Uskollisia ihmisiä – mistä heitä voidaan löytää?
Laatinut eräs Herätkää-lehden toimituskunnan jäsen
TUONA päivänä kilparadalla oli noin 20000 ihmistä. Seisoin lähellä kilpeä, jossa luki ”Löytötavarat”, kun näin erään vanhahkon naisen lähestyvän. Jokin oli selvästi saanut hänet tolaltaan. Sain tietää, että hän oli kadottanut laukun, jossa olivat hänen avaimensa, lompakkonsa ja 116 dollaria rahaa. Hän oli yrittänyt seurata jälkiään siinä toivossa, että löytäisi laukun. Mutta kun laukkua ei löytynyt, joku oli ehdottanut, että hän kävisi löytötavaratoimistossa. Oliko joku löytänyt laukun? Jos oli, niin palauttaisiko hän sen?
Voit vain kuvitella hänen kasvonilmeitään, kun toimistoa hoitava mies ojensi hänelle laukun, jossa avaimet, lompakko ja rahat – kaikki – olivat tallella! Nainen kiitteli miestä innoissaan yhä uudelleen.
Onko tällainen nykyään harvinaista? On varmasti. Kuvaillessaan aikamme virtauksia eräs amerikkalainen senaattori sanoi: ”Älä luota kehenkään – älä usko kehenkään – älä usko mihinkään.” Epärehellisyyden, itsekkyyden ja ahneuden johdosta monet ovat alkaneet ajatella, ettei uskollisia ihmisiä – sellaisia jotka ovat lujasti uskollisia Jumalalle, periaatteille ja toisilleen huolimatta paineista tai houkutuksista, jotka pyrkivät vetämään väärään suuntaan – ole olemassakaan.
Mutta tämä ei ollutkaan tavallista kilparatayleisöä. Olimme siellä ollaksemme läsnä yhdessä äskeisen ”Uskollisuus Valtakunnalle” -teemaa kantaneen Jehovan todistajien kansainvälisen konventtisarjan konventissa. Se mitä itse näin ja koin samoin kuin se mitä olen lukenut muualla maailmassa pidetyistä konventeista saamistani tiedoista, saa minut – ja kenties sinutkin – vakuuttuneeksi siitä, että maan päältä voidaan nykyään löytää uskollisia ihmisiä.
Myös toiset huomasivat uskollisuuden esimerkiksi rehellisyyttä koskevalle periaatteelle. Minusta oli hyvin liikuttavaa lukea selostuksia lasten konventeissa ilmaisemasta rehellisyydestä.
Koeta kuvitella, mitä tapahtui Portlandissa Oregonissa Yhdysvalloissa: Vasta kahdeksanvuotias Marcy tuo löytötavaratoimistoon kaksi ryppyistä ja taitettua seteliä, yhteisarvoltaan 11 dollaria, jotka hän oli löytänyt konventtialueen sisäänkäynnin luota; muutamaa minuuttia myöhemmin samanikäinen poika tuo dollarin setelin, jonka hän oli löytänyt käytävältä; kymmenvuotias poika tuo kaksi 25 sentin kolikkoa, jotka hän oli löytänyt erään virvokkeiden myyntipisteen läheltä; kymmenvuotias Angela tuo digitaalikellon, jonka hän oli löytänyt erään juomalaitteen lähettyviltä; erästä yleisönpalvelijaa lähestyy kahdeksanvuotias poika kaksi kolikkoa kädessään ja sanoo: ”Löysin nämä [sooda]koneesta, eivätkä ne kuulu minulle. Voisitko panna ne puolestani lahjalaatikkoon?”
Nämä olivat vain muutamia niistä monista tapauksista, joissa kerrottiin lasten rehellisyydestä. Kuitenkin konventeissa voitiin havaita, että uskollisuus ilmenee muunakin kuin vain rehellisyytenä.
