He uskovat siihen mihin he haluavat
MIKSI ihmiset uskovat niin kuin he uskovat? Siksikö että heillä on siihen järkeviä syitä? Emmekö huomaakin usein ihmisten uskovan siihen mihin he haluavat uskoa? Ehkä he uskovat johonkin siksi että se on suosittua. Näin on usein laita, kun tulee kysymys Jumalaan uskomisesta, elämän tarkoituksesta ja siitä, mitä tulevaisuudella on tarjottavana.
Keillään ei ole ollut historian kuluessa parempia syitä uskoa siihen mikä oli totta kuin israelilaisilla. He olivat saaneet lakinsa suoraan Jehova Jumalalta, kaiken Luojalta. Heidän olisi pitänyt uskoa häneen, sillä hän oli antanut heille lakinsa ja ollut tekemisissä heidän kanssaan. Heidän olisi pitänyt totella häntä ja etsiä hänen hyväksyntäänsä. Mutta mihin he alkoivat lopulta uskoa?
Vaikka Jumala oli selväsanaisesti varoittanut heitä epäjumalanpalvonnan ja moraalittomuuden tuhoisista seurauksista, he alkoivat harjoittaa falloksenpalvontaa ja saivat silti palvontansa näyttämään Jehovan palvonnalta. Me luemme 2. Aikakirjan 33:17:stä: ”Mutta kansa uhrasi edelleen uhrikukkuloilla, kuitenkin ainoastaan Herralle, Jumalallensa.” He varastivat, murhasivat, tekivät aviorikoksia, vannoivat väärin, seurasivat muita jumalia ja silti uskoivat pelastuvansa. – Jeremia 7:8–11.
He uskoivat siihen mihin he halusivat uskoa ja saivat palvontansa näyttämään Jehovan, tosi Jumalan, palvonnalta. Koska he olivat turvautuneet omiin ajatuksiinsa, Jehova saattoi sanoa profeettansa välityksellä: ”Minun ajatukseni eivät ole teidän ajatuksianne, eivätkä teidän tienne ole minun teitäni.” (Jesaja 55:6–8) He ylistivät Jumalaa huulillaan mutta pitivät sydämensä hänestä kaukana. (Jesaja 29:13) Ja kun Jehova lähetti heille varoituksia profeettojensa välityksellä, he vastasivat: ”Älkää nähkö . . . Älkää ennustako meille tosia, puhukaa meille mieluisia, ennustakaa silmänlumeita.” (Jesaja 30:9–11) He kuuntelivat vain sitä mitä he halusivat.
Kun Jeesus tuli ja saarnasi heille, hän sanoi heidän uskonsa olevan turhaa, koska he pitivät kiinni perinteistä. (Matteus 15:7–9) Apostoli Paavali kirjoitti myöhemmin juutalaisista, että ’heillä oli intoa Jumalan puolesta, mutta ei täsmällisen tiedon mukaan, ja he yrittivät vahvistaa omaa vanhurskauttaan’. (Roomalaisille 10:2, 3) Miksi? Koska he halusivat toimia näin.
Jotkut uskoivat Jeesukseen, toiset eivät
Ihmiset kuulivat Jeesuksen julistavan samaa sanomaa ja tekevän samoja voimatekoja, mutta silti jotkut uskoivat ja toiset eivät uskoneet. Mistä se johtui? Kuultuaan Johannes Kastajan todistuksen ja Jeesuksen sanat Andreas tuli veljensä Simonin luo ja saattoi sanoa hänelle: ”Olemme löytäneet Messiaan.” Filippus tapasi Natanaelin ja sanoi hänelle: ”Olemme löytäneet sen, josta Mooses Laissa ja Profeetat ovat kirjoittaneet, Jeesuksen, Joosefin pojan, Nasaretista.” (Johannes 1:35–45) Miksi he uskoivat? Vain siksikö, että he halusivat uskoa? He uskoivat siksi että se mitä he olivat nähneet ja kuulleet oli sen mukaista mitä Raamatussa oli ennustettu.
