Vaikein sana

”OLIN pahoillani vaimoni puolesta”, sanoi myötätuntoinen aviomies. ”Hän oli nähnyt niin paljon vaivaa valmistaessaan lounasta nuorille ystävättärilleen. Mutta kun heidän saapumisensa aika tuli, ketään ei ilmaantunut paikalle. Ensin se hiukan ärsytti häntä. Sitten suututti. Kellon vain raksuttaessa eteenpäin hän todella vihastui ja alkoi itkeä. Hänen ’herkkulounaansa’ alkoi tulla ylikypsäksi. Mutta kukaan ei edes soittanut selittääkseen viivästymisensä syytä.” Hän jatkoi: ”Tällaisissa tilanteissa alkaa pelätä pahinta. (Mitä heille oikein on tapahtunut? Onkohan heille sattunut jotain?) Lopulta kuitenkin kaksi heistä saapui. Toiset eivät edes soittaneet.”

Vaikka tällaiset tilanteet voisivat johtaa joidenkin ystävyyssiteiden päättymiseen, tässä tapauksessa noudatettiin onneksi kristillistä käyttäytymismallia. Aviomies sanoi: ”Nähdessään kolme hajamielistä ystävätärtään seuraavana päivänä vaimoni odotti heidän tulevan kyyneleet silmissä pyytämään häneltä anteeksi. Sen sijaan he vain hymyilivät hermostuneesti ja tervehtivät hätäisesti. Sitten kului useita päiviä. Olin ylpeä siitä, että vaimoni päätti ottaa aloitteen ystävättäriensä lähestymisessä. Vain muutamia kyyneleitä ja halauksia ja koko asia oli selvitetty. Mieltäni jäi kuitenkin vaivaamaan kysymys: ’Eivätkö he olisi voineet millään sanoa: ”Anteeksi” tai ”Olemme pahoillamme”?’”

Erään tunnetun laulun kertosäkeessä on perää, kun siinä sanotaan: ”’Anteeksi’ tuntuu olevan vaikein sana.” Miksi on näin? Todennäköisesti siksi, että anteeksi pyytäminen ilmaisee syyllisyyden myöntämistä. On totta, että meistä ei tunnu olevan vaikeaa myöntää virheitämme yleensä. Jos sanoo jollekulle: ”Sinä olet epätäydellinen!”, niin hän todennäköisesti vastaa: ”Emmekö me kaikki ole?” Mutta jos sanoo hänen olevan itsekäs, ylpeä, ylimielinen, tunteeton, lapsellinen tai ärsyttävä, niin kajoaa hänen arkaan kohtaansa. Eipä ihme, että Raamattu neuvoo meitä unohtamaan toisten virheet, sietämään niitä ja antamaan ne anteeksi. – Sananlaskut 17:9; Efesolaisille 4:32; Kolossalaisille 3:13.

Vaikka lounaalta myöhästyminen saattaa tuntua vähäpätöiseltä asialta, niin juuri tuollaiset pienet vahingot luovat usein ylipääsemättömiltä tuntuvia esteitä ihmisten välille. Kuitenkin riidan barrikadi voidaan monesti hajottaa yksinkertaisella sanalla ”anteeksi”.

Niin, mutta kuka sanoo sen ensiksi? ”En minä ainakaan!” sanot. Olet eritellyt tilanteen ja havainnut itsesi ”syyttömäksi”. ”Jonkunhan on oltava oikeassa”, väität kivenkovaan. Mutta näin järkeillessäsi et ota huomioon sitä, että ’riitapuolesi’ todennäköisesti katselee asioita eri näkökulmasta. (Sananlaskut 18:17) Ja niin ollaan umpikujassa. Kumpikin pitää anteeksi pyytämistä tappiona, ja niin kumpikin kaivaa juoksuhautaansa ja valmistautuu pitkään taisteluun.

Mutta Raamattu osoittaa, että jopa pitkäaikaiset vihamielisyydet voidaan sopia, kun ihmiset ovat halukkaita uhraamaan ylpeytensä. Harkitsehan esimerkiksi patriarkka Jaakobin tapausta. Hän oli halukas uhraamaan enemmän kuin ylpeytensä lopettaakseen riidan. Hänen ja hänen kaksosveljensä Eesaun välinen kilpailuhenki sai alkunsa jo heidän syntymästään. Se puhkesi kiihkeäksi vihaksi, kun Jaakob järjesti tapahtumat niin, että hän sai esikoisoikeuden, jonka Eesau oli myynyt hänelle kulhollisesta keittoa. (1. Mooseksen kirja 25:22–34; 27:1–41) Jaakob pakeni henkensä edestä! Monien vuosienkaan kuluessa Eesaun viha Jaakobia kohtaan ei vähentynyt.

Lopulta tuli kohtaamisen hetki. Jaakob lähettää nöyrästi sanansaattajia ja pyytää saada tavata Eesaun. Lukiessasi 1. Mooseksen kirjan kertomusta luvuista 32 ja 33 voit tuntea näiden riitapukariveljesten välille kehittyneen jännityksen heidän valmistautuessaan kohtaamaan toisensa: Jaakob karjalaumoineen ja lapsineen, Eesau 400 miehen joukolla! Eesaun mielessä on epäilemättä murha. Jaakob on kuitenkin päättänyt rakentaa rauhaa. Hän tekee nöyrästi ystävyyden eleen, ja millaisen eleen! Jaakobin rauhanuhrina ovat hänen palvelijoittensa tuomat sadat arvokkaat vuohet ja lampaat ja monet lehmät, kamelit ja härät. Kuvittelehan vain miten yllättynyt Eesaun onkaan täytynyt olla nähdessään tämän anteliaisuuden ilmauksen!

Rauhan hinta oli kuitenkin vielä suurempi. Mitä Jaakob nyt tekee kohdatessaan Eesaun kasvoista kasvoihin? ”Mutta itse hän astui heidän edellänsä ja kumartui maahan seitsemän kertaa, kunnes oli saapunut veljensä eteen”, ja hän teki tämän aivan kuin hän olisi tunnustanut tapaavansa jonkun häntä paljon korkea-arvoisemman. Mikä vaikutus tällä oli? ”Mutta Eesau riensi häntä vastaan ja sulki hänet syliinsä, halasi häntä kaulasta ja suuteli häntä; ja he itkivät.” – 1. Mooseksen kirja 32:13–15; 33:1–4.

Mitä me opimme tästä? Henkilökohtaisen erimielisyyden ollessa kyseessä on siis jotakin paljon tärkeämpää kuin se, kuka on ”oikeassa” tai ”väärässä”. Tärkeätä on rauhan palautuminen. Kun sinulla siis on ollut erimielisyyksiä jonkun kanssa, kysy itseltäsi: ”Katselenko asioita hänen näkökannaltaan? Olenko käsitellyt asiaa kristillisellä tavalla? Olenko halukas olemaan nöyrä? Voinko minä olla se joka sanoo ensin ’anteeksi’, koska olen aiheuttanut jollekulle vaikeuksia?”

On olemassa sanonta: ”’Anteeksi’ on vain sana.” Mutta se on voimakas sana. Yritä olla ensimmäisenä sanomassa se. – Matteus 5:9, 23, 24.