Kultaryntäys 1980-luvun tapaan
”Herätkää”-lehden Australian-kirjeenvaihtajalta
KULTAKUUME on iskenyt moniin australialaisiin, yhtä lailla varakkaisiin ja köyhiin. Satakunta vuotta sitten täällä koettiin ensimmäinen kultaryntäys. Jälleen kullanetsijät tutkivat pikainen rikastuminen mielessään maastoa neliömetri neliömetriltä, tällä kertaa elektronisin etsintälaittein – ja melko tuloksekkaasti!
Länsi-Australiassa kahden alkuasukkaan kerrotaan löytäneen kultaa 600 dollarin arvosta minuutissa. Eräs nuorimies löysi metallinilmaisimen avulla 270 gramman kimpaleen, jonka arvo oli noin 6000 dollaria. Eräs toinen löysi kaksi noin 300 gramman painoista kimpaletta. Kaakkois-Australiassa eräs pariskunta löysi tarkasti säädetyn metallinilmaisimen avulla varsinaisen ’keräilijän kappaleen’, 27,2 kiloa painavan kimpaleen, jonka arvo oli miljoona dollaria. Se oli ollut vain 15 senttimetrin syvyydessä.
Mutta ehkä haluaisit tietää hieman enemmän tästä vaikeasti tavoiteltavasta jalometallista ennen kuin pakkaat tavarasi ja lähdet kultakentille. Millaista kulta on? Mistä sitä löytyy? Entä sitten rikkikiisu? Ja mitä hyötyä kullasta on sinulle, tai miten se voi vaikuttaa sinuun?
Kullan kimallus
Historiallisten kaivausten tekijöitä on hämmästyttänyt se, miten paljon entisaikain hallitsijat ovat jättäneet jälkeensä kultaa. Etsiessään muinaista kreikkalaista Troijan kaupunkia Heinrich Schliemann löysi vuonna 1873 8700 kultaesinettä, 16000 osasesta tehty kultainen otsaripa mukaan luettuna. Kun poikakuningas Tutankhamonin hauta avattiin yli 3000 vuoden jälkeen, arkeologit löysivät sieltä kokonaisen kimaltelevan maailman: kullatun valtaistuimen, kullattuja lippaita, kullatun kasvonaamion ja täyskultaisen ruumisarkun.
USA:ssa Floridan rannikon edustalle uponneista espanjalaisista kaljuunoista on viime vuosina pelastettu miljoonien dollareitten arvosta kultadubloneja. Eräästä Bermudan rannikon edustalle uponneesta laivasta löytyi seitsemällä smaragdilla koristeltu kultainen ristiinnaulitun kuva. Sen arvo on 18000 – 50000 dollaria.
Tällaiset löydöt korostavat yhtä kullan huomattavimmista ominaisuuksista: sen säilyvyyttä suojaamattomana. Vaikka espanjalaiset dublonit olivat olleet vuosisatoja vedessä, ne olivat sen näköisiä kuin ne olisi juuri tuotu rahapajasta.
Kulta on hyvin painavaa ja atomirakenteeltaan tiivistä. Sitä voidaan myös takoa. Kulta voidaan valssata niin ohueksi lehdeksi, että valo hohtaa siitä läpi. Ohuimpien kultalehtien paksuudeksi on ilmoitettu 0,00001 millimetriä. Se on myös venyvää. Unssi (31,1 grammaa) kultaa voidaan vetää yli 60 kilometrin pituiseksi langaksi.
Moni innokas harrastelijaetsijä on löytänyt kullanvärisiä ja -hohtoisia kimpaleita, jotka kuitenkin ovat osoittautuneet rikkikiisuksi. Vaikka rikkikiisu onkin kullan näköistä, se sisältää etupäässä rikkiä. Kimpaleen laatu selviää helposti raaputtamalla sitä vasten kylpyhuonelaatan lasittamatonta puolta. Rikkikiisu jättää vihertävänmustan viirun, aito kulta kullankeltaisen viirun.
