Nuorten nykyinen ahdinko

NUORETKO muka ahdingossa? Eikö ole totta, että suurimmassa osassa maailmaa nuorten asiat eivät ole koskaan olleet näin hyvin? On ja ei ole. Nykyajan nuorilla voi olla enemmän aineellista kuin edellisillä sukupolvilla, mutta heillä on myös sellaisia paineita, joita ei ole ollut milloinkaan aiemmin. Nuorisorikollisuudesta ja itsemurhista teollisuusmaissa tehdyt raportit osoittavat, että nykyajan nuoret eivät voi ostaa onnea rahalla. Seuraavassa muutama esimerkki:

Itseluottamuksen menetys

Chicagolaiset tutkijat tekivät tutkimuksen 1331 nuoresta 1960-luvulla ja vastaavanlaisesta ryhmästä 1970-luvun lopulla ja vuonna 1980. Mihin tulokseen he tulivat? ”Noin 18 vuoden aikana amerikkalaisten nuorten käsitys omasta roolistaan on selvästi muuttunut merkittävästi kielteisemmäksi.” Saman tutkimuksen mukaan nykyajan nuoret ovat turvattomampia kuin aiemmin ja heidän moraalinorminsa ovat alhaisemmat. Suunnilleen joka viides heistä sanoi, että hän elää tunneperäisessä tyhjiössä ja on hämmentynyt suurimman osan aikaa ja että hän mieluummin kuolisi kuin jatkaisi elämistä.

Mistä tällainen muutos johtuu? Seuraava erään 19-vuotiaan lähettämä kirje osoittaa yhden tärkeän syyn. Robert kirjoittaa: ”Olen lähtöisin rikkinäisestä perheestä, kuten niin monet nuoret nykyisessä yhteiskunnassa. Koko perhe oli aina sotajalalla keskenään. Rakkautta oli hyvin vähän, jos lainkaan. Jokainen kulki omaa tietään. Vanhempien ohjaus oli hyvin vähäistä vaikeassa aikuistumisvaiheessa. Minulle se oli todella kovaa aikaa. Minua ei kasvatettu eikä kiitetty aikaansaannoksistani. Arvostella kyllä osattiin. Se sai minut tuntemaan itseni epämieluisaksi ja hyljeksityksi ja loukkasi minua kovasti minun tietämättä syytä koko asiaan. Olin kuin säleaidan varassa kasvava köynnös. Lähdettyäni suikertelemaan omille teilleni kukaan ei ohjannut minua takaisin oikeaan suuntaan.” Robertin tarina on nykyään aivan liian tuttu.

Pettymys politiikkaan ja sen tekijöihin on myös vaikuttanut nuoriin. ”Uskon sisimmässäni, ettei maailma kestä enää viittä tai kymmentä vuotta”, sanoi eräs nuori katutappelija Amsterdamista. ”Olemme tulleet siihen vaiheeseen, jossa me emme enää halua vastata järjestelmästä, jota me emme hyväksy.”

Mitä tällainen synnyttää nykyajan nuorisossa? Pohjimmaltaan vieraantumisen tunteen – tunteen siitä ettei kukaan välitä, ovatko he elossa vai kuolleita. Kun tähän vieraantumiseen lisätään vielä tunne siitä, että maailmalla ei ole tulevaisuutta, seuraukset voivat olla pelottavia.

”Itsemurhaepidemia”

Itsemurhat ovat kenties pahin vieraantumisen ja toivottomuuden hedelmä. Ei ihme, että nuorten tekemien itsemurhien määrä on kasvanut tasaista vauhtia monissa länsimaissa. ”Niiden lasten lukumäärä, jotka uhkaavat tehdä itsemurhan ja yrittävät sitä, on kasvanut”, sanoo psykiatri tri Cynthia Pfeffer Cornellin yliopistosta. ”1960-luvulla tehdyt tutkimukset osoittivat, että vain kymmenessä prosentissa avohoitoklinikoihin lähetetyistä lapsista ilmeni itsemurha-aikeisiin viittaavaa käyttäytymistä. Eräässä äskettäin tekemässäni tutkimuksessa 33 prosenttia lapsista oli hautonut itsemurha-ajatuksia.”

Itsemurhat ovat tärkeimpiä kuolinsyitä amerikkalaisten nuorten keskuudessa. Esimerkiksi vuonna 1978 tappoi 3500 20–24-vuotiasta nuorta itsensä, mikä on yli kaksi kertaa enemmän kuin 10 vuotta sitten. Nämäkin kauheat luvut vain raapaisevat nuorten epätoivon pintaa. ”Nuorten keskuudessa tehdään 50 kertaa enemmän itsemurhayrityksiä kuin varsinaisia itsemurhia”, ilmoittaa tri Calvin Frederick Yhdysvaltain mielenterveysinstituutista.

Nuorten rikosaalto

Erään tuoreen raportin mukaan ”18–22-vuotiaat ovat Yhdysvaltain murhanhimoisin väestöryhmä”. ”Vuonna 1979 25 % kaikista murhasyytteen takia pidätetyistä kuului tähän ikäryhmään”, ilmoitti Yhdysvaltain rikostutkimuskeskus FBI. Samanlaista kerrotaan muistakin maista – Brasilian kaupunkien nuorisojoukkioista, Japanin kouluväkivallasta, Intian nuorisorikollisuudesta.