Uskollisia perheitä
”Todistajat tähdentävät perheen merkitystä” oli otsikkona sanomalehtiuutisessa, joka kertoi Hamptonissa Virginiassa pidetystä konventista. Ja perhe-elämää korostettiin syystä näissä konventeissa. Huimasti kasvavat avioeroluvut, rikkinäiset perheet ja tottelemattomuus vanhempia kohtaan ovat nykyään merkkejä uskollisuuden heikkenemisestä perhe-elämässä. Siksi ensimmäinen päivä olikin nimitetty ”Perhepäiväksi”, ja sen ohjelma käsitteli suoraan perhe-elämää ja rappeutuvien moraalimittapuitten nykyään aiheuttamaa painetta, joka vaikeuttaa perheenjäsenten uskollisena pysymistä.
Oli hyvin sydäntä lämmittävää katsella, miten perheet, joita palvonta yhdistää, istuivat yhdessä kuunnellen tarkkaavaisina ohjelmaa. Ilmeisesti tämä teki vaikutuksen toisiinkin, sillä eräässä pääkirjoituksessa sanottiin yhdestä Brasiliassa pidetystä konventista näin: ”Kaikki perheenjäsenet olivat läsnä. Kaikki ikäryhmät olivat edustettuina, ja sylilapsetkin olivat vanhempiensa mukana. Sivujen rapinan voi kuulla, kun kaikki perheenjäsenet kääntävät Raamattunsa sivuja puhujan lainatessa joitakin raamatunkohtia.”
Mutta konventtiin osallistuminen on varmaankin kaikkea muuta kuin helppoa perheille, joilla on monta pientä lasta. Lasten konventtikuntoon saattamisessa on paljon työtä. Miksi vanhemmat tekevät sen?
”Huolehdin siitä, että pyykki on pesty ja ruokaostokset tehty jo muutamaa päivää ennen konventtia”, sanoi Jeri, neljän lapsen äiti, jonka mies ei ole todistaja. ”Sen jälkeen suunnittelen, mitä aion laittaa illalliseksi kunakin iltana, ja panen lasten vaatteet valmiiksi, esille edellisenä iltana.” Kysyin häneltä, miksi hän tekee näin, ja hän vastasi: ”Minusta se kannattaa. Teen sen Jehovan ja lasteni vuoksi. Tajuan, että lapseni alkavat arvostaa Raamatun totuuksia sen perusteella, millaisen esimerkin minä annan heille.”
Toiset huomaavat sen, miten tällaiset uskolliset vanhemmat koettavat valmentaa lapsiaan. Esimerkiksi Michiganissa Yhdysvalloissa eräällä leirintäalueella, jonne oli majoittunut paljon konventtilaisia, alueen omistaja teki kovaäänisten kautta seuraavan ilmoituksen: ”Me haluamme . . . kiittää Jehovan todistajia siitä, että heillä on siivoja lapsia. Ketkään lapset eivät ole koko tämän leirintäalueen historiassa käyttäytyneet yhtä hyvin kuin Jehovan todistajien lapset. Me todella arvostamme sitä!”
Uskollisuus aikaansaa muutoksia
Mielestäni on olemassa toinenkin huomattava todiste sille, että uskollisia ihmisiä voidaan löytää. Tarkoitan tällä sitä myönteistä muutosta, jonka ihmiset ovat tehneet elämässään; eivät ainoastaan muuttamalla asennettaan vaan monessa tapauksessa muuttamalla voimakkaasti persoonallisuuttaan. Syynä on ollut heidän uskollisuutensa Jumalalle ja hänen Sanansa, Raamatun, periaatteille.
Ottakaamme esimerkiksi Neil, joka kastettiin Arizonassa Yhdysvalloissa pidetyssä konventissa. ”Olin alun perin ateisti”; hän selittää. Mikä sai hänet muuttumaan? ”Päätin alkaa lukea Raamattua. Sen perusteella, mitä olin lukenut ja tutkinut, ja varsinkin pantuani merkille ne ennustukset, jotka olivat toteutuneet, tajusin lopulta, että Jehova on tosi Jumala.” Miten hänen katsantokantansa olikaan muuttunut!