Kullan etsintä
On hyvin todennäköistä, että jalkojesi alla on nytkin kultaa. Sitä esiintyy lähes kaikkialla maaperässä ja kallioissa kautta maailman, ja merivesi sisältää sitä. Kultaa on kuitenkin määrällisesti niin vähän, että sen erotuskustannukset ylittäisivät suuresti sen arvon. Jopa Etelä-Afrikan uudenaikaisissa kultakaivoksissa on yhden kultaunssin saamiseksi käsiteltävä viitisen tonnia malmia.
1850-luvulla Australia tuotti vuosikymmenen ajan puolet maailman kullasta. Tätä loistoaikaa kesti kuitenkin vain ohikiitävän hetken, sillä tällä hetkellä Etelä-Afrikka on tärkein kullantuottaja, ja seuraavina ovat Neuvostoliitto, Kanada ja Yhdysvallat. Näidenkin maiden tuottamasta kullasta vain osa on peräisin varsinaisista ’kultakaivoksista’. Sen sijaan kultaa saadaan sivutuotteena louhittaessa sinkkiä, kuparia ja muita mineraaleja.
Kun jokin yhtiö alkaa nykyään etsiä kultaa, se ei toimi umpimähkään vaan hyödyntää geologien ja kemistien asiantuntemusta. Kun kultaa on sitten löydetty jostakin, joko läheltä maan pintaa tai syvemmältä – Etelä-Afrikassa jotkin kaivokset ovat viiden kilometrin syvyisiä – löydön hyödyntäminen tapahtuu kolmessa vaiheessa. Ensimmäiseksi louhitaan malmia perinteisin menetelmin. Seuraavaksi erotetaan kulta kemiallisen tai mekaanisen menetelmin tai molempia käyttäen. Lopuksi kulta puhdistetaan ja valetaan harkoiksi. – Ks. Herätkää-lehteä 8. heinäkuuta 1978.
Kultakanta
1900-luvun alkaessa kultaa ei enää riittänyt kulta- ja hopearahojen lyömiseen. Ensimmäistä maailmansotaa (1914) käyvän maailman luomat tarpeet saivat valtiot laskemaan liikkeelle suuret määrät paperirahaa. Pian kultarahojen lyönti lopetettiin, ja niiden tilalle tulivat halvemmista metalleista tehdyt kolikot. Nykyään monet maat valmistavat alumiinikolikoita.
Koska paperirahan katteena ei ollut enää kulta, katteeksi jouduttiin ottamaan jotakin muuta maan varallisuudesta, kuten öljyvaroja tai kiinteää omaisuutta. Kansainvälinen kauppa kasvoi, mutta jokaisen maan rahan arvo oli erilainen, mikä hankaloitti oikeudenmukaista valuutan vaihdantaa. Niinpä vuonna 1944 perustettiin Kansainvälinen valuuttarahasto luomaan ja ylläpitämään kiinteitä vaihtokursseja. Siihen liittyi toistasataa maata, ja ne suostuivat sitomaan valuuttansa Yhdysvaltain dollariin, jota pidettiin ’kullan veroisena’. Ulkomaalaiset, joilla oli hallussaan dollareita, saattoivat vaihtaa ne kultaan 35 dollarin unssihintaan.
Mutta vähitellen Yhdysvallat velkaantui ulkomaille yli sen määrän minkä se olisi pystynyt maksamaan kullalla. Niinpä se vuonna 1971 lakkasi suorittamasta maksujaan kullassa tällaisille merentakaisille kauppakumppaneilleen. Kun dollari irrotettiin kultakannasta, kullan hinta nousi huimasti. Vuosina 1934–1971 kulta maksoi 35 dollaria unssilta, mutta vuoden 1980 alussa se oli ponnahtanut jo 875 dollariin unssilta. Mutta nykyään sen unssihinta on 400 dollarin paikkeilla.
Mihin vain kulta kelpaa
Arviolta 60 prosenttia kaikesta kullasta on varastoituna keskuspankkeihin. Loppuosa viettääkin sitten hyvin aktiivista elämää. Kultaseoksiin istutetaan jalokiviä taidokkaina sommitelmina. Kauniita posliiniastioita koristellaan kultaupotuksin, ja lehtikullasta voidaan leimata arvokkaan näköiset tekstit toimiston ikkunoihin tai tehdä kirjoihin kansitekstejä.
