Nuoret kysyvät:
Millainen on tulevaisuutemme?
HÄN oli seitsentoistavuotias ja hän puhui maansa johtajalle televisiolähetyksessä. Hän sanoi edessään olevalle kokeneelle poliitikolle: ”Pelkään tulevaisuutta, tulevaisuutta maailmassa, jota leimaa ydinsodan uhka. . . . Pelkään myös teidän politiikkaanne.”
Monet nuoret pelkäävät samalla tavalla tulevaisuutta. Pelkäätkö sinä? On ymmärrettävää, jos sinäkin pelkäät, kun otetaan huomioon ne ongelmat, joita nuoret joutuvat nykyään kohtaamaan.
Perinteisesti turvalliseen tulevaisuuteen on valmistauduttu siten, että on hankittu hyvä koulutus. Mutta nykyään voi peruskoulutuksenkin saanti olla vaikeaa. Eräs kommentaattori sanoi: ”Totta puhuen kukaan ei enää ole tyytyväinen kouluihin, eivät opettajat, eivät oppilaat eivätkä ennen kaikkea vanhemmat.” Monien koulujen epäonnistuminen näkyy siinä, että suuri osa koulunsa päättävistä nuorista jää vaille jopa useimpia perustaitoja. Onko tämä ongelmana sinun koulussasi?
Entä jos haluat johonkin korkeampaan opinahjoon? Joissakin maissa niihin on yhä vaikeampi päästä. On arvioitu, että Länsi-Saksassa hylätään vuonna 1985 260000 nuoren yliopistohakemukset. Tämä on turhauttavaa sekä pettyneille pyrkijöille että toisille.
Eräs kouluviranomainen selittää, että ne jotka eivät pääse yliopistoon ”siirtyvät töihin, joihin heidän alapuolelellaan olevat pyrkivät, ja näiden vuorostaan on pakko siirtyä vielä alempiarvoisiin töihin. Asteikon alapäässä työväenluokkaan kuuluvat, jotka etsivät puolittaista ammattitaitoa vaativaa työtä, työnnetään tykkänään pois työmarkkinoilta.” Millainen onkaan heidän tulevaisuutensa?
Nekin, jotka menestyvät, pelkäävät silti tulevaisuutta. Varmalla työpaikalla tai yliopistollisella arvosanalla olisi vain vähän arvoa ydinsodassa – jonka tuloa yhä useammat nuoret pitävät todennäköisenä. Ja vaikka sota voitaisiinkin välttää, saastumisen leviäminen, talouden heikkeneminen kaikkialla maailmassa, inflaatio ja muut nykymaailman synkät tosiasiat tekevät turvallisen tulevaisuuden epätodennäköiseksi. Nämä ja muut ongelmat ovat aiheuttaneet pettymystä nuorissa, ja heidän reaktionsa ovat olleet joskus äärimmäisyyksiin meneviä.
Turhautumisen vaarat
Jotkut ovat turvautuneet alkoholiin ja huumeisiin. Mutta miten ne voivat auttaa ongelmien ratkaisemisessa? Onko huumeitten tai alkoholin orjuuttaman nuoren helpompi saada työtä yhteiskunnassa, jossa on korkea työttömyys, vai onko se vaikeampaa? Onko hänen helpompaa vai vaikeampaa päästä johonkin tavoitelluista yliopistopaikoista?
Toiset ovat antaneet pettymyksensä kuohua yli väkivallaksi. Mutta varmasti voit nähdä, ettei sekään ratkaise mitään. Mellakointi, omaisuuden hävittäminen ja kaikkinainen muu tuhoaminen vain lisäävät toisten turvattomuutta ja pakottavat viranomaiset käyttämään arvokkaita voimavaroja lain ja järjestyksen turvaamiseen ja vaurioituneitten alueitten korjaamiseen.
Edelleen toiset ovat ’jättäneet kesken’, lakanneet kamppailemasta. Monet ovat menettäneet kaiken toivonsa – niin monet että Länsi-Saksassa itsemurhat ovat toiseksi yleisin kuolinsyy nuorten keskuudessa. Kuitenkin jotkut nuoret ovat kääntyneet uskonnon puoleen. Oletko koskaan ajatellut, voisiko se tarjota ratkaisun?
Mitä uskonto voi tarjota?
Viime vuoden kesäkuussa Hampurissa pidettiin yhdeksännettoista Saksan evankeliset kirkkopäivät. Niiden tunnuslauseena oli ”Älkää pelätkö!” Yli puolet osanottajista, joita oli yli 100000, oli nuoria. Näyttäisi siltä, että nyt heillä oli erinomainen tilaisuus kuulla vastauksia, jos uskonnolla on tarjota niitä. Onko sillä?
Eräässä kirkkopäivistä kertovassa sanomalehtiuutisessa luki: ”Ohjelmana oli pelko, mielentilana oli pelko; harvoin on näin monen ihmisen sisäinen autius näkynyt yhtä selvästi . . . Kaikkialla pelkoa, toivottomuutta, epäluottamusta – ja kaikista ihmisistä juuri kristittyjen keskuudessa.” Ilmeisesti nuo kymmenettuhannet nuoret eivät kuulleet sitä toivon sanomaa, jota he olivat odottaneet.
