ylös. Peruuttaessaan Stockholm vei hänet vahingoittumattomana teräslevyn suojatessa häntä lentäviltä laivankappaleilta. Andrea Doria upposi, mutta Stockholm pysyi pinnalla.

Stockholmin kapteeni sanoi Linda Morganin pelastuneen ”ihmeen” avulla. Kuitenkin hänen kahdeksanvuotias siskonsa, äitinsä ja 46 muuta matkustajaa kuolivat tuossa onnettomuudessa. Kuolivatko he siksi että ”heidän päiviensä luku” oli täysi? Säästyikö Linda siksi että kohtalolla oli vielä päiviä varalla häntä varten?

Mitkä ovat kohtaloon uskomisen seuraukset?

Jos kohtalo todella määrää jokaisen elämää, silloin kohtalon olisi täytynyt järjestää niin, että nuo kaksi matkustajalaivaa leikkaisivat toistensa reitin täsmälleen yhtä aikaa ja törmäsivät yhteen täsmälleen siten kuin ne törmäsivät, jotta noissa laivoissa olleista olisivat kuolleet juuri ne, joiden päivät olivat luetut.

Täten jokaisen kohtalokkaan tapaturman tai sairauden tai minkä tahansa kuolinsyyn, joita maailmassa on, täytyy olla ennalta järjestetty, eivätkä ne joiden päivät ovat luetut, voi väistää niitä. Minkäänlaisista lääkkeistä tai varotoimista ei olisi mitään hyötyä. 1600-luvulla elänyt englantilainen runoilija James Shirley olisi silloin ollut oikeassa, kun hän kirjoitti: ”Kohtaloa vastaan ei ole mitään suojavarustusta.”

Ajattelehan: Eikö se tekisi kohtalosta kaikkein heltymättömimmän diktaattorin? Eikö tällainen fatalistinen näkemys lannistaisi siihen uskovia ja riistäisi heiltä heidän aloitekykynsä elämässä?

On selvää, että jos ”diktaattori kohtalo” todella on olemassa, hänen täytyy olla hirvittävän armoton ja epäoikeudenmukainen. Hän mittaa sokeasti jokaisen päivien luvun ottamatta vähääkään huomioon ihmisen halua elää tai hänen yrityksiään elämänsä turvaamiseksi. Hän vaatii jokaiselta ehdotonta antautumista.

Jos tällainen uskomus pitäisi paikkansa, miksi ajaa huolellisesti? Miksi lopettaa tupakointia, juopottelua, huumeitten käyttöä? Miksi koskaan käydä lääkärissä tai suorituttaa leikkausta? Miksi opetella uimaan? Niin, miksi – jos päivämme ovat jo luetut ja kuolinsyykin on ennalta järjestetty?

Onko Jumala määrännyt ennalta elämäsi?

Jotkut uskovat Jumalan ennaltamääräykseen. He ajattelevat Jumalan tietävän ennalta kaiken, mitä heille tulee tapahtumaan. Siksi he päättelevät, että jokainen tapahtuma on ennalta määrätty, sillä Jumalan edeltätietämys ei voi pettää. Mutta eikö tämä todellisuudessa ole samaa kuin se, että kohtalo korvataan Jumalalla? Eikö tällainen usko johda samanlaisiin järjettömiin seurauksiin kuin usko kohtaloon?

Jumalan sana, Raamattu, ei opeta tällaista fatalistista näkemystä. Sen sijaan se vahvistaa selvästi syyn ja seurauksen järkevän perussäännön, kun se sanoo: ”Älkää eksykö: Jumalaa ei voida pitää pilkkana. Sillä mitä ihminen kylvää, sitä hän myös niittää.” – Gal. 6:7.

Sitä paitsi Raamattu selittää hyvin realistisesti syyn moneen sellaiseen arvoitukselliseen, mitä ihmisille silloin tällöin sattuu. Se liittää niihin kaksi tärkeätä tekijää, nimittäin ”ajan ja aavistamattomat tapahtumat”. (Saarn. 9:11, UM) Sovella tätä siihen, mitä tapahtui Linda Morganille tuona iltana Andrea Doriassa, niin ymmärrät, miksi kävi juuri niin kuin kävi.

Kuka sitten ohjaa elämääsi?

Jumala antaa jokaisen valita vapaasti. Mooseksen välityksellä Jumala kehotti Israelin kansaa: ”Minä olen pannut sinun eteesi elämän ja kuoleman, . . . Niin valitse siis elämä, että sinä ja sinun jälkeläisesi eläisitte. Rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kuule hänen ääntänsä ja riipu hänessä kiinni.” – 5. Moos. 30:19, 20.

Kerran eräs ihminen kysyi Jumalan Pojalta, Jeesukselta Kristukselta, kuinka moni pelastuisi. Vastoin kohtalo-opetusta, joka voi johtaa välinpitämättömyyteen, Jeesus sanoi kuulijoilleen: ”Ponnistelkaa tarmokkaasti päästäksenne sisään kapeasta ovesta.” Pelastuksen ovi on siis avoinna; Jumala ei tuomitse ketään ennalta, mutta ihmisen täytyy ponnistella kovasti kurittaakseen itseään ja muuttaakseen elämäänsä, jotta hän pääsisi portista. – Luuk. 13:24.

Pyhän henkensä välityksellä Jumala henkeytti apostoli Pietarin kertomaan ihmisille, mitä heidän itsensä pitäisi tehdä tullakseen kelvolliseksi saamaan pelastuksen. Pietari sanoi: ”Jokainen, joka huutaa avuksi Jehovan nimeä, pelastuu.” Tosi Jumalan nimi on Jehova, ja tärkeimpiä pelastumisen edellytyksiä onkin se, että ihminen kääntyy hänen puoleensa, rukoilee häntä ja palvoo häntä. – Apt. 2:21.

Raamatun lopusta voidaan lukea, miten Jumala henkensä välityksellä esittää seuraavan suurenmoisen kutsun kaikille: ”Joka tahtoo, ottakoon elämän vettä ilmaiseksi.” – Ilm. 22:17.

Millaisena nämä raamatunkohdat esittävät Jumalan? Ei heltymättömänä diktaattorina, joka ohjaa elämääsi ennaltamääräyksen avulla, vaan armollisena, vanhurskaana ja rakkaudellisena Jumalana, joka antaa sinulle kohtuullisen tilaisuuden ja vapaan valintamahdollisuuden ja kannustaa sinua toimimaan oikein saadaksesi pelastuksen ja ikuisen elämän. Hän ei tekisi niin, jos hän tietäisi, että sinun elämäntapasi ja kuolemasi olisivat jo ennaltamäärätyt.

Kohtalo ei siis ohjaa elämääsi. Eikä Jumalan säätämä ennaltamääräys ohjaa elämääsi. Elämäsi on sinun omissa käsissäsi. Sen lopputulos riippuu haluistasi ja valinnastasi. Mitkä ne ovat?