Jos tutkit huolellisesti mitä tahansa kultaesinettä, löydät siitä usein kolme tai neljä pientä leimaa. Valmistaja-, kaupunki- ja vuosileiman lisäksi kultaesineissä on yleensä pitoisuutta osoittava leima. Pitoisuusleiman luku osoittaa, montako tuhannesosaa tuotteessa on puhdasta jalometallia; loppuosa onkin kuparia tai hopeaa. Kullan määrä kultaseoksessa voidaan ilmoittaa myös karaatteina. 24 karaatin puhdasta kultaa käytetään harvoin koriste-esineisiin, sillä sitä ei voida pehmeytensä vuoksi työstää. Tavallisempi karaattiluku on 22, jolloin esineen painosta 22 osaa on kultaa ja kaksi osaa muuta metallia.
Kun astronautit lähtivät kiitämään kohti kuuta, heidät oli varustettu suojautumaan kovaa kuumuutta ja auringosta tulevaa säteilyä vastaan. Koska kulta heijastaa jopa 98 prosenttia auringon säteilystä, avaruusaluksen tärkeitä osia päällystettiin kullalla. Samoin avaruuskävelyjen aikana käytettävien kypärien häikäisysuojat ja tärkeä ’napanuora’ oli päällystetty ohuella kultakerroksella. Myös nykyaikaiset suihkukoneet on osittain päällystetty kullalla tärkeitten osien ja matkustajien suojaamiseksi lämpösäteilyltä.
Kulta johtaa hyvin sähköä, ja siksi sitä käytetään yhä enemmän mikropiireissä, tietokoneissa ja vedenalaisissa viestintälaitteissa.
Koska kulta on bakteeritonta ja pysyvää, sillä korjataan hampaita ja siitä valmistetaan kultahampaita. Jos sinulla on kultapaikka, se on osa niistä arviolta 75 tonnista kultaa, jolla ihmisten hymyjä vuosittain ehostetaan. Lääketieteessä kulta sisäisesti nautittuna suojaa tärkeitä ruumiinosia sädehoidon aikana. Kultaa on käytetty reumasairauksien ja syövän hoitoon ja kirurgisiin korjaustöihin, mutta kaikki tällainen on vasta alussaan.
Australian osavaltioista äskettäin tehdyt kultalöydöt ovat myötävaikuttaneet suuresti kultakuumeen leviämiseen. Yksistään Victorian osavaltiossa on niiden lukumäärä, joilla on oikeus harjoittaa kaivostoimintaa, noussut vuodessa 3500:sta 25000:een. Haluaisitko sinäkin liittyä 1980-luvun kultaryntäykseen?
Jos haluat, niin ole varuillasi, sillä kullanetsinnän yhteydessä ei turhan takia puhuta ”kuumeesta”. Kulta saa ihmisen aivan liian helposti hellittämään valppaudestaan, luopumaan normeista jotka ovat olleet olennainen osa hänen elämäänsä, elämään yli varojensa, käyttämään kullanetsintään enemmän aikaa kuin on viisasta, ajamaan itsensä taloudelliseen perikatoon ja turmelemaan täysin tunne-elämänsä ja kotiolonsa.
Kaksi vuotta sitten eräs naispuolinen kullanetsijä ja hänen nuori poikansa ajoivat autolla kauas Australian sisäosiin. Vasta lähes puolen vuoden etsintöjen jälkeen etsijät löysivät auton ja ruumiit. Heillä oli yhä paljon ruokaa, ja auton jäähdyttimessä oli vettä. He olivat kuolleet kilometrin päähän lähteestä.
Jos siis 1980-luvun kultaryntäys kiinnostaa sinua, ota laskuissasi huomioon muutakin kuin vain se kulta, jota toivot löytäväsi. Voit joutua maksamaan korkeamman hinnan kuin olet odottanutkaan. 1. Timoteuksen kirjeen 6:9 ja 10 kuuluu: ”Mutta ne, jotka ovat päättäneet olla rikkaita, joutuvat kiusaukseen ja ansaan ja moniin mielettömiin ja vahingollisiin haluihin, jotka upottavat ihmiset tuhoon ja turmioon. Sillä rakkaus rahaan on kaikenlaisen pahan juuri, ja tätä rakkautta tavoittelemalla jotkut ovat harhautuneet pois uskosta ja lävistäneet itsensä joka puolelta monilla tuskilla.”