Miksi oli näin? Lukekaamme, mitä sanomalehti Die Welt sanoi: ”Näillä kirkkopäivillä ovat olleet etualalla . . . poliittiset kysymykset. Ei ole puhuttu jumalanpelosta vaan politiikkaan osallistumisesta. Tärkeätä ei ole ollut pelastuminen tuonpuoleiseen vaan jo tässä ajassa uhkaavan onnettomuuden pelko.” Se, miten voimakkaasti politiikka hallitsi näitä kirkkopäiviä, ilmeni siitä surullisesta lappusesta, jonka eräs nuori tyttö oli kiinnittänyt viesteille varattuun seinään. Siinä luki: ”Miksen ole kuullut mitään Jeesuksesta?”
Monet uskonnot ovat tällaisia. Niiden sanoma on politisoitunut sen sijaan että se olisi pysynyt raamatullisena. Oletko koskaan miettinyt, miksi uskonnonharjoittajat ajattelevat voivansa sekaantua politiikkaan ja ratkaista maailman ongelmat, kun ammattipoliitikot ovat yrittäneet sitä jo näin kauan heikoin tuloksin?
Jos poliitikot, uskonnonharjoittajat ja muut maailman johtajat eivät voi saada meitä enää luottamaan tulevaisuuteen, merkitseekö se sitä, ettei ole mitään toivoa? Ei välttämättä. Jos nuo kymmenettuhannet Hampurin kirkkopäiville osallistuneet nuoret olisivat tulleet takaisin muutamaa viikkoa myöhemmin, he olisivat voineet saada tietää eräästä toisesta mahdollisuudesta.
Toinen mahdollisuus
Silloin Hampurissa pidettiin toinen suuri tilaisuus, mutta sen olivat järjestäneet Jehovan todistajat. Sielläkin oli erään reportterin mukaan ollut ”hämmästyttävän paljon” nuoria osanottajia. Mutta nämä nuoret eivät kuulleet poliittisia väittelyjä. Sen sijaan reportteri sanoi: ”’Todistajat’ . . . eivät osallistu aktiivisesti politiikkaan. He kannattavat ainoastaan Jumalan hallitusta.” Kuinka niin?
Jehovan todistajat ovat realistisesti ottaneet oppia siitä läksystä, jonka koko maailmanhistoria opettaa: ihminen ei pysty aikaansaamaan rauhaa ja turvallisuutta maan päälle. Siksi Raamattu varoittaa: ”Älkää luottako ruhtinaihin [ihmisjohtajiin], . . . sillä ei hän voi auttaa.” Kuitenkin se jatkaa sanoen: ”Autuas se, . . . joka panee toivonsa Herraan, Jumalaansa.” – Psalmit 146:3, 5.
Miksi meidän pitäisi luottaa Jehovaan? Koska hän aikoo ratkaista ihmiskunnan ongelmat omalla tavallaan. Jeesus opetti meitä rukoilemaan: ”Tulkoon sinun valtakuntasi. Tapahtukoon sinun tahtosi myös maan päällä.” (Matteus 6:9, 10) Tämä valtakunta on Jumalan perustama taivaallinen hallitus, joka tulee hallitsemaan maata oikeudenmukaisesti ja poistamaan pahuuden. Jeesus julisti sen olevan ainut keino, joka johtaa turvalliseen tulevaisuuteen. Jos kerran todisteet osoittavat ihmisten yritysten epäonnistuneen, voitko kuvitella mitään vaihtoehtoista ratkaisua?
Tee oma osasi
Mutta ehkä pidät tällaista naiivina. Sinusta voi tuntua, että Jehovan todistajat valitsevat helpon ulospääsytien: he vain istuvat kädet ristissä ja odottavat Jumalan ratkaisevan kaikki heidän ongelmansa. Mutta todellisuudessa ei ole niin. He eivät usko, ettei mitään voitaisi tehdä.
Heidän mielestään niiden, jotka vilpittömästi haluavat nähdä paremman maailman, pitäisi tehdä itsestään sellaisen maailman arvoisia ihmisiä. Niinpä he koettavat kehittää itsessään rehellisyyttä, uskollisuutta, epäitsekkyyttä ja totuuden rakkautta. Sen sijaan että Jehovan todistajat yrittäisivät muuttaa järjestelmää, he ponnistelevat muuttaakseen itseään. Lisäksi he kertovat toisille siitä, että on olemassa toivo saada elää paremmassa maailmassa Jumalan valtakunnan alaisuudessa.
Tällaisella asenteella voi olla suuri vaikutus nuoriin. Esimerkiksi Giovanni joutui huonoon seuraan ollessaan vasta vähän toisella kymmenellä. Hän sanoo: ”Pian opin varastamaan polkupyöriä ja moottoripyöriä ja tiirikoimaan lukkoja. . . . Olin tuskin 16-vuotias, kun jo käytin säännöllisesti huumeita . . . niiden huonot jälkivaikutukset saivat minut usein harkitsemaan itsemurhaa.”