”Olin kietoutunut hyvin moraalittomaan elämäntapaan – homoseksuaalisuuteen”, aloitti nuori nainen, joka kastettiin eräässä toisessa Yhdysvalloissa pidetyssä konventissa. ”Se aiheutti minulle monia ongelmia, kuten esimerkiksi turvattomuutta ja sen, että menetin ystäväni. . . . Mutta pahinta oli, etten voinut nähdä elämällä olevan mitään tarkoitusta. Olin itsemurhan partaalla.” Mikä sai hänet muuttumaan?
Kun hän eräänä päivänä oli menossa kotiinsa tappaakseen itsensä siellä, hän päättikin poiketa isovanhempiensa luo, sillä hän ajatteli, että ehkä he voisivat antaa hänelle joitakin neuvoja. He eivät olleet kotona, mutta siellä oli hänen tätinsä Gladys, joka on Jehovan todistaja. Hän jatkaa: ”Kerroin Gladys-tädille, että lesbolaisena olemisessa minua vaivasi vain se, mitä Raamattu siitä sanoo. Niinpä hän näytti minulle monia raamatunkohtia, joissa puhutaan tästä aiheesta. Sen jälkeen hän näytti minulle Raamatusta suurenmoisen tulevaisuudentoivon. Palasin tuona iltana ystävättäreni asunnon luo ja kirjoitin hänelle viestin, jossa luki: ’On olemassa parempaakin kuin lesbolaisten vapautus, jonka vuoksi elää.’ Menin kotiin päättäneenä palvella suurenmoista Luojaamme, Jehovaa.”
Portlandissa Oregonissa Yhdysvalloissa kastettu Alice oli muuttanut persoonallisuuttaan toisella tavalla. Hän selittää: ”Elin 48 vuotta vanhempieni kanssa enkä puhunut koskaan sanaakaan. Minua pidettiin hidasälyisenä. Se teki minusta hyvin ujon.” Vuonna 1976 hänen vanhempansa kuolivat. Miten hän voittaisi äärettömän ujoutensa?
Alice alkoi tutkia Raamattua erään Jehovan todistajan kanssa. Hän jatkaa: ”Kun aloin tutkia, olin yhä hyvin ujo, mutta rakastin vilpittömästi Raamattua, ja pian itseluottamukseni alkoi kasvaa.” Vähitellen Alice edistyi siihen pisteeseen, että hän voi nyt vapaasti lähestyä toisia, ja hän jopa osallistuu säännöllisesti julkiseen saarnaamistyöhön. Mistä hän katsoo muutoksen johtuvan? ”Vain Jehova on voinut antaa minulle sen itseluottamuksen, joka minulla nyt on.” Todella huomattavia esimerkkejä niistä suurista persoonallisuuden muutoksista, jotka uskollisuus Jumalalle ja hänen Sanalleen mahdollistaa!
Uskollisia ystäviä
”Ystävä rakastaa ainiaan.” ”On . . . ystäviä, veljiäkin uskollisempia.” (Sananlaskut 17:17; 18:24) Näin Raamattu kertoo uskollisista ystävistä. Voidaanko tällaisia ystäviä löytää nykyään? Kokemus Wienistä Itävallasta vastaa myöntävästi.
Noin 5000 puolalaisen ja 760 unkarilaisen todistajan oli määrä osallistua Wienissä pidettävään konventtiin. Heitä alkoi tulla jo muutamia päiviä etukäteen. Kuitenkin monet heistä saapuivat Wieniin puolenyön ja kello neljän välillä, ja yhtenä yönä tuli yli 2000. Miten he pääsisivät majapaikkoihinsa?
