Mitä kirkot ja muut sanovat?

Uskonto – rauhaa vai sotaa edistävä voima?

ME ELÄMME tieteen ja teknologian aikakautta. Silti uskonto vaikuttaa yhä voimakkaasti ihmisten elämään ja maailman asioihin. Useimmat ihmiset kuuluvat edelleen johonkin uskontoon. Ja yleisesti ollaan yhä sitä mieltä, että kaikki uskonnot toimivat ihmiskunnan parhaaksi.

Aika ajoin eri uskonnot tulevat koolle keskustelemaan rauhasta. Esimerkiksi elokuussa 1979 kokoontui 338 valtuutettua 47 maasta Princetoniin Yhdysvaltoihin järjestettyyn uskontoa ja rauhaa tarkastelevan maailmankonferenssin kolmanteen kokoukseen. Ne edustivat kaikkia maailman pääuskontoja: buddhalaisuutta, kristinuskoa, konfutselaisuutta, hindulaisuutta, juutalaisuutta, islamia, šintolaisuutta, zarathustralaisuutta ja muita.

Tällaisissa kokouksissa uskonnolliset johtajat selittävät olevansa huolissaan maailmanrauhasta. Ja paljon puhutaan siitä, mitä kukin uskonto voisi tehdä sen hyväksi. Mutta yhä uudelleen puhujat törmäävät siihen tuttuun toteamukseen, etteivät kaikki uskonnot tee niin kuin ne saarnaavat.

Tarkastellessaan hindulaisuuden merkitystä maailmanrauhalle Swami Ranganathananda Kalkutasta Intiasta sanoi: ”Tutkittaessa uskonnon tavoitteita se paljastuu pohjimmiltaan rauhankasvattajaksi. Silti uskonnon historian pintapuolinenkin tarkastelu osoittaa, että kaikki maailman uskonnot ovat vaihtelevassa määrin myötävaikuttaneet yhtä lailla sotiin kuin rauhaankin.”

Professori K. G. Saiyadain New Delhistä Intiasta sanoi: ”Ihmisen historiassa on niin moniin selkkauksiin ja vainoihin kiihotettu ja niin monia sotia joudutettu uskonnon nimessä, että monet täysin hyvää tarkoittavat ihmiset ovat kääntäneet sille selkänsä ja ovat haluttomia etsimään siltä tukea rauhanpyrkimyksilleen.” Sen jälkeen tämä professori, itse muslimi, siirtyi tarkastelemaan islamia: ”Puhuessani islamista ja siitä mitä se on voinut tehdä rauhan hyväksi . . . en puolusta harhaan johdettuja tai uskonnottomia muslimihallitsijoita tai muita, jotka ovat saattaneet eksyä oikealta tieltä ja halveksia islamin voimakasta rauhantahtoa ainoana oikeana elämäntapana.”

Puhuessaan kristikunnan merkityksestä maailmanrauhalle amerikkalainen pappi John H. Burt sanoi, että kristittyjen todellinen historiakirja on ”sotien suhteen täynnä onnettomuudesta ja uskottomuudesta kertovia lukuja”.

Nämä ovat tosiaan ajatuksia herättäviä lausuntoja. Mutta seuraava kysymys herättää vielä enemmän ajatuksia: onko uskonto rauhaa vai sotaa edistävä voima? Mitä tosiasiat osoittavat?

[Huomioteksti s. 3]

Uskonto on tahrinut maineensa niillä monilla sodilla, joita sen nimessä on käyty