”Mutta mitä minä sanon?”

Keskustelutaidon kehittäminen

”KOULUSSA toiset lapset näyttivät aina tietävän, mitä sanoa. Heillä oli aina oikeat sanat. Ihmiset olivat kiinnostuneita heistä. Mutta minä olin erilainen”, aloitti eräs nuori mies, joka kärsi vuosia ujoudesta. Miljoonat ihmiset ympäri maailman löytävät omista tuntemuksistaan yhtymäkohtia sille, mitä hän seuraavassa kertoo.

”Ollessani toisten seurassa käteni hikosivat ja vatsaani kouristi. Jännitykseni kasvoi. En osannut ajatella mitään. Mitä olisin sanonut? Pidin kuitenkin ihmisistä ja halusin puhua heidän kanssaan, ja niinpä päätin yrittää. Mutta sekin mitä lopulta sain pihistyksi, kuulosti typerältä jännityksen takia. Jälkeenpäin oloni tuntui entistä kurjemmalta.”

Kenties sinulla tai jollakulla ystävälläsi on välistä ollut samanlaisia tunteita. Monien on vaikea, päästä keskustelussa ”pakollisia” tervehdyksiä pitemmälle. Ajatustenvaihdon epäonnistuminen näkyy lisääntyvässä yksinäisyydessä ja ”äänettömien” perheitten kasvavassa lukumäärässä.

Mikä tekee keskustelut ontuviksi? Syynä voi olla ihmisen saama kasvatus. Lisäksi monet ovat nykyään itsekeskeisempiä ja vähemmän kiinnostuneita toisista. Ja huolimatta ihmisten näennäisestä seurallisuudesta monet ovat ujoja. Tri P. G. Zimbardon kirjassa Shyness kerrotaan, että 5000 haastatellusta 80 prosenttia kertoi olleensa ujoja jossakin elämän vaiheessa ja 40 prosenttia piti itseään tällä hetkellä ujona.

Keskittyen toiseen ongelmaan eräs kirjailija sanoi: ’Me mieluimmin avaamme television ja suljemme toinen toisemme.’ Viitatessaan television katselun perheisiin tekemään vaikutukseen eräs puhuja teki italialaisessa tiedotusalan kokouksessa seuraavan epätavallisen ehdotuksen: ”Sulkekaa kaikki televisioasemat yhdeksi päiväksi viikossa.” Hän sanoi sen johtavan ”kauan kadoksissa olleen tavan, perheenjäsenten välisen keskustelun, elpymiseen”.

Kaikki tämä on myötävaikuttamassa siihen, että monien on hyvin vaikea kehittää keskustelutaitoa. Mutta mitä tämän ongelman voittamiseksi voidaan tehdä?

Ensimmäinen este – oma ajattelutapa

”Minulla oli kaksi sellaista ajatusta, jotka minun oli saatava pois mielestäni”, kertoi edellä mainittu nuori mies. ”Ensiksikin olin liian itsekeskeinen. Olin liian huolissani siitä, mitä toiset ajattelisivat puheistani. Luulin, että tekisin itseni vain naurettavaksi. Toiseksi ajattelin aina, että toiset tarkastelisivat suurennuslasilla kaikkea mitä sanoisin.” Mikä auttoi häntä voittamaan tällaiset ajatukset?

Hän kuuli raamatullisen luennon, jossa puhuja osoitti, että aito rakkaus ei ”etsi omia etujaan” ja on ”aina innokas uskomaan parasta”. Tämä neuvo auttoi häntä kehittämään luottamusta toisiin ja olemaan syyttämättä heitä huonoista vaikuttimista (vaikka jotkut olisivatkin arvostelevia), ottamaan toiset paremmin huomioon ja siten tulemaan vähemmän itsekeskeiseksi. – 1. Korinttolaisille 13:4–7, UM; Moffatt.