Kuten ystävät, jotka ovat ”veljiäkin uskollisempia”, monet Wienin todistajista olivat tarjoutuneet antamaan kuljetusapua. Mutta mitä tapahtui, kun heille soitettiin keskellä yötä? Eräässä selonteossa sanotaan: ”Oli hyvin miellyttävää havaita erinomaista yhteistoimintahenkeä, sillä yksikään ei ollut vihainen, vaikka hänet herätettiinkin keskellä yötä. Päinvastoin hyvin monet nousivat nopeasti ylös ja tulivat itse noutamaan vieraita.” Jotkut heistä ajoivat yli 600 kilometriä yhden vuorokauden aikana! Mikä erinomainen esimerkki uskollisista ystävistä!
Oli hyvin liikuttavaa nähdä samanlaista uskollisuutta siinä tavassa, jolla konventissa olleista vammaisista pidettiin huolta.
”Minua on niin moni tarjoutunut ruokkimaan, että jos olisin antanut kaikille heille luvan, en mahtuisi enää tähän pyörätuoliin”, sanoi Jerry, nuori mies, jonka kanssa juttelin. Hän on ollut kahdeksan vuotta sitten tapahtuneesta liikenneonnettomuudesta lähtien halvaantuneena rintakehästä alaspäin. Lisäksi Jerry potee ihosairautta eikä siksi voi istua kovin pitkään samassa asennossa. Sattui niin, että hän eräänä päivänä istui sellaisen perheen vieressä, jolla oli lepotuoli mukanaan. Kun perhe huomasi Jerryn olosuhteet, mitä tapahtui? Jerry selittää: ”Veli oli kooltaan hyvin suuri, ja hän nosti minut pyörätuolistani lepotuoliin ja sanoi: ’Ole siinä niin kauan kuin haluat.’” Näin Jerry saattoi maata kyljellään ja kuunnella ohjelmaa. Miten miellyttävää olikaan havaita ystäviä, jotka ovat valmiita ilmaisemaan rakkauttaan!
Toiset arvostavat uskollisuutta
”Minuun on tehnyt suuren vaikutuksen erityisesti se tapa, jolla he työskentelevät yhdessä. He saavat työn tehdyksi. En kuule huutamista, karjumista tai määräysten antamista. Jokaisella on työnsä, ja hän tekee sen. Toivon, että meillä olisi täällä enemmän tällaista.” Näin sanoi minulle eräs kilparadan huoltomies niistä konventtilaisista, joita hän oli tarkkaillut. Tämä osoitti minulle sen, että toiset arvostavat rehtinä käytöksenä ilmenevää uskollisuutta. Huomaa, mitä eräissä muissa saamissani lausunnoissa sanotaan:
”Te olette antaumuksellisia ihmisiä. Areena on teidän jäljiltänne puhtaampi kuin silloin kun te saitte sen. Se ei ole ollut koskaan näin puhdas.” – Market Square Arenan toimitusjohtaja Indianassa Yhdysvalloissa.
”Kun näin luutien tulevan ja sen jälkeen stadionia ympäröivät jalkakäytävät lakaistuina, sanoin: ’No niin, nyt he ovat täällä jälleen!’” – Nainen, joka asuu Pariisin lähellä sijaitsevan Colombes-stadionin vieressä. Tällä stadionilla on usein pidetty konventteja.
”Missään ei näkynyt kärsimätöntä, tuuppivaa yleisöä eikä huolimattomasti pois viskattuja papereita tai savukerasioita.” – Westdeutsche Allgemeine Zeitung 24.7.1981 Dortmundissa Länsi-Saksassa pidetystä konventista kertovassa uutisessaan.
”En ole koskaan aiemmin nähnyt tällaista yhteistoimintaa enkä intoa kokoustilojen puhtaana pitämisessä, ja teidän väkenne käytös oli koko konventin ajan todella kiitettävää.” – Kaupungin kokoustiloista vastaavan osaston johtaja Honolulusta Havaijista.
”Me emme halua teidän menevän minnekään muualle.” – Rakennusinsinööri, Kentucky Fair and Expo Center Coliseum, Louisville, Yhdysvallat.
