’Puhdasta puhtaille . . .’

RAAMATTUUN uskovat epäilemättä hätkähtivät lukiessaan äskettäin eräästä amerikkalaisesta sanomalehdestä seuraavan otsikon: ”Raamatulle kielto? Se ylistää suun kautta tapahtuvia yhdyntöjä, rakkautta.” Kirjoittaja, pappi, ei vakavassa mielessä ehdottanut Raamatun kieltämistä, mutta hän väitti sen suvaitsevan sellaista, mitä kristityt pitäisivät moraalittomuutena.

Hänellä oli mielessään ensisijaisesti Korkea veisu -niminen Raamatun kirja. Näin hän kuvailee sitä: ”Korkea veisu . . . kuvailee tällaista [suun kautta harjoitettavaa] seksiä sanoin, jotka varmasti ovat paljon kiihottavampia kuin mitkään [miestenlehtien] sepustukset.” Hän jatkaa: ”Ei ole merkkiäkään siitä, että rakastavaiset olisivat naimisissa; suurimman osan kertomusta nainen on alasti (hän protestoi yhdessä vaiheessa sitä vastaan, että jollei hänen rakastajansa vie häntä hänen huoneeseensa, hänen on jälleen pukeuduttava ihokkaaseensa) . . .”

Oletko sinä koskaan lukenut tätä kirjaa? Jos olet, niin löysitkö siitä mitään tällaista?

Korkea veisu kuvailee nuoren suulemilaistytön uskollista rakkautta erästä paikallista paimenpoikaa kohtaan. Se sisältää lämpimiä kuvauksia heidän tunteistaan toisiaan kohtaan. Mutta entä yhdynnät suun kautta? Vaikka lukisit sen kuinka monta kertaa läpi, et löydä viittaustakaan sellaiseen. Todellisuudessa tämä nuori pari ei syyllistynyt minkäänlaiseen moraalittomuuteen. Suulemilaistyttöä sanotaan ”puhtoiseksi”. Kertomuksen lopussa hänen siveyttään pidetään varmana. Paimenpoika itse sanoo hänestä: ”Suljettu yrttitarha on siskoni, morsiameni, suljettu kaivo, tukittu lähde.” (Korkea veisu 6:9; 4:12; 8:9, 10) Tämän parin käytös oli moitteetonta.

Onko totta, että ”ei ole merkkiäkään siitä, että rakastavaiset olisivat naimisissa”? Todennäköisesti he eivät olleet, mutta huomaa paimenpojan kutsuvan suulemilaistyttöä ”morsiamekseen”. Mitä hän tarkoitti? Tässä yhteydessä käytetty heprealainen sana kalláh merkitsee joko morsianta, joka kohtikään astuu avioliittoon, tai vastavihittyä vaimoa. (The New Brown, Driver, Briggs Gesenius) Koska paimenpoika käyttää hänestä nimitystä kalláh monta kertaa, pari selvästikin suunnittelee avioliittoa. Heidän voimakkaat tunteensa eivät siksi olleet sopimattomia.

Onko totta, että nainen on ’suurimman osan kertomusta alasti’? Hänen vaatteistaan ei kerrota, mutta merkitseekö se, ettei hänellä ollut vaatteita? Erään kerran paimenpoika sanoo hänelle: ”Kyyhkyläiset ovat sinun silmäsi huntusi takana.” (Korkea veisu 4:1) Jos hän on hunnutettu, niin eikö tunnukin siltä, että hän on kaino ja siveä?

Entä se lausunto, että ”hän protestoi yhdessä vaiheessa sitä vastaan, että jollei hänen rakastajansa vie häntä hänen huoneeseensa, hänen on jälleen pukeuduttava ihokkaaseensa”? Hänen ihokkaansa mainitaan vain kerran, viidennessä luvussa. Siinä suulemilaistyttö kuvailee erästä unta. Hän sanoo: ”Minä nukuin, mutta minun sydämeni valvoi.” Sitten hän kertoo, miten hänen paimenensa unessa koputtaa hänen huoneensa ovelle. Tyttö ei avaa hänelle. Miksei? ”Olen ihokkaani riisunut; pukisinko sen päälleni enää? Olen jalkani pessyt; tahraisinko ne taas?” Varmasti tämä välikohtaus osoittaa suulemilaistytöllä olleen säädyllisyydentajua. – Korkea veisu 5:2–6.

Apostoli Paavali sanoi: ”Kaikki on puhdasta puhtaille. Mutta saastuneille ja uskottomille ei mikään ole puhdasta, vaan sekä heidän mielensä että heidän omatuntonsa on saastunut.” (Tiitukselle 1:15) Sellaisten ihmisten silmissä, joiden mielen tämän maailman moraaliton ajattelu on tahrannut, näinkin puhdas ja tervehenkinen asia kuin suulemilaistytön rakkaus paimenpoikaansa voidaan saada näyttämään likaiselta.