Pelkkä omien etujen ajattelu saa jotkut kahmimaan koko keskustelun itselleen. Toiset taas jäljittelevät amerikkalaista valtiomiestä Calvin Coolidgea, joka oli tunnettu siitä, että hän ei lainkaan piitannut keskustelutaidosta. Kun häneltä kysyttiin, miksi hän kävi monilla päivälliskutsuilla ja silti näytti hyvin tympääntyneeltä, hän vastasi: ”No, jossainhan ihmisen täytyy syödä.” Joidenkuiden mielestä siis vatsansa täyttäminen on heidän ainoa tehtävänsä tällaisissa tilaisuuksissa!

Oman panoksensa antaminen keskusteluun edellyttää sitä, että sinulla on mielessäsi jotakin sanottavaa. Valista siksi itseäsi. Kun luet sanomalehtiä tai aikakauslehtiä (kuten tätä lehteä) ja painat mieleesi tai kirjoitat muistiin niistä löytyviä mielenkiintoisia seikkoja, niin sinulla on sellaisia tiedonpalasia, joilla voit ilahduttaa toisia.

Ole aktiivinen kuuntelija

”Minun täytyy myöntää, että minulla on eräs yleinen kuunteluheikkous”, kirjoitti muuan nainen. ”Haluan aina tarjota ystävättärilleni neuvoja. He soittavat minulle voidakseen valittaa ja keventää sydäntään, ja he haluavat vain, että joku kuuntelisi heitä myötätuntoisesta, mutta, voi, minäpä tarjoankin heille innoissani viisitoista ratkaisua tilanteitten korjaamiseksi.” Tämä nainen huomasi, että hänen ystävättärensä lopettivat nopeasti keskustelunsa.

Näin voi käydä kenelle tahansa, joka ei ryhdy aktiiviseksi kuuntelijaksi. Sen sijaan että hyvä kuuntelija miettisi, mitä hän aikoo sanoa seuraavaksi, keskeyttäisi tai lopettaisi toisen esityksen tai hoputtaisi toista, hän on kärsivällinen ja tarkkaavainen. Kukaan ei voi tehdä kahta asiaa samanaikaisesti ja kiinnittää molempiin jakamatonta huomiotansa. Eräs vaimo puki monen naimisissa olevan naisen ajatukset seuraaviksi sanoiksi: ”Emme usko, että kukaan voi lukea sanomalehteä ja kuunnella meitä. . . . Emme usko, että kukaan voi pukea ylleen pyjamaa, peseytyä, harjata hampaitaan ja käpertyä vuoteeseen, sulkea silmiänsä ja väittää, että hän kuuntelee meitä.”

Ollaksesi aktiivinen kuuntelija katso suurimman osan ajasta sitä joka puhuu, osoita sanoin tai elein (kenties nyökkäyksellä) olevasi kiinnostunut siitä mitä sanotaan. Koeta asettua toisen asemaan. (Esimerkiksi: ”Tiedän, miltä sinusta on täytynyt tuntua.”) Tee tahdikkaita ja asiallisia kysymyksiä. Älä epäröi pyytää täsmennystä. Usein ihmiset nauttivat saadessaan selittää asioita.

Joidenkin keskustelutaidon ominaisuuksien oppimisesta ja soveltamisesta voi tietenkin olla apua. Mutta keskustelutaidon hallinnassa on kysymys muustakin kuin vain sääntöjen oppimisesta.

Sydämen taito

Ihminen, jonka pää on loputtoman täynnä juttuja, voi olla huonoin keskustelija, jollei hänen sydäntään täytä rakkaudellinen kiinnostus toisiin. Raamatun suosittama menettely on, ’että ette pidä silmällä henkilökohtaisesti kiinnostuneina vain omia asioitanne, vaan myös henkilökohtaisesti kiinnostuneina toisten asioita’. – Filippiläisille 2:4.

Toisten tunteille ja eduille herkistyminen on todellinen avain keskustelutaidon kehittämiseen. Tällaisen herkkyyden ei tulisi kuitenkaan näkyä vain siinä, että olemme kiinnostuneita toisista, vaan myös siinä mistä me puhumme. On selvää, ettei karkea, ’vahingoittava puhe’ osoittaisi rakkautta. Aika ajoin viatonkin keskustelu voi olla tuhoisaa. – Tiitus 3:2.

