Perheitten hajoaminen – ”maailmanlaajuinen murhenäytelmä”
”KULTTUURIMME kulkee suoraan kohti tuhoaan, jollemme onnistu lopettamaan perheitten hajoamista toimintayksikköinä.”
Näin sanoi tri Lee Salk, amerikkalainen lapsipsykologi, Leaders-aikakauslehdessä julkaistussa artikkelissa nimeltä ”Maailmanlaajuinen murhenäytelmä”. Salk totesi myös: ”Valtionpäämiehet ja teollisuusmiehet ovat levittäneet vain vähän salvaa perheen yhtenäisyyden saamiin haavoihin”, joita tällaiset järjestelmät ja laitokset ovat osaltaan aiheuttaneet.
Perhe on yhteiskunnan perusyksikkö. Siinä yksilöt ja varsinkin vaikutuksille alttiit lapset oppivat sellaisia sosiaalisia ja muita taitoja, joiden avulla heistä voi tulla hyödyllisiä yhteiskunnan jäseniä. Mitä enemmän perusyksikkö vaurioituu, sitä tuhoisampia ovat seuraukset yksilöille ja koko yhteiskunnalle. Historian mukaan perhe-elämän rappeutuminen on jopa myötävaikuttanut suurten maailmanvaltojen hajoamiseen.
Historian professori Albert Hyma on kirjoittanut tästä: ”Isän ja lasten välit ja miehen ja vaimon välit, kun ne olivat kunnossa, olivat hyvinvoinnin ja hyvän hallinnon tärkein tukipylväs. Perhe-elämän ollessa tervettä kansakunta kukoistaa ja tuntee olonsa turvalliseksi. Kun moraalittomat opetukset, jatkuva riitely ja itsekkyys jäytävät perhe-elämää, kodin häiriötilat kasvavat suuremmissa ryhmissä, joista koko yhteiskunta koostuu.” – An Outline of Ancient History.
Nykyään ja varsinkin muutaman viime vuosikymmenen aikana perhe-elämä on monin tavoin kärsinyt vakavia vaurioita ja avioliittoja on rikkoutunut ennätysmäärä. On syntynyt filosofioita, jotka ovat jäytäneet perheen yhtenäisyyttä. Avioero on tehty helpoksi. Yhä useammat elävät niin sanotussa avosuhteessa. Huumeitten tarjollaolo on kasvattanut monissa lapsissa (ja vanhemmissa) epäsosiaalista käyttäytymistä. Seksuaalinen sallivaisuus rehottaa: televisio-ohjelmat, elokuvat, aikakauslehdet ja muu kirjallisuus esittävät sukupuolisen moraalittomuuden, myös aviorikoksessa elämisen, hyväksyttävänä, jopa toivottavana. Eikä tule unohtaa niitä paineita, jotka toimeentulon hankkiminen näinä taloudellisesti hyvin epävakaina aikoina aiheuttaa.
Nämä ja monet muut seikat rasittavat perheitä suuresti. Kaikki tällainen aiheuttaa suuria vaikeuksia nuorille miehille ja naisille, jotka ovat astuneet avioliittoon ja vasta aloittelevat perhe-elämäänsä. Muutosten tuulien riepotellessa avioliittoa ja niin monenlaisten elämänkatsomusten vaikuttaessa monet avioparit joutuvat tuuliajolle jo heti alussa. He eivät tiedä, miksi heidän avioliittonsa ei tuotakaan sitä onnellisuutta, jota he odottivat; eivätkä he tiedä miten voisivat korjata tilannetta.
Kaikissa avioliitoissa, miten kauan ne sitten kestävätkin, täytyy todella ponnistella sellaisen onnellisuuden saamiseksi, mitä tällaiset liitot voivat antaa. Kuitenkin monille ensimmäinen avioliittovuosi aiheuttaa jotkin suurimmista vaikeuksista. Se on sopeutumisen aikaa kahdelle erilaiselle, erilaiset mieltymykset omaavalle ihmiselle.
Miten siis pariskunnat voivat saada ensimmäisestä avioliittovuodestaan todellista tyydytystä sen sijaan että ne vain ”selviytyisivät” siitä? Miten ne voivat pitää ”laivansa” sellaisessa suunnassa, joka tuottaa tyydytystä ei vain nyt vaan myöhemminkin?