”Yleisön kurinalaisuus oli erinomaista, seurasipa sitä sitten konventin työalueilla, ulkona pysäköintialueilla tai odottavissa ruokajonoissa. ” – Le Dauphiné Libéré 24.7.1981 uutisessa, joka kertoi Grenoblessa Ranskassa pidetystä konventista.
Näkemäni elävät todisteet saivat minut vakuuttuneeksi siitä, että silmäänpistävänä vastakohtana nykyään rehottavalle uskottomuudelle konventeissa läsnä olleitten joukossa oli monia uskollisia ihmisiä.
Entä sinä? Oletko sinä vakuuttunut? Olisit varmasti mielelläsi sellaisten ystävien seurassa, jotka ovat uskollisia, lujasti uskollisia Jumalalle ja erinomaisille periaatteille ja jotka haluavat pysyä rinnallasi hyvinä ja huonoina aikoina. Jehovan todistajat auttavat mielellään sinua oppimaan Raamatusta sellaista, mikä rakentaa tällaista uskollisuutta. Mikset ottaisi yhteyttä heihin nähdäksesi itse heidän keskuudessaan todisteita siitä, että nykyään voidaan löytää uskollisia ihmisiä?
[Kuva s. 16]
Uskollisten perheitten, kuten tämän perheen, voitiin nähdä istuvan konventeissa yhdessä ja kuuntelevan tarkkaavaisina
[Kuva s. 17]
8820:n Yhdysvalloissa kastetun joukossa oli myös tämä tyttö
[Kuva s. 18]
Vaikka Yhdysvalloissa oli läsnä yhteensä 1067850, konventteja pidettiin myös monissa muissa maissa, kuten Münchenissä Länsi-Saksassa, josta kuvamme
[Kuva s. 19]
Hyvä Herra Lovett
Haluan käyttää tätä tilaisuutta kiittääkseni teitä ja Vartiotorni-seuraa siitä, että valitsitte Omahan Civic Auditoriumin piirikonventtinne paikaksi. Oli miellyttävää pitää teitä täällä Omahassa, ja toivon että näkisitte hyväksi palata tänne tulevaisuudessa.
Mikään muu ryhmä ei ole teidän tavallanne kunnioittanut kokoustilojamme. Me Auditoriumissa toimivat kiitämme teitä yhteistyöstä ja vapaaehtoisesta avusta.
Erityisesti kiitämme teitä areenan edustalle sijoittamistanne kukkaistutuksista. Ne sopivat erinomaisesti yhteen suuren koristeluohjelmamme kanssa. Voin varmasti puhua kaupungin muidenkin hallinnollisten elinten puolesta, kun kiitän teitä siitä, että siistitte Auditoriumista katsottuna kadun vastakkaiselle puolelle jäävän alueen.
On ollut ilo työskennellä kanssanne, ja toivon että saamme siihen pian uuden tilaisuuden.
Parhain terveisin
Terry G. Forsberg, johtaja
Omahan Civic Auditorium
[Kuva s. 19]
Arvoisat Valtuutetut
Haluan Springfieldin kaupungin pormestarina kiittää teitä kaikkia, jotka olitte läsnä Springfieldissä tänä vuonna pidetyssä ”Uskollisuus Valtakunnalle” -piirikonventissa.
Haluamme suurta ylpeyttä tuntien pyytää kaikkia teitä harkitsemaan, voisitteko ensi vuonnakin pitää konventtinne meidän kaupungissamme. Olemme imarreltuja siitä, että olette nyt olleet täällä kahtena vuonna, ja haluamme kannustaa teitä ottamaan tavaksi heinäkuisen konventtinne pitämisen presidentti Lincolnin kotikaupungissa.
Parhain terveisin
J. Michael Houston
PORMESTARI
[Kuva s. 20]
Dortmundissa Länsi-Saksassa paikallisia konventtilaisia menossa puhdistamaan konventin käyttöön tulevaa stadionia