Ryhmä naisia keskusteli kerran keskiviikkoiltapäivän ompeluseurassaan vuolaasti siitä, millainen häpeä on että heidän naapuristoonsa muuttaneella perheellä on ”narkomaanitytär”. Myöhemmin yksi näistä naisista kertoi innoissaan tästä keskustellessaan erään naapurinrouvan kanssa.

”Asiassa on toinenkin puoli”, vastasi naapuri yksikantaan.

”Te ette ollut mukana meidän kanssamme”, sanoi toinen nainen itsepintaisena. ”Jos olisitte ollut, niin te – ”

”Ei, en ollut siellä, vaan tämän perheen luona”, vastasi naapuri. ”Tyttö ei ole heidän tyttärensä – ei mitään sukua heille; ei edes ystävä tai jonkun ystävän tytär. Hän on vain tyttö ressukka, joka on sairastellut pitkään ja kärsinyt niin kovasti, että lääkärit itse ovat tehneet hänestä oopiumin orjan. Tämä perhe yrittää saada hänet toipumaan. Sain juuri selville, että tämä perhe on uhrannut kotinsa – ja elämänsä – voidakseen auttaa häntä yhteistyössä lääkärin kanssa.”

Yhtäkkiä nainen nousi ylös poistuakseen. Mihin sellainen kiire? ’Minun täytyy kertoa toisille naisille asian kauniimpi puoli’, hän sanoi hämmennyksen punaamin poskin. Niin, ”viattomassakin” keskustelussa riepotellulle asialle löytyy usein toinen puoli.

Hillitse siksi haluasi sanoa jotakin sellaista, mikä voisi pilata toisen maineen. Älä turmele toisen hyvää nimeä. (Vrt. Sananlaskut 16:27, 28.) Kysy itseltäsi: Miten suuri osa siitä mitä sanon, repii toisia? Rehellinen itsetutkistelu voi auttaa sinua näkemään, että sinun täytyy korjata tapojasi tässä suhteessa.

Keskustelutaidon tarjoamat palkinnot

Pääset lähemmäksi niitä, jotka opit tuntemaan paremmin. Perheet vahvistuvat, miehen ja vaimon ja vanhempien ja lasten väliset kuilut alkavat sulkeutua. Ihminen laajentaa tietojaan ammentaessaan toisten viisautta. Nuoret voivat lisätä omaan elämäänsä vanhempien ihmisten kokemusten vuosia keskustelemalla heidän kanssaan. Elämä tulee nautittavammaksi.

Kehitä ja käytä siksi keskustelutaitoa.

[Tekstiruutu s. 14]

MITEN HYVÄ KESKUSTELIJA SINÄ OLET?

● Puhutko puolet ajasta, kun ryhmässä on kolme tai useampia?

● Osaatko vaistota, milloin ystävän mieliala on korkealla tai matalalla?

● Puhutko pääasiassa yhdestä aiheesta – itsestäsi?

● Ovatko sukkeluutesi ärsyttäviä?

● Sekoitatko suoruuden ja avoimmuuden töykeyteen ja epäkohteliaisuuteen?

● Otatko selvää sitä, mistä toiset ovat kiinnostuneita?

[Tekstiruutu s. 15]

MITEN SAADA KESKUSTELU

ALKUUN

● Esittele itsesi.

● Kommentoi jotenkin sitä, mikä teille sillä hetkellä on yhteistä.

● Esitä vilpittömiä kohteliaisuuksia.

● Pyydä tai tarjoa apua.

● Kysy jotakin; joko tosiasioita, kuten ”Olikohan viime yönä pakkasta?” tai näkökantoja, kuten ”Onko tämä seutu sinusta käymässä turvattomammaksi?”

● Koeta saada toinen puhumaan itsestään. ”Mistä päin olet kotoisin? Mitä pidät työstäsi? Miten tuollaiseen työhön pääsee?”

● Kerro jotakin itsestäsi tai jostakin muusta mielenkiintoisesta asiasta.

● Vältä aiheetonta arvostelua mutta kerro silti auliisti mitä ajattelet hänen lausunnoistaan tai miten suhtaudut niihin.

● Tiedä, milloin on aika lähteä.