”Jottemme unohtaisi . . .”

Manchester Guardian Weekly -lehti julkaisi 14. maaliskuuta 1982 sivulla 2 Lukijoitten kirjeitä -palstalla otsikon ”Aseistakieltäytyjien epäinhimillinen kohtelu” alla seuraavan kirjeen:

”Luin hyvin kiinnostuneena Harry Whewellin artikkelin ’. . . Heitä eivät vuodet tuomitse’ (21. helmikuuta). Siinä hän kertoo suunnitelmista muuttaa Yorkshiressä sijaitsevan Richmond Castlen sellit ensimmäisen maailmansodan aseistakieltäytyjien pysyväksi muistomerkiksi.

”Noiden pelottomien miesten kohtelu, joista hän kertoo, tuo mieleeni sen kohtelun, jota vuonna 1974 Lontoossa Mill Hillissä kuollut ystäväni Frank Platt sai osakseen. Hän oli yksi niistä, jotka kuljetettiin Ranskaan ja jotka joutuivat sen jälkeen kärsimään mitä hirvittävintä kidutusta, jolla heidät koetettiin saada tarttumaan aseisiin ja nousemaan lähimmäisiään ja toisia kristittyjä vastaan.

”Hänelle pidettiin ’ampumaharjoituksia’, joissa hänen täytyi kantaa 14 kilon painoa käsivarren mitan päässä itsestään ja laittaa se maahan, nostaa se uudelleen ja toistaa tämä, kunnes hän kaatui uupuneena maahan. Sitä ennen hän oli ollut kolme kuukautta vedellä ja leivällä. Koska hän oli heikentyneenä kaatunut maahan, hänet tuomittiin vielä 18 päiväksi ’ampumaharjoituksiin’.

”Niiden päätyttyä häntä lyötiin useita kertoja kasvoihin ja sitten hänet sidottiin päiväksi toisensa jälkeen pienessä varastohuoneessa olevaan parruun hartioista, käsistä ja jaloista. Sitä kesti aamulla kello kahdeksasta iltaan kello kahdeksaan, ja vain keskipäivällä oli tunnin tauko, jolloin hänelle annettiin kylmää riisiä ja vettä. Sieltä hänet siirrettiin ’Le Havren synkkään murjuun’, jossa jotkut vangit lyötiin jopa kuoliaaksi. Onneksi Frank selviytyi hengissä sieltäkin ja säilytti nuhteettomuutensa.

”Joutuessani saman kiistakysymyksen eteen vuonna 1950 tilanne oli koko lailla toinen. Sain puoli vuotta vankeutta. Mutta kuten kirjoittajanne oikein sanoo, monet muut maat ovat yhä kaukana tämän omantunnonkysymyksen ymmärtämisessä. Näin voidaan sanoa kansainvälisessä mitassa niistä, joiden pitäisi kylvää rauhaa ja rakkautta. Älkäämme unohtako, että myös Saksassa oli tuhansia aseistakieltäytyjiä, joista monet Frank Plattin tavoin olivat Jehovan todistajia ja jotka viettivät toistakymmentä vuotta keskitysleireissä. Myös monet heistä vetivät viimeisen henkäyksensä noissa pahamaineisissa paikoissa. Mutta voitto oli heidän.

”Eric Beveridge, 25 Columbia Heights, Brooklyn, N.Y. 11201.”