Ongelmana ei ole vain se, miten paljon nuoret tekevät rikoksia. Todellinen ongelma on hengellinen. Lontoon poliisin päällikkö Gilbert Kelland onkin sanonut: ”Kiinni joutuneet tuntevat kovin vähän moraalista häpeää . . . Moraali on lentänyt ikkunasta.”

Nuoret ovat aina tehneet rikoksia. Mutta jouduttuaan kiinni he yleensä tulivat tunnonvaivoihin. Kuitenkin yhä useammat nykyajan ongelmanuorista eivät näytä tietävän, että heidän rikoksensa ovat pahoja, eivätkä he välitä siitä. Miten muutoin voidaan selittää se, että Clevelandissa Yhdysvalloissa kaksi nuorta palkkasi 60 dollarilla kolmannen nuoren murhaamaan heidän isänsä, ”koska hän ei antanut meidän tehdä mitään, mitä olisimme halunneet, kuten polttaa marihuanaa”? He jättivät kuolleen isänsä lojumaan kotinsa lattialle, ottivat hänen luottokorttinsa ja palkkašekkinsä ja ehtivät käyttää niitä suruttomasti kymmenen päivää, kunnes heidän toimiinsa puututtiin.

Arvojen tajun häviäminen

Todisteet siitä, että nykyajan nuoret kasvavat ilman todellista arvojen tajua, eivät aina ole näin järisyttäviä. Eiväthän kaikki nuoret ole kylmäverisiä murhaajia. Mutta jopa tavalliset vauraitten esikaupunkien kouluja käyvät nuoret ovat muuttuneet suuresti verrattuina sukupolven takaisiin edeltäjiinsä. Kirjoittaessaan uudesta sukupolvesta eräs eläkkeellä oleva opettaja totesi, että luokkakeskusteluissa ”oppilaitten nopeat, helpot vastaukset perustuvat järkeilyihin ja fraaseihin, jotka osoittavat ajattelun köyhyyttä, vähäistä kunnioitusta ihmiselämää kohtaan . . . epätervettä kyynisyyttä, epäluottamusta, suvaitsemattomuutta aatteita, arvoja ja yleispäteviä totuuksia kohtaan”.

Miten murheellista onkaan, jos kokonainen nuorten sukupolvi saa kasvaa siten että sillä on vain vähän ihanteita ja vähän jalouden tunnetta tai edes oikean ja väärän tajua! Ja kuitenkin juuri näin tapahtuu kautta maailman. ”Nykyajan opiskelijanuoriso tajuaa olevansa matkustajana uppoavassa laivassa, eräänlaisessa Titanicissa, jonka nimenä on Maailman yhdysvallat”, sanottiin eräässä tutkimuksessa (teettänyt Carnegie Council on Policy Studies in Higher Education). ”Nykyajan kohtalousko ruokkii oikeutetun hedonismin [nautintoja varten elämisen] henkeä. Korkeakouluopiskelijat ovat yhä enemmän sitä mieltä, että jos heidän kohtalonaan on olla Titanicissa, heidän pitäisi ainakin . . . saada matkustaa ensimmäisessä luokassa, sillä he eivät oleta, että voisi olla olemassa mitään parempaa.”

Jos olet nuori, tuntuuko sinusta että vanhempi sukupolvi osoittaa sinua liian herkästi sormellaan syyttävästi? Loppujen lopuksi mitä syitä nuorilla on panna toivoaan tähän asiainjärjestelmään? Nykyajan nuoret ovat kasvaneet poliittisten skandaalien värittämän sukupolven keskellä. Miksi heidän pitäisi yrittää parantaa maailmaa, joka on toivottoman turmeltunut? Vauraissa maissa nuoret voivat yltäkylläisen päivällisen jälkeen katsella televisiouutisia, joissa kerrotaan köyhien maitten nälkää näkevistä. He voivat kuunnella poliitikkoja, jotka puolustavat miljardisummien käyttämistä ravinnon asemesta aseisiin. Miksi nuorten pitäisi pönkittää maailmanjärjestystä, jossa asioitten tärkeysjärjestys on näin päälaellaan? Miksi heidän pitäisi ripustaa toivonsa maailmaan, joka nähtävästi yhä päättäväisemmin haluaa räjäyttää itsensä ilmaan?

Mutta entä jos maailma todella voitaisiin muuttaa? Entä jos ydinsodan uhka ja nälkä, sairaudet ja poliittinen turmelus voisivat hävitä. Eikö elämä olisi paljon mielekkäämpää sellaisessa maailmassa? Pidätkö sitä mahdottomana? Varmastikaan ihmisen itsehallinnon historia ei anna mitään syytä toivoa tällaista maailmaa, mutta entä jos muutoksen aiheuttajana olisi jokin muu voima? Olisitko nuorena ihmisenä kiinnostunut tällaisesta maailmasta?

[Kuva s. 4]

Itsemurhat ovat tärkeimpiä kuolinsyitä amerikkalaisten nuorten keskuudessa