Kun samarialaiset kuulivat Jeesuksen sanat, he sanoivat naiselle, joka oli ensin puhunut hänestä: ”Emme usko enää sinun puheesi johdosta, sillä olemme itse kuulleet ja tiedämme, että tämä mies on varmasti maailman pelastaja.” (Johannes 4:39–42) Monet, jotka näkivät Jeesuksen herättävän Lasaruksen kuolleista, uskoivat häneen. Toiset, jotka näkivät saman ihmeen, menivät kertomaan siitä fariseuksille. Uskoivatko he? Eivät, sillä he suunnittelivat Jeesuksen ja myös Lasaruksen surmaamista, jottei kansa uskoisi. (Johannes 11:45, 46, 53; 12:10, 11) He eivät halunneet uskoa Jeesukseen. Se oli heidän valintansa.
Miksi he eivät uskoneet
Siihen oli useita syitä. Uskonnolliset johtajat pelkäsivät, että roomalaiset ’tulisivat ja ottaisivat pois sekä palvontapaikkamme että kansamme’. (Johannes 11:48) Jeesus oli aiemmin sanonut heille, että he eivät uskoneet, koska he mieluummin ottivat vastaan kunniaa toisiltaan. (Johannes 5:44) Ja uskonnolliset johtajat sanoivat virkailijoille, joihin Jeesus oli tehnyt vaikutuksen: ”Eihän yksikään hallitusmiehistä tai fariseuksista ole uskonut häneen? Mutta tämä ihmisjoukko, joka ei tunne Lakia, on kirottua.” (Johannes 7:46–49) Heillä oli siis syynsä.
Samoin kävi monille, jotka myöhemmin luopuivat aidosta kristillisestä uskosta. Apostoli Paavali kirjoitti että tulisi aika, jolloin ihmiset eivät kestäisi terveellistä opetusta vaan omien halujensa mukaan haalisivat itselleen opettajia kutkuttamaan heidän korviaan, ja he kääntyisivät pois totuudesta. (2. Timoteukselle 4:3, 4) Pietari kirjoitti, että jotkut epävakaat ihmiset vääristelivät Raamattua omaksi tuhokseen. (2. Pietari 3:16) Ja hän kirjoitti myös, että viimeisinä päivinä monet eivät uskoisi Herran luvattuun läsnäoloon ja sanoisivat: ”Onhan siitä päivästä asti, jona esi-isämme nukahtivat kuolemaan, kaikki pysynyt juuri sellaisena kuin luomakunnan alusta asti.” Pietari sanoi, että ”heidän toiveensa mukaan” heiltä jäisi huomaamatta se, että Jumala oli pannut täytäntöön tuomion, jonka hän oli langettanut Nooan ajan pahalle maailmalle. (2. Pietari 3:3–7) He siis uskoisivat toiveensa mukaan.
Järkevä perusta uskolle
Mutta onko se, että uskoo Jumalaan Luojana ja siihen että hänen valtakuntansa tulee ja hänen tahtonsa tapahtuu maan päällä niin kuin taivaassa, pelkkää mielikuvituksen tuotetta, johon ihmiset haluavat uskoa? Ei suinkaan. Tosi uskolle löytyy perusteita. Apostoli Paavali kirjoitti tällaisesta uskosta: ”Usko on sen vakuuttunutta odotusta, mitä toivotaan, selvä osoitus todellisuuksista, vaikka niitä ei nähdä.” (Heprealaisille 11:1) Sen jälkeen hän kertoo monista miehistä ja naisista, jotka eivät pelkästään uskoneet siihen mihin he halusivat uskoa, vaan siihen mitä Jumala oli paljastanut itsestään ja tarkoituksistaan. Heidän uskonsa edellytti itsehillintää ja sai tämän maailman vihaamaan heitä. Sama pitää nykyäänkin paikkansa niistä, jotka uskovat Jumalan tarkoitukseen.
Mutta onko se, että uskonto saa ihmiset ilmaisemaan antaumusta ja uhrautuvaisuutta, merkki siitä, että se on Jumalasta? Vai voisivatko tällaisen uskonnon innokkaat kannattajat myös uskoa pelkästään siihen, mihin he haluavat uskoa? Moonilaisuus on yksi huomattava esimerkki uskonnollisesta liikkeestä, joka on vetänyt paljon nuoria puoleensa. Miten tällainen uskonto on voinut meidän aikanamme vetää näin paljon nuoria mukaansa innokkaaseen toimintaan? Miksi sitä vastaan puhutaan kovin usein? Näitä kysymyksiä tarkastellaan seuraavassa artikkelissa nimeltä ”Mitä moonilaisuus on ja mihin se uskoo?”