Nykyään, 26-vuotiaana, Giovanni ei ole enää uhkana yhdyskunnalleen eikä itselleen. Mikä oli aiheuttanut muutoksen? Hän vastaa: ”Eniten sydäntäni kosketti Raamatun sanoma siitä, että tulevaisuudessa maapallo puhdistetaan kaikenlaisesta saastutuksesta ja pahuudesta ja muutetaan maailmanlaajuiseksi paratiisiksi.”
Joka vuosi tuhannet nuoret tekevät samanlaisia muutoksia elämässään saatuaan tietää tästä toivosta. Näin tehdessään he ovat omalta osaltaan muuttaneet maailmanyhteisöä paremmaksi.
Tietenkään tämä usko ei täysin poista nykyisiä ongelmia. Mutta se tekee niistä selviytymisen helpommaksi. Varma tieto Jumalan tarkoituksista poistaa tulevaisuudenpelon. Lisäksi ihmiset, jotka ovat rehellisiä ja optimistisia ja joiden kanssa on miellyttävää olla tekemisissä, käyttävät mahdollisimman hyvin hyväkseen avoinna olevia koulutusmahdollisuuksia. Ja jälkeenpäin heidän on paljon helpompi saada työtä kuin niiden, joista on tullut töykeitä tai jotka pettymysten takia ovat turvautuneet huumeitten ja alkoholin käyttöön.
Kuinka kauan vielä?
Jos tapahtumien kulku jatkaisi nykyistä rataansa, lopulta ihmiskunta melkein varmasti tuhoaisi itsensä. Miten kauan siis kestää vielä, ennen kuin Jumalan valtakunta puuttuu asioiden kulkuun? Ilmeisestikään ei enää kauan.
Apostoli Paavali kirjoitti nuorelle ystävälleen ja tarkasteli hänen kanssaan tämän asiainjärjestelmän päättymistä. Lue itse hänen sanansa. Hän kirjoitti: ”Mutta tiedä tämä, että viimeisinä päivinä on oleva kriittisiä aikoja, joista on vaikea selviytyä. Sillä ihmiset tulevat olemaan itserakkaita, rahaa rakastavia, suuriluuloisia, kopeita, jumalanpilkkaajia, vanhemmilleen tottelemattomia, kiittämättömiä, uskottomia, vailla luonnollista kiintymystä, haluttomia mihinkään sopimukseen, panettelijoita, vailla itsehillintää, raivoisia, vailla hyvyyden rakkautta, kavaltajia, uppiniskaisia, ylpeydestä pöyhistyneitä, nautintoja ennemmin kuin Jumalaa rakastavia; heillä on jumalisen antaumuksen muoto, mutta he osoittautuvat pettymykseksi sen voimaan nähden.” – 2. Timoteukselle 3:1–5.
Tajuatko tämän täyttyneen? Nuoret ymmärrettävästi pelkäävät tulevaisuutta juuri siksi että ihmisillä on nykyään tällaisia asenteita. Huomasitko kuitenkin, että Paavali sanoi tällaisten asenteitten olevan vallalla viimeisinä päivinä, aikana joka välittömästi edeltäisi Jumalan puuttumista ihmisten asioihin? Tämä on yksi niistä monista raamatunkohdista, jotka osoittavat Jumalan pian puuttuvan tapahtumien kulkuun. Mikset keskustelisi asiasta Jehovan todistajien kanssa ja katselisi joitakin muita aiheeseen liittyviä raamatunkohtia?
Artikkelin alussa mainitun nuoren televisiohaastattelussa ilmaisema pelko oli todellista ja ymmärrettävää. Mutta nuorten ei tarvitse pelätä tulevaisuutta. He voivat saada tietää Raamatusta, mitä Jumala aikoo tehdä. Sen jälkeen he voivat, jos haluavat, työskennellä sellaisen tulevaisuuden hyväksi, joka on oleva turvallinen, tyydyttävä ja täynnä toivoa.
He voivat saada samanlaisen vakaumuksen, joka oli raamatunkirjoittajalla joka sanoi: ”Hetkinen vielä, niin jumalatonta ei enää ole; . . . Mutta nöyrät perivät maan ja iloitsevat suuresta rauhasta.” – Psalmit 37:10, 11.
[Kuva s. 17]
Yliopistollisella oppiarvolla olisi vain vähän arvoa ydinsodassa
[Kuva s. 18]
Tekeekö riippuvaisuus tällaisista aineista työnsaannin helpommaksi?
[Kuva s. 19]
Ihmiset voivat tehdä jotakin parantaakseen omaa elämäänsä
[Kuva s. 20]
Jehovan todistajat kertovat toisille siitä, että on olemassa toivo saada elää paremmassa maailmassa Jumalan valtakunnan alaisuudessa